Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Mitäs täältä löytyy? Geokätkö ehkäpä.
Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.
Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.
Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.
Koilliskulmassa on vielä ihan talvi.
Paluumatkalla taas noustaan.
Ja eväät, nuo retken parhaat palat. :)

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′

Tammimäki ja Leivonmäen kansallispuisto 23.3.2020

Vuorimailla kun ollaan, niin jostain luin, että melko lähellä olisi Etelä-Suomen tai eteläisen Keski-Suomen korkein mäki. Tammimäki kohoaa 243 metriä mpy ja huipulla pitäisi olla näkötorni, josta avautuu hienot näkymät ympäröivään maastoon. Kaiken tämän lisäksi Tammimäen naapurissa on Leivonmäen kansallispuisto, jossa ollaan käyty aikaisemmin kesäaikaan. Sinne siis.

Tammimäki löytyikin melko helposti ja tie vie huipulle asti. Näkötorni oli paikallaan, mutta ympäröivän puuston kasvu oli syönyt melkoisesti näköaloja. Vierailun arvoinen paikka silti.

Leivonmäen kansallispuistossa kohteeksi valikoitui Kirveslammen kierros 1,7 km ja vielä päälle Luupään lenkki 2,2 km. Kirveslampi oli tuttu paikka, Luupään lenkki meille ihan uusi. Kansallispuistossakaan ei ollut ruuhkaa, polut olivat melko jäisiä ja liikkuminen ei ollut ihan helppoa. Sää suosi meitä tänäänkin, kevättä oli ilmassa runsaasti.

Ihan tosissaan sai kiivetä torniin, viimeisin osuus on aika jyrkkä.
Ferdi joutui odottamaan alhalla.
Maisemien ihailua Tammimäellä.
Karpalo, viime vuoden satoa.
Aurinkoista on, niin aurinkoista, ettei kuvat meinaa onnistua.
Kirveslammen kierrokselta löytyy hieno lintutorni.
Ferdilläkin tekee mieli kiivetä torniin, mutta tämän pidemmälle ei ole tulemista.
Talvi kohtaa kevään.
Pöytä on ihan tyhjä – missäs meidän eväät on?
Luupään kierroksella näyttää maisemat kovin kotoisilta.

Sijainti:

Tammimäki, Joutsa

ETRS89 (~WGS84)
61° 50.1265′, 25° 59.7071′

Leivonmäen kansallispuisto, Kirveslammen kierros, Luupään lenkki

ETRS89 (~WGS84)
61° 53.3597′, 26° 00.9997′

Kevätloma Vuorilla 21.3.2020

Tänä vuonna kevätlomaa valmistellessa elettiin monessa mielessä erikoista aikaa. Emme ole olleet koiran kanssa yötä muualla kuin kotona. Yleensä ollaan keväällä suunnattu pohjoiseen ja muutaman kerran myös vähän etelämmäksi. Ajankohta on ollut vakio jo pitkään.

Lapissa on ollut tänä talvena poikkeuksellisen paljon lunta. Meidän matalan maavaran omaavan koiran kanssa liikkuminen olisi aika rajattua. Etelän lumeton talvi herätti ajatuksen, että jospa lomaa vietettäisiinkin huomattavan paljon lähempänä kotia. Olisi lyhyempi ajomatka ja jos koiran kanssa lomailu ei onnistuisikaan, niin kotiin pääsisi nopeasti.

Minua on kiehtonut jo pitkään ”vuoristo”, joka näkyy kun lähtee ajamaan Joutsasta kohti Korpilahtea. Mikä se mahtaa olla ja mitä sieltä löytyy? Viime kesänä käytiin Purnuvuoren laskettelukeskuksen tuntumassa geokätköilemässä. Sieltä jäi kytemään idea, että tännehän voisi joskus tulla ihan ajan kanssa uudestaan. Nämä kaksi ajatusta yhdistettynä siihen, että löysimme koiraystävällisen majoituksen ihan läheltä, johti päätökseen. Tämän kevään lomakohde on Päijät-Hämeessä, Vuorenkylän tienoilla.

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin tutustumaan lähivuoreen, Uodinniemenvuoreen, joka kohaa 150 metriä mpy. Metsäautoteitä, talousmetsiä ja polkuja koluamalla meille tuli yhteensä vajaan 8 kilometrin lenkki vuorimailla. Paluumatkalla käytiin vielä tarkastamassa kylän oma kota.

Vuoristossa on lunta kuten asiaan kuuluu.
Kohti tuntematonta täydellisessä hiljaisuudessa.
Keväinen aurinko paistaa ja taas tehdään nousua seuraavalle mäelle.
Horisontissa näkyy Purnuvuoren laskettelukeskus.
Tämä metsä antaa aiheen poseeraukseen.
Ylisuuren puun vuosirenkaat vei yli vuosisadan verran taaksepäin.
Vain hetkeä aikaisemmin oltiin tuolla ylhäällä.
Kodan luona on kiva keinu, jota pitää testata huolella.
Ja sitten maistuukin jo eväät kodalla.

Koiraystävällinen majoitus: Rantalan lomamökit

Sijainti: Hartola, Päijät-Häme

ETRS89 (~WGS84)
61° 43.3796′, 25° 55.6276′