Sininen lumi

Vaikka tuisku, viima käy, en koskaan lähde mä pois.

Meidän osalta Lappi jätti yhteisen pysyvän jäljen vuonna 2010 ja sen jälkeen ollaan käyty Lapissa vuosittain. Vähintään kerran, mutta useimmiten monta kertaa. Hyvän kun löytää, niin miksipä sitä vaihtamaan. Tämän syystalven lomalla suunnattiin Saariselälle, josta on tullut meille lopulta ehkä se tärkein tukikohta. Ei vähiten viereisten kansallispuistojen vuoksi, mutta muutenkin. Täällä on hyvä levätä ja kerätä voimia tulevaan. Ainakin niin kauan kunnes voidaan jäädä pysyvästi.

Tähän aikaan vuodesta Lappi on sininen. Valokuviin ei saa talteen sitä oikeaa väriä, mutta sininen se on. Valoa on, lunta on ja aurinkokin jaksaa juuri ja juuri nousta horisontin yläpuolelle. Tällä kertaa lumimäärä ja maasto täsmäsivät. Kolmekymmentä senttiä uutta lunta, jonka joukossa ainakin yksi kovempi nuoskattu kerros. Liukulumikenkien kannalta parempaa ei voi toivoa, varsinkin kun Saariselällä pahimmat rakkakivikot voi välttää helposti.

Minulla oli ensimmäisestä päivästä alkaen päähänpinttymänä nousta Vahtamapään rinteelle. Umpihankimatkaa tulisi pelkästään menomatkalla noin 5 kilometriä. Sinne muuten mentiin. Päivä kerrallaan tehtiin latuverkostoa. Ensin 2,8 km, sitten 3,2 km ja lopulta itse Vahtamapäälle. Loput päivät laskeskeltiin ja hiihdettiin Laaniojan varressa. Hyvin levänneenä (!) jaksaa taas vuoden pimeimmän ajan yli. Viime keväästä poiketen meillä ei taida olla vaikeuksia valita hiihtoloman suuntaa? Kiitos Maija ja Jussi, ilman teitä emme olisi olleet täällä.

Kohti Vahtamapäätä, joka näkyy taustalla.

Hiljaisuus.

Latua, latua.

Liukulumikenkä (suksi) jättää näyttävän, mutta pehmeän uran uuteen lumeen.

Välipäivänä on aikaa huiputtaa Kiilopää ja tiirailla kohti Sokostia.

Vihdoin Vahtamapään rinteellä.

Päivän valoisin hetki.

Huiputtajat koolla Kiilopään huipulla.

Nattaset ja kaukaiset Sompion maat.

Kaunispään kauneutta ihailemassa.

Matka jatkuu Laaniojan vartta.

Evästauolla metsän siimeksessä.

“Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.” (A. Hellaakoski).

Laaniojakin pyrkii jäähän, yli ei pääse enää eikä vielä.

Etiäpäin, sano Henri lumessa.

Prospektorin kaivoksella ei ollut hetkeen käynyt ketään. 

Kotia kohti, pikku hiljaa.

Mieleenpainuvin näkymä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

(E. Leino)

 

400 m.p.y

Tästä kesästä voisi kirjoittaa monta tarinaa. Koska omassa blogissa saadaan itse valita mitä tehdään, niin päätettiin keskittyä siihen mielenkiintoisimpaa tulokulmaan, muinaisvuoristoihin ja -rantoihin (hih, mie päätin). Kesälomareissulla on etsitty ja löydetty meille uusia muinaisvuoristojen jäänteitä ja kivikkoisia merenrantoja. Meillä kun ei lomalla ole kiire, nii mennää sieltä missä on jotain kiinnostavaa. Ei oo ruuhkia, eikä kyllä oikein mitään palveluitakaan. Onneksi on trangia, jääkaappi ja reilusti reipasta retkimieltä. Muutenkin kun tykätään olla enimmäkseen kaksisteen.

Suomessa on laskutavasta riippuen noin 30 yli 1000 metriin ylettyvää tunturin huippua. Myö ei olla Käsivarren tuntureita juuri koluttu ja siksi mieluisimmat maisemat löytyvät ihan muista vuoristoista. Ihan kaikista paikoista ei tullut otetuksi kuvia tai videota, mutta tässä jotaikin viime kuukausien maisemista ja paikoista (merenpinnan yläpuolella lyhennetään kaiketi mpy., mutta m.p.y näyttää arvokkaammalta). Julkaisen vähän myöhemmin myös aika meiän näkösen videonkin aiheeseen liittyen.

 

Pyhävuori 129 m.p.y, Lapväärti, Pohjanmaa

Hisilicon K3
Heinäkuussa käytiin uiskentelmassa Spitaalijärvessä Lauhanvuoren kansallispuistossa ja paluumatkalla reitti vei mm. Pyhävuorelle, jossa paikallinen geokätkö jäi kuitenkin antautumatta. Myös viereisellä mäellä olevaa Susiluolaa käytiin tutkailemassa melkoisen kesäukkosen säestyksellä.

 

Simpsiön vuori 132 m.p.y, Lapua, Pohjanmaa

Simpsiön vuorella Anna on joskus pienempänä lasketellut, mie en ollut koskaan käynyt paikalla aikaisemmin. Harmittavasti näkötorni oli suljettuna ilmeisesti turvallisuussyistä. Täältä jäi matkaan parikin positiivista geokätköloggausta.

Pyhitys 422 m.p.y, Taivalkoski, Pohjois-Pohjanmaa

Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Hisilicon Balong
Pyhitykseltä näkee kauas Kuusamon vaaroille asti. Horisontin vaarojen tunnistaminen on haastavaa, mutta teen sitä silti aina yhtä innoissani. Tämän kuvan äärilaidassa ovat niin Rukan vaarajono kuin Iivaarakin. Ruuhkaa ei enää elokuun alun arkiviikolla ollut täälläkään.
Pyhitykselle vievän tien varrelle jää Soiperoisen alue, jossa on kirkkaita harjulampia ja tietenkin niitä harjuja. Erittäin rauhallista ja kaunista.

Iivaara, 470 m.p.y, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaa

Huippu jää Iirinki-reitin varrelle, joka on 9 km pituisena sopiva taukohuikonen ajopäivän keskellä. Huipulta näkee pitkälle aina Pyhitykselle, Rukalla ja Venäjän vaaroille asti.
Iirinki-reitin varrelta löytyy myös Iijoen alkupiste, joka näin aloittevalle Päätalon lukijalle on vähän niin kuin pyhiinvaelluskohde. Kirkasta ja kuplivaa.

Nivatunturi, 463 m.p.y, Savukoski, Lappi

Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää, oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.

Oratunturi, 450 m.p.y, Sodankylä, Lappi

Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa. Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa? Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.

 

Muuta kiinnostavaa :)

Kun ei muutenkaan mennä ihan valtavirrassa, niin kokeiltiin ekaa kertaa läskipyöriä vasta tänä kesänä Pyhällä. Anna innostui erityisesti suossa pyöräilystä… ;)
Macro keokätkö tunturissa.
Makro-keokätkö tunturissa.
suo
Syksyistä suomaisemaa Itä-Lapissa.
Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.
Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.
Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.
Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.
Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa.
Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa Iso-Pöllyn maisemissa.

Meiän meno oli tämmöstä tänä kesänä ja alkusyksystä. Mukavasti meiän näköistä, kokoista ja oloista.

myo

 

Muotkan erämaassa 29.7.-1.8.2014

“Erämaa, erämaa, erämaa, edessä ankara erämaa..”

Mein erämaaneitsyys on mennyt. Jee! Lähdettiin liikkeelle Sulaojan P-alueelta. Lyhyen tiemarssin jälkeen siirryttiin mönkijänuraa kohti erämaata ja uran loputtua tehtiin omat polkumme. Kaiken kaikkiaan oltiin kolme yötä, joista kaksi samaisella paikalla Nirvajoen laaksossa. Tässä kokemuksia mein molempien näkökulmasta valokuvien kertomana.

Yhdenlainen tarina Muotkasta..

IMG_1904Alkuun vähän jänskätti, kuinka pärjätään erämaassa ilman minkäänlaisia rakennettuja puitteita ja valmiita polkuja. Hyvin me pärjättiin. Ollaan ihan noviiseja vielä kulkijoina, mutta ehkä onkin hyvä kun tiedostaa sen? Reissun aikana tuli taas selailtua päiväkirjamerkintöjä retkiltä ja oli tosi ihanaa huomata, että aika isoja harppauksia ollaan otettu eteenpäin noilta alkuajoilta. Silloin merkitsi enemmän kilometrit ja suunnitelmissa pysyminen. Nyt ymmärretään paremmin, että pohjimmiltaanhan se vaeltaminen on siirtymistä paikasta toiseen just sieltä mistä milloinkin haluaa mennä, pysähtymistä silloin kun huvittaa ja nukkumista koko päivän, jos niikseen haluaa. Taitaa saada jo vähän enemmän tästä retkeilystä irti? Joku joskus taisi retkipoluilla mainita jotain, että nuorempana sitä on niin kiire joka paikkaan. Ehkä sitä on sitten sopivasti vanhentunut?!

IMG_1920

Laitan tähän alkuun jo heti kuvan siitä, mikä tunnelma reissulla vallitsi. Me rentouduttiin! Käveltiin kilometreissä vähemmän, mutta nähtiin tuplasti enemmän. Välillä pysähdeltiin ihailemaan paikkoja, usein myös painettiin istuinluut mättääseen tai kivelle. Jo toisena vaelluspäivänä pää oli niin tyhjä kaikesta, että vaikka kuinka yritti saada ajatuksen päästä kiinni ei se oikein tohtinut onnistua. Ihana tunne.

IMG_2008

Tää on yks esimerkki siitä, mitä näkee kun kulkee rauhassa ja pysähtelee. Eläimiä. Erämaassa kulkiessa eläimiin pääsee tutustumaan ihan eri tavalla, kuin esimerkiksi merkityllä retkialueella tai kansallispuistossa. Tässäkin nää porot kulki meistä oikealla vähän alarinteessä, valmiina jolkottamaan pakoon jos annetaan siihen aihetta. Kuljettiin pitkään tunturinummea yhdessä, kunnes porot päätti siirtyä puron yli seuraavalle tunturinummelle (se kävi muuten niiltä vähän kätsemmin kuin meiltä ;)). Laumaa seuratessa erotti hyvin hirvaan paimentamisen ja miusta näytti myös yksi vaalea vanhemman oloinen vaadin olevan vahtimisvastuussa. Sen vasakin käyttäyty ihan eri tavalla kuin muiden. Kaikkiaan poroja oli ainakin 18, en oo koskaan luonnossa nähnyt noin suurta tokkaa, aina vain muutamia kerrallaan.

IMG_1967

Alkuun jo laitoinkin, että jonkin verran etukäteen pohdin pärjäämistä ilman rakennettuja puitteita. Näin jälkeenpäin se oli tietysti ihan turhaa, paremminhan siellä pärjäsi. Ja ihanaa oli se rauha ja hiljaisuus, kun ei kuulunut puun hakkaamista tai tunturin huipuilta ei pystynyt laskemaan kymmeniä nuotipaikkoja. Huomasi olevansa yksin (no, oli siellä takuulla muitakin, mutta ei samoilla huudeilla) IMG_1970ja se sai taas muistamaan kuinka pieni sitä itse onkaan suuren maailman pyörteissä (joo, melko imelää..). Onnistuttiin leiripaikkojen valinnassa hyvin, tää toinen (kuvassa) siellä Nirvajoen rannassa oli vielä parempi. Meillä oli oma kylpylä ja sään tiedustelumäki ja kaikki. Oltiin ihan herran kukkarossa..

Tässä vieressä paremmin kuvaa mein kylpylästä ja koska tässä blogissa ei ole ikärajaa, niin siksi vähän kiltimpi nakukuva jokiuinnista. Tää on aamu-uinnilta (enempi mallia kyykkypulahdus) auringon lämmittäessä ihanasti ihoa kylmän porekylvyn jälkeen. Puro tarjosi myös vettä juotavaksi ja talousvedeksi. Ja hei, me ei kannettu nyt mukana vettä koko armeijakunnalle! Pieni ja hyvin hallittu riski siis ;) Täytyy kyllä myöntää, että ekan päivän kuivien uomien jälkeen vähän pihistelytti vedessä. Onneksi löytyi näitä oikein pulppuaviakin jokia. Purojen varsilla kulki muuten aina porojen polkuja, joita pitkin pääsi etenemään paikoin aika hyvin.

Säiden suhteen meillä oli taas enemmän tai vähemmän tuuria. Aluksi oli sopivasti vähän viileämpi pilvinen päivä, sitten vältyttiin ukkosmyrskyiltä ja saatiin osaksemme vain kevyehköt sadekuurot.

IMG_1936

Sateen vuoksi (vai ansiosta?) kolmannen päivän huiputusretki vaihtui leirissä oleiluun. Kuvasin videopätkänkin, jossa taisi olla kerrontana jotenkin näin: “..tänään on satanut ja me ollaan nukuttu. Kun on ollut poutaa, ollaan syöty ja ihailtu maisemia. Ja sitten me ollaan taas menty nukkumaan. Mukava päivä!” Ei me sentään koko päivää nukuttu, vaikka aika monet päiväunet tulikin nautittua. Onneksi kannettiin rinkoissa lisäpainona erilaisia pelejä, ristikoita, pelikortit, luontokirjaa ja sen sellaista telttapuhdetta. Parempi luontokirja meni tilaukseen ja totesin myös, että onneksi en ottanut käsityötä mukaan metsään. On ihan hyvä osata olla vaan..

IMG_2028

Maisemat oli mahtavia. Ei niin jylhää kuin Saariselällä, piirteet oli kaikin puolin pehmeämmät. Kesätunturit, kuten Henri ne nimesikin. Ihania laajoja tunturinummia ja tiheitä (ei niin ihania) joenvarsikoivikoita. Kuljettiin paljon avotunturissa, siellä eteneminen oli vaivattomampaa.

Eka erämaaretki heitetty, varmasti monen monta vielä edessä. Kun osaisi päättää minne ensi kesänä suuntaisi. Ja ne ulkomaanmatkasuunnitelmat kariutu kyllä kokonaan  :D

Ja sitten toisenlainen tarina…

“Erämaa, suuri suunnaton siellä rauha vielä on tuo erämaa vaik’ on unta vaan, niin siellä uudestaan mä rauhan saan.”

Viimevuotisesta UKK-puiston kierroksesta jäi päällimäisenä mieleen näkymä Ukselmapään ylängöltä. Näkymä kohti Venäjän rajaa, jossa vaeltajien valtateitä ei enää ole siinä määrin kun lähempenä tunturikeskuksia. Ahdistavan kiireisen kevään ja alkukesän jälkeen nämä ajatukset olivat jo osin vaipuneet unholaan. Pakkausvaihe Saariselän välipysähdyksessä ei ainakaan vähentänyt tätä ahdistusta, joten omat vaellusfiilikseni eivät olleet kovin korkealla Sulaojan parkkikselle tultaessa. Kaikesta huolissaan olevana henkilönä minua hieman askarrutti auton jättäminen tällaiseen paikkaan.

IMG_1891

IMG_1899Liikkeelle lähdön jälkeen ahdistus alkoi kuitenkin pikku hiljaa vähentyä ja matka kohti tunturiylänköä sujui melko mukavasti. Eihän tämä nyt niin raskasta ollutkaan (lue selitys lopusta). Karigasjoen ylityksen jälkeen kipuaminen jatkui kohti korkeuksia, tosin leppoisasti polkua pitkin. Joskus on tullut tässäkin blogissa tullut mainittua, että seikkailu alkaa sitä hetkestä kun polut päättyvät. Nyt se alkoi jo sitä ennen – yöpaikan metsästyksellä. Soistunut puron uoma on keskimäärin sen näköinen kun kartta kertoo. Heinäkuun lopussa ollaan kaukana niistä vesimääristä, jotka tekee puron kartalle.  Käyristä erotettiin kyllä uomat, mutta missäs se vesi on? Lisäksi 1:50000 kartalla arvioitiin matkat joko liian pitkiksi tai lyhyiksi. Lopulta ensimmäinen yöpymispiste löytyi sekä paljakan reunasta että kartalta. GPS on hyvä apuväline, myös yöpaikan metsästyksessä, löytää nimittäin rinkat helposti.

IMG_1976Toisen vaelluspäivän aamu valkeni pilvisenä – samasta kohdasta, johon edellinen ilta oli jäänyt. Se rutiinien puute, joka näkyi pakkaamisessa, ei häirinnyt enää leiripuuhissa. Sanattomasta sopimuksesta meiltä löytyy kyky lukea toisen ajatuksia, niin syömisen, juomisen, petipahnojen virittelyn tai lähiympäristön tutkailun osalta. Hieno tunne! Koko ajan tuntui siltä, että ahdistus helpotti – vaikkakin mietin aika ajoin autoa!!! Onhan se meille tietysti tärkeä….

Molempina tunturipaljakkapäivinä (2. ja 4.) keskityin ennen kaikkea tyhjentämään ajatuksia. Muotkan avaruus on siihen mitä parasta lääkettä. Olen aina pitänyt paikoista, joista voi nähdä ja havainnoida. Uteliaisuus pistää liikkeelle, katsomaan mitä kukkulan takaa löytyy ja mitäköhän tuolla joen mutkassa on? Siinä missä Anna keskittyi havainnoimaan luontoa kaikilta osin, mie tykkäsin katsella kaukaisuuteen. Luulenpa kuitenkin, että terapeuttinen vaikutus oli molemmille sama. Rentoutumisen huipentuma tulee silloin, kun olo ei ole enää tyhjin. Se tulee silloin kun tuntee, että syksy saa tulla.  Anna on ehkä aiemmin jo kirjoittanut, että nukuttiin paljon. Nukuttiin todella paljon, syötiin, kahviteltiin ja taas nukuttiin. Mistä sitä unta riittikin?

IMG_1926

Muotka toi minulle lisää nälkää. Nähdä erämaita ja pysyä kaukana turistirysistä. Muotkan parhauksiin kuului tyhjyys. Muutaman ihmisen lisäksi näkyi vain alle kymmenen roskaa. Muotka toi fiiliksen, ettei ulkomaille kannata mennä. Käytännön opit – rytmitä reitti vesilähteiden mukaan, käytä aikaa yöpaikan valintaan, ota mukaan yhdet lisävillasukat, älä ota mukaan muita sukkia, ota mukaan vain kaksi t-paitaa. Huolehdi itsestäsi ja Annasta, anna auton olla ;)

Ai niin se selitys alun helppoudelle: pelkkää alamäkeä Karigasjoelle ;)

 

 (Tarinat on kirjoitettu ja kuvat valittu toisistamme tietämättä. Sama matka, kaksi matkaajaa – ihan erilainen kokemus. Ja silti yhdessä. Vähän ku avioliitto..)

 

 

IMG_2019