Mitalihiihto

Kristan hienon mitalihiihdon päätteeksi ja ennen laskiaispullia päätettiin lähteä pitkästä aikaa perinteiselle metsähiihtolenkille, perinteisin suksin. Blogitarinoiden perusteella edellisestä kerrasta on jo kolme vuotta. Muutamana edellisenä talvena lunta on ollut sen verran vähän, että metsälenkit ovat jääneet kokonaan väliin.

Näillä kansanhiihtoladuilla ei ole ruuhkaa. Tälläkään kertaa ei nähty ketään muuta. Metsässä lunta oli juuri ja juuri riittävästi, pelloilla paikoin runsaastikin. Tällaisella ilmalla ja tähän aikaan vuodesta metsäretki palkitsee. Kevään merkkejä etsitään ja kuunnellaan, mutta ihan oikean talven merkki on se, ettei niitä helposti löydä. Osan tunnelmasta voi yrittää vangita kuviin, suurinta osaa ei.

Ei kun menoks.

Penan tutut terveiset heti alkumatkasta.

Lunta on riittävästi, mutta ei liikaa.

Kansanhiihtolatu tarjoaa jotain mitä pururadalta ei saa.

Historian havinaa.

Suksivalintana on voiteluvapaa pitopohjasuksi.

Sports Tracker.

Vaativa lasku, joka myös osoittautui vaativaksi :D

Lähdelampi.

Helmikuinen metsä on parhaimmillaan.

Metsänvartija.

Kääntöpiste Vainikkalan metsästysmajalla.

Lemillä kaikki on mahdollista.

Matka jatkuu taas.

Paluumatkan maisemat alkavat heti nousulla.

Vesille venosen mieli

Kateltiin, että tässä olis hyvä paikka talolle :)

Hiihtäjähirmut saapuvat melkein loppusuoralle.

Tasatyöntörata.

Ympyrä sulkeutuu – taas ollaan monta muistoa rikkaampia.

 

Mäenlaskua, tyyli vapaa

Niin huoleton, tuo leikki on ja aivan verraton..

Lähimetsissä on juuri sen verran lunta, että meidän umpihankisuksilla tai liukulumikengillä on mahdollista liikkua hiihtäen. Meillä päin hiihdetään kotipihasta suoraan metsään ja siitähän se idea sitten lähti. Anna lupasi viedä minut laskemaan mäkeä ja sehän myös tehtiin. Elämäänsä voi elää niin monella tapaa, meillä on tällainen tapa.

Latu menee siitä mihin sen tekee.

Lähimetsässä on taikaa ja tunnelmaa.

Korppia kuunnellaan. Ja mikäs on kuunnellessa, kun metsämiehen kaulaa lämmittää uusi kauluri.

Annan esimerkkisuoritus. Eikun perässä…

Kaikki hyvin, kukaan paitsi Anna, ei nähnyt.

Aurinko :)

Hiljakseen satelee lunta ja samalla aurinko yrittää esiin. Keskitalvi.

Onnistunut mallisuoritus tässä:

Mitä tapahtui?

Pitkän julkaisutauon aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista. Tänä vuonna olemme muuttaneet todeksi monta pitkäaikaista haavetta. Tästä kirjoituksesta löytyy meille tärkeitä juttuja, isoja ja pieniä. Osa niistä tapahtuu vain kerran elämässä, osasta on tullut pysyvää. Puoliympyrä alkaa samasta paikasta, johon se myös päättyy. Huomaamattaan tai ehkä juuri siksi, sitä on tänäkin vuonna tullut nähtyä ja koettua monenlaista.

Kevättalvinen maisema eläinhoidokkien kotimaisemista (Lappeenranta).

Keväällä tie vie metsäretkille, varsinkin viikonloppuisin, kun valoisaa aikaa on arkea enemmän (Savitaipale).

Kotimaisemissa auringon painuessa jo mailleen (Savitaipale).

Nykyään matkaillaan ulkomailla harvoin, mutta keväällä toteutettiin pitkäaikainen unelma (Kööpenhamina, Tanska).

Alen kivillä osana omatekoista Wallander-kierrosta (Ystad, Ruotsi).

Alen kivet (Ystad, Ruotsi).

Lintujen muuttoa ihailemassa Itämeren rannalla (Ystad, Ruotsi).

”Vihdoinkin täällä!” Kahdeksan vuoden haaveiluista totta (Ystad, Ruotsi).

Wallander-kirjoista tuttujen paikkojen bongailua (Ystad, Ruotsi).

Mossby Strand, klassikko tämäkin (Ystad, Ruotsi).

”Ollaan ajettu joskus ihan autollakin.” (Mossby Strand, Ruotsi).

Tykätään kävellä paljon, myös lomalla. 15 km iltalenkillä Pienen merenneidon luokse (Kööpenhamina, Tanska).

Lintujen bongaamista ja maaseudun heräämistä kevääseen (Savitaipale).

Viileää kevättä lämmittää kahvi. Löydettiin mahtava paikka lintujen bongailuun melkein takapihalta (Savitaipale).


Aurinko lämmittää jo, vaikka Saimaassa on vielä jäät (Savitaipale).

Jokavuotinen harrastuksemme: Kangasvuokkojen etsiminen ja löytäminen (Savitaipale).

Hereillä ollaan, vaikkakin viikkokaupalla myöhässä (Savitaipale).

Toukokuun loppupuolella jäät ovat jo menneet, mutta koivujen lehdet ovat edelleen pieniä (Savitaipale).

 Kevättä ihailemassa melkein takapihalla (Savitaipale).

Meillä matkailuun liittyy useimmiten joku tarina. Tässä se on S/S Turistin haaksirikko ja muistomerkki Ristiinan hautausmaalla (Ristiina).

Arki-iltanakin ehtii jo lähiretkeillä, kun kalenteri kääntyy kesäkuuksi (Savitaipale).

Kolean kesäkuun rauhaa. Hakkuuaukosta huolimatta männyt tuo turvaa (Savitaipale).

Kotimaisemaa, lempimaisemaa (Savitaipale).

Juhannusretkellä kohti Kärnäkoskea (Savitaipale).

Anna Puu, tai ainakin puussa. Lampaiden seassa Kärnäkosken linnoituksella (Savitaipale).

Toinen juhannusretki Paistjärvelle Heinolassa. Tässä vaiheessa tarvitaan jo vara-Lappia, Kainuuta ja Koillismaata (Heinola).

Lämpöä ja rauhaa kesälomalla tai ainakin melkein (Jämsä).

Rouvat neulovat ja herrat tähyilevät horisonttiin (Kiiskilänmäki, Keski-Suomen korkein kohta, Multia).

Soutuvene lainaan ja kalastushommiin (Lappeenranta).

Kesälomalla Iso-Syötteellä. Tauko Portinsuolla Pitämävaaran lenkin varrella (Pudasjärvi).

Toinen meistä pirteänä palauttamassa pyörää Iso-Syötteen huipulle (Pudasjärvi).

Meille tämä Vaarojenmaa on erittäin tärkeä. Näkymiä Romevaaralta, Iso-Syötteen naapurista (Pudasjärvi).

Päätalo-fanin ja Iijoki-sarjan lukijan unelma, käynti Kallen kotipaikalla (Kallioniemi, Taivalkoski).

Lomalla: Sarjassamme Henrin erikoiset. Pietarin radan rakentajien muistomerkki (Lahti).

Lomalla: Henrin erikoiset, osa 2. Alfred Kordelinin murhan muistokivi (Hausjärvi).

Lomalaisten tähyilyä Selkämerelle (Rauma).

Vähintään kerran kesässä uidaan meressä ja niin nytkin. Saaristomerellä Kiilan uimarannalla (Kemiö).

Pitkään puhuttiin tästäkin, mutta nyt sanoista tekoihin. Luostarinmäen käsityöläismuseo (Turku).

Annan neulontaharrastus vie meitä milloin mihinkin kuvailemaan luomuksia (Savitaipale).

Uimaan ennen auringonnousua tai sen aikaan. Tätä on nyt harrastettu pitkälle syyskuuhun (Savitaipale).

Mustikoita ja vadelmiakin tuli kerättyä riittävästi (Savitaipale).

Puoliympyrä sulkeutuu syyskuussa lähtöpaikalle (Lappeenranta).