Haukvuori 29.2.2020

Koira on tuonut mukanaan paljon uusia ihmistuttavuuksia (ja koiratuttavuuksia). Ferdi-kooikerin kasvattaja Liisa on innokas retkeilijä ja ollaan päädytty muutamille yhteisille retkille jo ensimmäisen vuoden aikana.

Karkauspäivänä koirat ja omistajat (6 ihmistä ja 8 koiraa) kutsuttiin retkelle Joutsenon Haukvuorelle, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Joutsenon Myllymäen ympäristössä ollaan retkeilty muutaman kerran, mutta tällä puolella ei kertaakaan. Auto jätettiin Myllymäen laskettelukeskuksen parkkipaikalle, josta pääseekin suoraan polulle.

Haukvuori kohoaa noin 110 metriä mpy ja korkeuseroa vuoren alla oleviin Hauklammit-lampiin on yli 45 metriä. Ei mikään ihan pieni töppyrä siis. Näitä polkuja tallaan-blogissa mainitaan, että reitti Haukvuoren laavulle on 3,6 km pitkä. Meidän retkiryhmä eteni kuitenkin hieman pidempää reittiä Vesikkolan Majan kautta, jolloin lenkin kokonaispituudeksi tuli 8,3 km.

Paikan päällä odotti laavu erittäin hienolla paikalla ja komeat näköalat Salpausselän eteläpuoliseen maastoon. Keli oli vaihteeksi vähän talvisempi, mutta paikoin polulla oli hyvinkin märkiä kohtia. Kahdestaan (kolmestaan) on kiva retkeillä, mutta oli kyllä erittäin mukavaa liikkua isommallakin porukalla ihan uudessa paikassa.

Tällä kertaa olimme viitoitetulla polulla.
Mukavan talvisia tunnelmia oli tarjolla.
Ennen varsinaiselle vuorelle päätymistä noustiin ja laskettiin usemman kerran.
Komeat maisemat ja huippusää.
Ollaan opeteltu poseeraamaan, mutta onnistuminen taitaa vaatia vielä lisää harjoittelua.
Pienimmän pitää ottaa välissä kauneusunet.
Mustakaapu-Ferdi.

Sijainti: Joutseno (Lappeenranta), yhdystie 3951.

ETRS89 (~WGS84)
61° 05.4230′, 28° 36.1294′

Humaljärvi 23.2.2020

Humaljärven seutu on myöskin tuttu iltarasteilta. Ollaan täälläkin toki retkeilty aikaisemmin, mutta aina tultu vähän eri suunnista. Humaljärven ympärillä on useita laavuja, Keltavuoren kalliomaalaukset ja moni muita vierailun arvoisia kohteita. Särkämävuori ja Haukkavuori ovat ainakin kohteita, joissa kannattaa käydä. Retkeilyreittejä ei taida täältäkään virallisesti löytyä, mutta polkuja ja metsäautoteitä sitäkin enemmän.

Helmikuinen sunnuntai näytti aivan huhtikuiselta. Vähän jäätä siellä täällä, mutta talvesta ei tietoakaan. Helppo liikkua ja retkeillä. Napattiin matkalla Annan vanhemmat mukaan retkiseuraksi.

Autolle löydettiin hyvä parkkipaikka Kanalammen kylän läheisyydestä ja suunnattiin jalan kohti Isonmäen laavua. Kartasta sitä ei ole ihan helppoa löytää, googlettamalla sijainnin saa selville. Kyseessä on partiolaisten rakentama laavu ja hieno laavu onkin. Lähellä on myös Kylkiäisen laavu, joka on myöskin partiolaisten rakentama.

Grillailtiin makkarat nuotiolla ja herkuteltiin kahvilla. Tällaisia kiireettömiä retkiä arvostaa kun niitä saa kokea. Ruokailun jälkeen käveltiin paluumatkalla vielä ihmettelemään Keltavuorta, mutta varsinainen vuorella vierailu jätettiin seuraavaan kertaan.

Aurinko lämmittää kovasti helmikuisia retkeilijöitä.
Paikoin löytää vielä jäätä pienistä lammista, mutta lunta ei lainkaan.
Nuotiotulet on tehty ja odotellaan sopivaa hetkeä avata makkarapaketti.
Ferdi on innokkaasti mukana kokkailussa, jos vaikka liikenisi jotain suuhunpantavaa.
Nyt alkaa näyttää ihan retkilounaalta.
Ja päälle kahvia, oi nam.
Paluumatkalla ihastellaan taas jään muodostamia kuvioita.

Sijainti: Kanalampi, Lappeenranta, yhdystie (2) 14790.

ETRS89 (~WGS84)
60° 56.0779′, 28° 02.0736′

Valkjärvenharjut 15.2.2020

Valkjärvenharjuihin on törmätty iltarasteilla useiden vuosien aikana. Retkikohteeksi se ei ole aikaisemmin päätynytkään, vaikka on silloin tällöin ajatuksiin tullutkin. Näin vähälumisena talvena pääsee moneen paikkaan jalan, johon ei lumisempana talvena olisi asiaa pienen koiran kanssa. Nyt päätettiin siis lähteä harjuille seikkailemaan.

Täälläkin saimme auton helposti parkkiin Rehula-Vehkataipale maantien laitaan. Alue on lähinnä kangasmetsää, harjuja, sekaryteikköä ja suota. Sellaista eteläsuomalaista perusmaisemaa. Mitään retkeilurakenteita tai reittejä täältä on turha etsiä, mutta peruskartan ja rohkeuden voimin selviää hyvin. Metsäautoteiden runsaudesta johtuen eksymisen vaaraa ei ole. Kuvittelin, että harjulla olisi ollut laavu, mutta ilmeisesti yhdistin sen johonkin toiseen paikkaan.

Tällä kertaa keli oli todella jäinen ja se muodostikin jännän elementin retkelle. Ihan varmoja ei oltu suonkaan kestävyydestä, mutta meidän ylityksen se kesti. Hämmentävää silti, että talvea ei näytä tulevan tänä vuonna ollenkaan.

Ferdi pärjäsi hyvin mukana menossa ja kevään houkuttelevat tuoksut villitsevät välillä miehenalun ihan täysin.

Täysin kiivettävissä oleva kallio.
Evästauon jälkeinen halipula.
Kestääkö? Hyvin kestää, ainakin Ferdin. =)
Petollinen jää hennon lumipeitteen alla. Tarkkana pitää olla.

Luin jostain retkiblogi-kritiikistä (ei kohdennettu), että tarinoissa tuodaan harvoin esille paikan sijaintia. En kanna tästä kovin suurta huolta, mutta laitetaan nyt ylös jotain tietoja.

Sijainti: Taipalsaari, Etelä-Karjala, yhdystie (2) 14784.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.9667′, 28° 10.8860