Tovi on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Paluumatka Lapista meni hyvin. Sen jälkeen ollaan ulkoiltu normaaliin tapaan ja retkeiltykin vähän. Tänä sunnuntaina päätettiin, että nyt on taas eväsretken aika. Tässä välissä ehti olla mm. Kooiker-perheen pikkujoulut samassa paikassa kuin viime vuonna.
Meillä on perinteinen suppilovahveropaikka tässä ihan lähellä. Tänä vuonna sieniä oli puhdistettu ja pakastettu jo riittävästi, joten mitään suurta hinkua suuriin sienisaaliisiin ei ollut. Paitsi tietysti jos sattuu sieniapajalle päätymään, minkäs sille sitten enää voi?
Suppismetsästä palattiin nuotion ääreen ja nautiskeltiin lumettoman marraskuun aurinkoisesta päivästä. Kuten muutama kirjoitus sitten tuli todettua, valo on tähän aikaan vuodesta ihan erilaista. Tulipahan käytettyä pitkästä aikaa myös trangiaa, kun keiteltiin sillä vettä. Maksalaatikkoaskista tehty tuulensuoja toimi kohtuu hyvin, mutta oli aivan liian pieni. Pitää siis syödä lisää tätä herkkua.
Marraskuinen aamutunnelma Kuolimon rannalla.Jääkauden jälkiä pitkin kuljetaan.Talvesta ei ole vielä tietoakaan.Joku yöpyi vielä rannassa matkailuautossa, näytti aika mukavalta touhulta.”Mie löysin!””Mitäs työ sit syötte?”Virallinen valvoja työssään.Virallinen sienien putsaaja vasta valmistautuu työhön.
Tämän tekstin päivämäärä voisi olla mikä tahansa muukin. Tänään oli erityisen hieno aamu. Ilmassa on selkeästi jo paljon syksyä, vaikkei mikään pakkasaamu vielä ollutkaan. Aamut ovat aurinkoisia tähän tapaan enää hetken. Valo muuttuu jo pelkästään siksi, että aurinko paistaa erilaisessa kulmassa.
Mitään synkistelyä tähän aamuun ei kuulu. Tätä normaalia vuodenkiertoa on kuitenkin välillä hyvä pysähtyä miettimään. Minulle on aina ollut innostava ajatus, että seuraava kevät on lähempänä kuin edellinen. Nythän niin on.
Kuukauden päästä olemme toivottavasti lomalla pohjoisemmassa. Tänä vuonna olen kuitenkin oppinut, ettei kannata antaa tulevien haaveiden ja suunnitelmien kantaa liian suurta kuormaa. Jos ne muuttuvat tai romuttuvat, niin elämä jatkuu. Päästään joskus muulloin johonkin muualle.
Aamun hämyä.Sumu saa valon pehmenemään.Ihan tavallinen lauantaiaamu, silti ilmassa on jotain mystistä.On kiva vaan pysähtyä ihmettelemään.Linnut eivät näy kuvassa, mutta äänet kuuluvat.Ferdillä riittää haisteltavaa kostean ja viileän yön jälkeen.Hevonenkin tuli ihmettelemään meitä. En ole aikaisemmin ajatellut, että syksyinen vihreys on kevään vihreyden haaleampi veriso. ”Joks riittää?”
Sijainti: Savitaipale.
Mitään erityisiä koordinaatteja ei ole, kuljetaan milloin missäkin.
Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.
Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!
Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.
Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.
Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.
Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.
Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.
”Mie meen muuteksee uimaa!”Luonto vaihtaa jo väriä.Erinomainen sää sattui meille.Monenlaista metsää on tarjolla.Kissalampi.Matka käy kohti Kuolimon rantaa.Kuolimon rantakivikkoja.Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.Korpijärvi, Mäntyharjulla.Vanhan sillan jäänteet.Melkein kesäiset näkymät.Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.
