Ferdi – Sivu 11 – Meiän metsä

Pamilonkosken luontopolku 23.6.2020

Meille ihan uusi kohde Koitajoen varrella. Koitajoen yläpuolista osaa ollaan koluttu vuosia sitten lähempänä itärajaa ja tietysti Möhkössä. Ajettiin tästä viime vuonna ohi ja jotain siis jäi mieleen. Tässä kohtaa kulkee pidempikin reitistö, Ala-Koitajoen retkeilyreitti.

Helteinen tiistai vei meidät kuitenkin luontopolulle, lämmintä oli lähes 30’C ja se on meille vähän liikaa. Pamilonkosken luontopolku on 5,2 km pitkä, hyvin merkitty polku, joka kulkee pääosin talousmetsässä, mutta osaa menee Kirjovaaran vanhojen metsien suojelualueella.

Liikkeelle päästiin suoraan parkkipaikalta ja lyhyen esteettömän alamäen päästä löytyi jo ensimmäinen laavu ja näköala koskelle. Tässä vaiheessa oli jo aika lämmintä. Polku jatkaa joen varressa melkein kilometrin verran, hyvin haatavassa maastossa. Muutamassa kohdassa on tehty vähän haastavuutta vähentäviä portaita ja kaiteita. Matkan varrelle jäi toinenkin laavu.

Joelta mennään hetki talousmetsässä, soratiellä ja sitten käännytään kohti suojelumetsää. Mitään kovin ihmeellistä täältä ei löytynyt, mutta kivaa ja helppokulkuista metsäpolkua on tarjolla. Ennen Uimaharjuun vievän tien ylitystä on ollut torppa, jolla oli pitkä ja kiinnostava historia. Harmittavasti en ottanut tästä infotaulusta kuvaa.

Lopussa alkoi olla jo todella kuuma ja evästely tehtiin Koitajoen rantakivillä, nuotiopaikan vieressä. Tästä oli lyhyt pätkä takaisin autolle, joskin polku oli tässäkin kohtaa melko haastavaa. Kiva kohde!

Alkupätkä polusta on hyvin helppokulkuista.

Lämmintä on, hieno paikka jo ensisilmäykseltä.

Helteestä huolimatta on aikaa geokätköillä.

Sijainti: Pamilonkosken luontopolku, Joensuu.

ETRS89 (~WGS84)
62° 51.2141′, 30° 24.4408′

Patvinsuon kansallispuisto 22.6.2020

Patvinsuo on kansallispuistoista meille se kohde. Tänne on aina mukava tulla ja reittejä riittää koluttavaksi monelle uudellekin retkelle. Yritin etsiä blogistamme, että milloin ollaan edellisen kerran käyty Patvinsuolla. En löytänyt tuoreinta merkintää, eikä muistettu milloin ollaan oltu. Siitä on siis varmasti aikaa.

Nyt pidettiin tukikohtaa Enossa ja sieltä ajaa noin tunnin verran kansallispuistoon, Kurkilahden pysäköintialueelle. Kanssaretkeilijät varoittivat paarmojen suuresta määrästä ja siitä, että ne syövät elävältä. Vähän kuitenkin mietitytti, että miten Ferdi pärjää suolla, pitkoksilla ja paarmojen kanssa.

Päätettiin kiertää Susitaivalta Olkkosensaaren risteykseen asti ja siitä kiertää itse saari ja palata autolle Suomunjärven rantaa pitkin. Kokonaisuudessaan matkaa tuli vajaa 8 kilometriä.

Ferdi pärjäsi suolla hyvin. Pitkokset eivät olleet mikään ongelma ja paarmat taisivat olla enemmän kiinnostuneita meistä kun koirasta. Pitihän se käydä testaamassa suon kantavuutta ja paikoin se ei kantanut pientä koiraa. :)

Hauska retki, joka rohkaisi edelleen liikkumaan Ferdin kanssa haastavimmissakin paikoissa. Paarmoja ei nyt lopulta ollut niin paljoa, eikä niistä ollut suurta haittaa meille. Eväiden syönti siirrettiin kuitenkin rannalle.

Paluumatkalla Lieksaan päin löydettiin Ritojärven kierto-lenkki ja siitä alkava pitkä ja paikoin kapea harjumuodostelma. Sinne pitää palata myöskin joskus uudestaan.

Vähän vilvoittelua helteisessä rantatuulessa.

Suolta ja suon laidalta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.

Suomunjärven rannalla pidettiin vähän pidempi tauko. Evästeltiin, Anna neuloi ja Ferdi tutki maastoa.

Sijainti: Patvinsuon kansallispuisto, Lieksa.

ETRS89 (~WGS84)
63° 07.1189′, 30° 44.5958′

Kivikuru 21.6.2020

Juhannusviikon tiistaina tuli eteen tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Meille tuttuun mökkipaikkaan Pohjois-Karjalassa oli vapautunut neljän päivän pätkä mökistä, jonne Ferdikin olisi tervetullut. Sinne siis.

Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle aamupäivällä ajatuksena käydä ehkä parissa luontokohteessa matkan varrella. Olin katsonut valmiiksi mielenkiintoisen paikan Pieksämäen Jäppilästä, Kivikurun. Toiseksi kohteeksi valikoitui Kuopiossa Mustamäen näkötorni, jos siis sinne ehdittäisiin.

Kivikurusta on sanottu seuraavasti: ”..Etelä-Savon jääkauden jäännöstä kutsutaan myös Jäppilän Inariksi.” (100 luontohelmeä).

Anna on jo pitkään haaveillut Lappiin pääsemisestä ja ajattelin, että tämä voisi vähän helpottaa kaipuuta (voihan se myös lisätä sitä). Evästettiin varmuuden vuoksi ennen Kivikuru syrjäisellä metsäautotiellä jossain päin Jäppilää. Varsinaiseen kohteeseen on hyvät opasteet seututieltä 533.

Kivikuru löytyy muutaman kilometrin pituisen kapeahkon metsäautotien päästä. Parkkipaikalla on tilaa reilusti, eikä paikassa ollut ketään kun sinne saavuttiin. Täältä mm. löytyy lisätietoa alueen reiteistä. Pyörähdettiin ensin varsinaiseen Kivikuruun, jonne pääsi hyvin metsäautotietä pitkin.

Kivikuru näyttää pohjalta katsottuna kyllä hyvin lappimaiselta ja kurun vierustalta löytyy idyllinen suolampi, joka on niin ikään suoraan pohjoisesta. Kivikurun tutkimisen jälkeen kuljettiin vielä ylempänä kulkeva Hiidenkiven kierros, joka on alle kilometrin pituinen, päättyen pysäköintipaikalle.

Hieno paikka, johon olisi mukava tulla syksyllä uudestaan ihan ajan kanssa. Nyt meiltä jäi näkemättä siirtolohkarepolku ja näköalapaikka.

Lopputuloksen Lapin kaipuu ei vähentynyt, vaan päädyttiin varaamaan heinäkuulle mökki Lapista. Ainakin yritin. Lopulta Kuopion kohde piti jättää väliin aikataulusyistä.

Kivikurussa on katsomo, vähän niin kuin olikohan Pyhällä?

Kivikurua kuvattuna ylempää Hiidenkiven polulta.

Hiidenkivi on vallattu….mitenköhän alas tuleminen?

Sijainti: Kivikuru, Jäppilä, Pieksämäki.

ETRS89 (~WGS84)
62° 23.1240′, 27° 39.7534′