12.10.2013 Jämi Mini-Rogaining

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, +1’C lämmintä ja hernerokkasumu. Jossain taustalla haukkuu kymmeniä koiria ja ympäristöstä päätellen ollaan jossain hiihtokeskuksen huipulla. Todellisuudessa ollaan lokakuisena lauantaiaamuna Jämijärven Jämikeskuksella Pirkanmaalla. Alkamassa on meille tämän vuoden kolmas rogaining-kisailu, Jämi Mini-Roganing 2013. Vielä vuosi sitten olisi tuntunut hurjalta ajatukselta ajella 750km lokakuisena viikonloppuna liikuntatapahtuman vuoksi; eipä tunnu enää.

heading_1

Elokuisen RR-analyysin (Retki-Rogaining) jälkimaininkina päätettiin keskittyä kahteen asiaan: reitin suunnitteluun ja eväisiin. Näiden lisäksi oltiin noudatettu periaatetta, ettei katsella kisa-alueen karttoja etukäteen. Sen verran olin kuitenkin tehnyt valmistelutyötä, että katselin viime vuoden tuloksia ja niiden perusteella noin tuhannella pisteellä ei jää viimeiseksi, kolmenkympin sakkiin vaaditaan n. 1200 pistettä ja todennäköisesti 1400 pisteellä on liki kahdenkympin sakissa. Jämin Rogainingissa pistelasku noudatti kaavaa pistemäärä = rastikoodi. Jokaisessa tapahtumassa on siis hieman erilainen laskukaava, mutta perusidea on toki sama. Nyt oli kyseessä 5 tunnin kisa, vähän vielä lyhyempi kuin kevään Salpaus.

Tällä kertaa suunnittelua päästiin tekemään sisätiloihin ja aikaa suunnitteluun oli meillä n. 1,5 tuntia. Reittisuunnitelmaa varten oli hankittu 40x60cm ilmoitustaulu, nastoja ja kukkalankaa, joka taipuu sopivasti reitin mukaan. Kotona pätkittiin valmiiksi 1:20000 kartalle räätälöidyt 4km pätkät. Ajateltiin, että 4 kilometrin tuntivauhti on meille hyvä keskivauhti aiempien tapahtumien perusteella. Lähtöpaikka sijaitsi noin puolessa välissä karttaa ja pisteet jakautuivat myöskin melko tasan kartan kummallekin puolelle. Päädyttiin nopeasti valitsemaan se puoli kartasta, jolla oli enemmän suo-osuuksia ja jossa korkeuserot eivät olleet niin suuria. Reittisuunnitelma muotoutui melko nopeasti, mutta aikatauluttaminen oli paljon haastavampaa. Ensimmäiset neljä rastia oli käytännössä polkujen varsilla, joten eteneminen olisi varmasti nopeaa. Suo-osuutta oli sen sijaan hankalaa arvioida ja lopputuloksena suolle kertyi melkoisesti aikapuskuria. Loppupätkä näytti suunniteluvaiheessa melko pitkältä ja viimeiselle tunnille näytti jäävän ihan riittävästi tekemistä. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja tehtiin 5 tunnille noin 22 kilometrin reitti, joka tuottaisi pisteitä 1084 ja lisäksi lähitienoolla olisi optiona ainakin 70 pistettä. 8 minuuttia vaille lähtö oltiin Emit nollattuna lähtökarsinassa. Mukaan oli lähdössä yhteensä 273 liikkujaa.

kartta

Jo alkuvaiheessa vaikutti siltä, että onnistuttiin tekemään omaperäinen reittisuunnitelma. Ensimmäiset rastit 32, 49 ja 45 löytyivät helposti ja koko ajan edettiin juoksuvauhtia ilman kanssakilpailijoita. Rastit 72, 67 ja 60 sijaitsivat suolla, ja rastille 60 oli laskettu ensimmäinen väliaikapiste (1:50min). Suolla meni osaksi hyvä hiihtoladun pohja ja rastit löytyivät helposti, joten rastilla 60 oltiin jo tunnin suunnistuksen jälkeen. Hetken kävi mielessä poiketa jo tässä vaiheessa suunnitelmasta, mutta lopulta pitäydyttiin siinä. Rastit 59, 78, 56 ja 61 olivat taas kangasmaastossa ja korkeuserojakin alkoi löytyä, mutta maasto oli todella nopeaa. Maasto oli eteläkarjalaisen kangasmaaston ja Rokuan välimuoto (kuva), harvahkoa kangasmaastoa ilman Rokualle tyypillisiä kallioita :) Rastille 78 oli muuten laskettu väliajaksi 2:30 eli puoliväli, todellisuudessa aikaa oli mennyt vasta 1:30. 61 oli laavurasti, jossa haukattiin ruisleivät ja jatkettiin pian matkaa (ruisleivästä kohta lisää). Rastit 64, 69, 63, 51, 48, 77 löytyivät niin ikään helposti. Juoksuvauhti vähän hidastui, mutta jo tässä vaiheessa tajuttiin, että loppupätkälle jää marginaalia kymmenien minuuttien sijaan vähintään tunti, ehkä jopa puolitoista. 57 ja 40 jälkeen poimittiin ylimääräisenä 37 ja suunnitelman mukainen 36. Kello oli vähän yli kahden ja takana vain reilut kolme tuntia etenemistä. Koska aikaa oli reilusti ja Jämikeskuksen kiertävä lenkki tarjosi rastiyhdistelmän 33-38-39-41-31 (182 pistettä), päätettiin ottaa tässäkin meille epätyypillinen riski ja hamuta lisää pisteitä.

Maasto1303 pisteen kanssa saavuttiin maaliin ajassa 4:17 eli 40 minuuttia etuajassa. Nopean spekulaation tuloksena jäljelle jäävä aika olisi voinut tuottaa meille ainakin 85-52 tai 85-65 yhdistelmän eli 137-150 pistettä. Aina voisi tehdä sitä tätä ja tuota ja jäädä märehtimään. Loppusijoitus oli 29/40 ja siitä 20. sijasta jäätiin 127 pistettä. Voittajista jo sitten yli 900 pistettä. Voi siis tulla seuraavanakin vuonna.

Mikä parasta Jämin Mini-Rogaining oli todella hauska tapahtuma, jossa opittiin taas paljon uutta ja ennen kaikkea juostiin 27 kilometristä lähes puolet. Nopea kävely tällaisessa maastossa on meillä sellaista 7km/h luokkaa, joten ei ihme, että maalissa tekeminen tuntui niin päässä kuin kropassakin. Kanssakilpailjat ja järjestäjät olivat todella mukavia ja henki oli jotenkin vähemmän jäykkä kuin mitä Retki-Rogainingissa.

Ai niin niistä ruisleivistä….ei mitään liikuntaevästä, leivät jäi syömättä suurimmaksi osaksi. Sen sijaan urheilujuoma, geeli, energiapatukka, mustikkasoppa ja vesi maistuivat hyvältä ja vauhditti matkantekoa riittävästi. Muilta osin kehitettävää on juoksunopeudessa ja rohkeudessa. Ensi kerralla kannattaa yrittää haukata vaikka vähän liiankin iso pala, tuleepahan koettua sekin. Vaikka vieläkin hieman väsyttää viikonlopun jälkeen, niin olen melko varma, että Team K nähdään 27.10 Heinsuolla Hollolassa.

IMG_5821

 

10.8.2013 Retki-Rogaining: Raakaa analyysia

Tihkusateinen Sappeenvuori ottaa meidät vastaan juuri sopivasti ennen karttojen jakoa. On kesän tärkein lauantai, edessä toistaiseksi suurin, pisin ja ankarin rogaining-haasteemme.

On maanantai – kaksi yötä nukuttu ja rasituksesta toivuttu. On aika tehdä analyysi Retki-Rogaining 2013 suorituksesta. Se mitä suomalainen urheilukulttuuri ei tunne on peiliin katsominen ilman työryhmiä ja polun piirtoja –  kyky esittää vastauksia eikä kysymyksiä. Tämä on raakaa analyysia, vastuu on lukijalla. Suomen kieli ei ehkä tunne tällaista aikamuotoa, joka on jotain aktiivisen muistelun ja menneisyyden spekuloinnin välistä.IMG_0662

10.8.2013 kl. 9.00 – Karttojen jako

Tihkusade muuttuu vesisateeksi, joka välillä taukoilee ja välillä jaksaa sataa. Kolme karttaa, kaksi kilpailijoille ja yksi jäljitykseen, siltä varalta että eksymme tai meitä ei kuulu ajoissa takaisin. Vetäydymme autoon tutkimaan karttaa – 1:40000 kartta 70cmx80cm printtinä. Laipanmaa aukeaa vaikuttavana jo pelkästään kartalla: metsää, ojitettuja soita, lampia, järviä, muttei Sappeenvuorta lukuunottamatta isoja korkeuseroja. Reittisuunnittelu käyntiin. Toukokuun Salpaus-Rogainingista yritettiin oppia ravinnon ja juomisen osalta, eli kannettavaa painoa vähemmäksi, irtonaisia pulloja pois eikä otettu mukaan kuuluisia leipiä. Hash-House, eli jonkin asteinen huoltopiste oli tarjolla rastille 15. Tavoitteeksi asetettiin enemmän juoksua, tarkempaa menoa ja ettei lopussa tarvitse tuntua hyvältä.

Suunnitelmissa pyöriteltiin kolmea erilaista vaihtoehtoa ja reittivaihtoehtojen pituudet arvoitiin kompassin mitta-asteikolta n. kilometreinä – joissa olikin sitten heittoa ihan riittävästi. Loppuen lopuksi päädyttiin vaihtoehtoon 20- 42- 63- 21- 44- 90- 30- 32- 15- 24- 35- 80- 60- 12- 40- 50- 47-Maali. Tämä yhdistelmä olisi laskujen mukaan n. 35km ja tuottaisi 67 pistettä. Pisteitä irtosi rasteilta kaavalla (40)=4p, (12)=1p jne. Todellisuudessa emme laskeneet pistemäärää, vaan keskityimme samaan aikaiseksi n. 35km lenkin, josta juoksua olisi n. 1-1,5km/tunti eli ~25km kävelyä ja ~10km juoksua.  Keskeisenä suunnittelukriteerinä oli osua noin puolessa välissä Hash-Houseen.

10.8.2013 kl. 11.50 – Lähtöä odotellessa

Uudet tiimipaidat loistivat lähtökarsinassa kun asetuttiin odottamaan lähtöä. Kilpakumppanit jakoivat vielä omia näkemyksiään ja vinkkejä, jotka sivuutimme kohteliaasti. Suunnitelma oli tehty ja sillä mennään. Toiset olivat panostaneet eväisiin, toiset keskittyivät Hash-Houseen, toiset lähtivät kiertämään järveä pisteiden perässä ja toiset keskittyivät edelleenkin Hash-Houseen…

10.8.2013 kl. 12.00 – Lähtö

Suurin osa näkyvästä ihmismassasta suuntasi kohti rastia 47 – Team K otti rohkeasti oman polun käyttöön n. 150m jälkeen ja kukaan ei seurannut perässä, vaikka loistettiin metsässä kirkkaissa varusteissa varmaan vähän pidemmällekin. Ensimmäinen reitinvalinta Sappeenvuorta alas ei ehkä mennyt ihan nappiin, sillä päädyimme lopulta peltojen reunoja ja hämäläisen ryteikön keskeltä risteykseen, jossa kilpakumppaneita käveli moneen suuntaan – tänne siis olisi päässyt myös tietä pitkin. Enemmän tai vähemmän säännöllisessä jonossa kuljettiin rastille, joka löytyi lopulta sieltä missä se pitikin olla – ei sieltä missä se varmaan on. Rastin 47 jälkeen otettiin parit spurtit ja muut joukkueet hävisivät näkyvistä. Kelpo oikaisu metsän kautta oikealle tielle ja rasti 42 löytyi melko kivuttomasti. Edessä kohtalaisen haastava rastiväli rastille 63. Haastava siksi, että pysäyttävät tekijät eli tiet (1 kartassa, 3 metsässä), ojat haaroinen (kymmenkunta kpl), pellot ja järvet olivat kaukana. Rastiväliaikojen mukaan tätä n. 1,2km (linnuntietä) väliä tarvottiin liki 45min. Toki todellinen matka oli vähän pidempi, mutta GPS-seuranta olisi ollut tällä välillä hauska. Lopulta päädyttiin metsäautotien päätyyn, josta oli selkeä aukko ja ura rastille 63. Kolme kertaa otettiin kuitenkin onnistuneesti kiinni sijainti – tuurilla tai taidolla – mutta otettiin silti. 21 löytyi helposti, 44 myöskin – sadekin pääsi välissä kastelemaan meidät tuoreella vedellä.

Kohti 90 ja matka etenee – kolmas tunti täyttyy. Alkuperäisen aikalaskelman mukaan rastilla 15 pitäisi olla 15.30…ei taideta olla. 90 löytyy vanhan järvenpohjan ylityksen jälkeen ja 30 ojaa pitkin, mutta kello on jo melkein neljä. Tässä vaiheessa piti tehdä valinta – tavoitellako 9 pistettä rastilta 94, joka olisi suolla, mutta johon  pääsisi tietä pitkin kohtuu lähelle vaiko ottaa rasti 32 joka olisi tavoitettavissa lähes tietä pitkin, mutta ilman suotekijää. Jälkimmäinen tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, joten rastia 32 kohti. Matka linnuntietä n. 2km, joten ei ihan mahdoton pitäisi olla. Välissä oleva tieura vain ei ollut ihan viime vuodelta, joten sehän meiltä katosi ja hämäläinen korpi kutsui. Rasti löytyi kuin löytyikin osin vähän tuurillakin. Seuraavaksi kohti Hash-Housea, jostain syystä kuitenkin suuntana rinnettä takaisin alas polulle…..josta ylöspäin nousevaa polkua ei sitten löytynytkään. Noh, mäki ylös ja sieltähän se polku löytyi, vaan onko oikea – pakko olla, yrittänyttä ei laiteta (tiedä mitä sekin tässä yhteydessä voisi tarkoittaa), mutta niin vain juostiin 5 minuuttia myöhemmin kohti Hash-Housea. Meillä ei ollut mukana mitään tietoa kuljetuista kilometreistä, en tiedä tulkittiinko liian tiukasti sääntöjä. Hash-Housella kello löi jo viisi, joten Team Koon oli aika herätä ja muuttaa suunnitelmia.

10.8.2013 kl. 17:18 – Hash-Houselta kohti maalia

Päätettiin jättää 35 suosiolla väliin ja suunnata eteenpäin seuraavalla suunnitelmalla 24-12-60-40-50-47-Maali. Pisteitä tingimme 11, joten maksimissaan pääsisimme 56 pisteeseen. Hash-Houselta lähdettiin juosten kohti rastia 24 (hetkonen, tässähän juostaan ihan oikeasti), joka oli helppo (hei, täällä on geokätkö!), 12 helppo, 60 helpohko (kiitos Annan loistavan reittivalinnan) ja 40 niin ikään Annan johdattaman ilman suurempia murheita. Juoksumarssia 300 metrin päähän rastista 50. Urheilijoille ja aktiivirogaajille ei ole varmaan ihmeellinen suoritus, mutta meille juokseminen 6 tunnin  ja melkein 30km kohdalla oli yllättävä kokemus. Itseasiassa Hash-Housen jälkeen oltiin juostu suurin osa metsätie pätkistä. Olin aikatauluttanut lopun seuraavasti: rastilla 60 pitäisi olla viimeistään kl. 18.00 (oltiin 18.05), rastilla 50 kl. 19.00 (oltiin 19.02) ja rastilla 47 viimeistään kl. 19.30 (oltiin 19.29). Rasti 47 oli jo Sappeenvuoren rinteellä, johon menessä Häme heilui jo sen verran, että putosin jonnekin kivikkoon. Verta tihkuen nousin Annan perässä alle 20 metrin etäisyydellä ja toiseksi viimeinen leimaus. Nyt olisi puolisen tuntia aikaa ehtiä maaliin, johon lopulta  meni aikaa vain 12 minuuttia, loppuajan ollessa 7:42:18 ja pisteitä kasassa 56.  Suihkuun mennessä arvailtiin jo, että pistemäärä jäi varmaan aika alhaiseksi muihin verrattuna, mutta tulipahan tehtyä!

12.8.2013 19:45 – Analyysi

Loppusijoitus oli 22 kahdeksan tunnin sarjassa, johon oli ilmoittautunut 32 joukkuetta, joista matkaan lähti 30 ja joista yksi hylättiin myöhästymisen vuoksi.

Tyytyväisiä oltiin seuraaviin asioihin:

+ Juokseminen – Onnistui ja luonnistui odotuksia paremmin – kuntohuippu oli ajoitettu oikein ;)

+ Varusteet – Trail-lenkkarit, juomareppu, suunnistushousut, tiimi-paita – ihan tuntui urheilijalta olo.

+ Tiimihenki – Kiitos kesälomaretkeilyn kaikkine lajeineen ja varsinkin Pyöräretken, meitä ei näköjään ihan pikkujutut hetkauta. 8 tuntia läpimärkänä, välillä epätietoisena sijainnista ja polku jota ei ole joko kartalla tai luonnossa – nou problem.

Näissä epäonnistuttiin:

– Reitin etukäteissuunnittelu – lajissa, jossa ei palkita Hash-House vierailua (tosin josta Pyöräretken Tomi teki varsin innostavan) ja jossa pisteitä on tarkoitus kerätä niin paljon kuin suinkin ehtii, kannattaa laskea reittivaihtoehtoja myös pisteiden näkökulmasta. En malttanut olla laskematta mitä 35km urakoinnilla olisi ollut tarjolla – suurinpiirtein mittauksellakin pääsin pistelukuun 77.  Lisäksi autossa arvioitu alkuperäinen matka olisi ollut todellisuudessa n. 40km, joten ihan nappiin ei sekään mennyt.

– Pari reittivalintaa – suurin osa meni hyvin, mutta meidän tasolla 1:40000 kartalla kannattaisi epämääräiset välit varmistaa jostain varmasta pysäyttäjästä, vaikka menisikin kiertoon vähän ylimääräistä aikaa. Nyt esimerkiksi välillä 42-63 meillä oli tuuria, mutta siellä olisi voinut pyöriä vaikka lisätunninkin, jos tuuri olisi ollut vastainen.

– Hash-House ja evästys – Meillä on ensi kerralla eväsleivät ja vaikka se pöytäliina ;) Hash-Housen tarve meidän tasolla 8 tunnin sarjassa ei ole kovin iso. Olkookin, että metwurstileivät, mehu ja sipsit maistuivat hyviltä, omillakin evästyksillä olisi pärjätty. Hash-Housen meille aiheuttama ongelma ei ollut niinkään tarjolla oleva polttoaine, vaan ajatuksen lukkiutuminen Hash-Houseen.

Summa: Erittäin onnistunut ja hyvin järjestetty tapahtuma, josta jäi sopivasti hampaankoloon, jotta voi osallistua taas seuraavaan koitokseen. Voi olla hyvinkin, että Team K nähdään lokakuussa Jämillä. Retki-Rogaining on todennäköisesti joillekin vakavaa urheilua, joillekin kuntoilua (kuten meille) ja joillekin mukavaa ulkoilua – henki on silti myös ”amatöörien” kannalta mieluisa. Rohkaisee osallistumaan siis tulevaisuudessakin lajin tapahtumiin. Meidän seuraava haaste taitaakin tulla sitten toisenlaisen juoksulajin parista, mutta siitä myöhemmin. Tekemättömyyksistä kun ei kannata huudella etukäteen :)

Kiitokset Team K:n osalta!

IMG_0657

Tulokset: http://retki.rogaining.fi/uploads/2013/results.htm

Kannattaa tutustua myös voittajien maailmaan: http://rajavillit.blogspot.fi/2013/08/retki-rogaining-1082013-8-h.html

 

Pyöräretki 13.-14.7.2013 Keuruulla

IMG_0147Mein tiimi otti askeleen kohti uusia haasteita! Keväällä käytiin Asikkalassa rogaamassa ja sehän oli niin vallan kivaa, että tuli fiilis tätä-lisää-heti-nyt. No, ihan vastaavanlainen tapahtuma tämä ei tietenkään ollut, mutta sukulaislaji kyllä. Oltiin siis Keuruulla Pyöräretki 2013 -tapahtumassa, joka on samalla retkipyöräilyn SM-kisa. Ei siis kuitenkaan lähdetty matkaan mitalit mielessä, vaan hakemaan uusia kokemuksia ja oppimaan lisää itsestämme. Ja niitähän saatiin roppakaupalla!

IMG_0045LAUANTAI, 1. PÄIVÄ:

Lähdettiin matkaan jo perjantaina ja oltiin yötä Petäjävedellä Lemettilän tilalla (voimme suositella!). Sieltä aamulla jatkettiin viimeinen etappi kohti kisakeskusta. Oltiin melkein ensimmäisten joukossa paikalla ja pikku hiljaa loputkin saapuivat paikalle. Ennen starttia jouduttiin jo ensimmäisiin huoltotoimiin, kun pyöräni takakumi oli tyhjentynyt kuljetuksen aikana. Ei ruvettu arvailemaan kestääkö siinä ilma vai ei, joten vaihdettiin kokonaan uusi sisuskumi.

IMG_0137Lähdössä jännitti ehkä eniten se, etten koskaan ole ajanut pyörällä vastaavalla taakalla. Laukkujen kanssa on tullut poljettua, mutta ennen ei olla oltu yöretkellä eli tavaraa on ollut paljon vähemmän mukana. Joukkueiden varustemäärää vertaillessa bongasi kyllä joukosta heti ne, jotka olivat mitalijahdissa. Oli ehkä hiukan karsittu tavaraa verrattuna meidän kuormaan… Yllättävän nopeasti kuitenkin tottui ajamiseen ja pyörä toimi erittäin hyvin, vaikka lastia oli ja kaikki takana. Ja ai-ai, miten ihanasti se rullas alamäissä! Eikä se loppupeleissä oikeastaan ollut paljoakaan raskaampaa kuin kevyemmällä taakalla, samoja vauhteja jaksoi polkea.

IMG_0098Alku oli mein tiimin osalta takkuinen. Ei saatu ketjua katkasemisen jälkeen enää kasaan, vaikka sisukkaasti yritettiin kauan aikaa. Ehkä turhankin kauan ja epäiltiin jo hetken keretäänkö kohta mihinkään rastille. No, matkaan päästiin ja muutaman rastin jälkeen oli takkuinen lähtö unohtunut mielistä. Lauantaina kierrettiin Keurusselkää ympäri. Matkalla napattiin rasteja, joista osa oli vain tietyn aikaa auki. Tässä kisassa rasteja on oikeastaan kahden tyyppisiä, on arvausrasteja (piti tietää kysymykseen oikea vastaus) ja sitten on tehtävärasteja. Rastien löytämisessä ei mein tiimillä ollu ongelmaa, vaikka itse rastilla ei sitten ehkä ihan niin pärjättykään…

IMG_0118Lauantaina pyöräiltiin yhteensä n. 106 kilometriä. Maisemat oli mahtavia ja tiet hyvässä kunnossa. Välillä rullattiin pikiteitä, suurimmaks osaks hiekkatietä ja välillä ihan metsäautoteitäkin. Kohokohtia oli ehkä Mäntänvuorelle kipuaminen ja oma erikoiskoe rastivälillä 33-67. Kerettiin kuin kerettiinkin suorittamaan suunnistus-tehtävää, mutta ihan täpöllä sai polkea rastien välisen n. 5,5 kilsaa. Aikaa meni vartti soratietä pitkin… eikä mäkiäkään oltu matkan varrella säästelty!

IMG_0131Ilta leirintäalueella meni ruokaa laittaessa ja yötehtävää tehdessä. Oltiin varattu matkalle mukaan kolme lämmintä ruokaa (per päivä) ja välipaloja. Matkalla keiteltiin vaan savuporokeitot (ja se uus kaasulla toimiva trangia on kyl ihan ehdoton!) ja illalla kokkailtiin alkupalaks retkimuonat ja sen päälle vielä omatekosta papu-soija-bolognesea. Ehkä siis vähän turhan vähän tuli syötyä päivän aikana, mitenkäs sitä se rastien ettiminen vei taas voiton..? Kumma juttu. Yötehtävänä oli rakentaa  tarjolla olevista materiaaleista (erilaisista romuista ja romppeista) karttateline, joka pyörii ja kestää pyörässä sunnuntain ajot. Aluksi ihmetytti voiko tästä tulla mitään, mutta Henri loihti kuin loihtikin aivan mainion (ja toimivan) kapistuksen vanerista, ruuvista, pyykkipojasta ja nipistimestä – uskokaa tai älkää. Muillakin oli hienoja väkerryksiä.

IMG_0125

 

SUNNUNTAI, 2. PÄIVÄ:

IMG_0150Yö meni – no siten kun se nyt leirintäalueella voi mennä – eli vaihtelevasti. Aamulla ei siis ehkä herätty ihan virkeinä ja tuorein jaloin, mutta ABC-asemalla nautittu aamupala virvoitti ja matka jatkui. Karttaa tutkiessa huomattiin, että yksi rasti olisi ihan perjantain yöpaikan vieressä Petäjävedellä. Päätettiin kuitenkin suosiolla jättää Petäjävedellä käynti sikseen ja kerätä Keuruun seudulla olevat rastit.

IMG_0138Kokonaismatka sunnuntaille oli n. 76 kilometriä. Sunnuntain kohokohtia oli Urrianmutkan erikoiskoe (johon siis tietämättämme reenattiin jo eilen..) sekä komea muistomerkki Arppialassa mäen laella. Kartteteline kesti koko päivän ajot ja osoittautui myöskin hyödylliseksi. Ehkä sellainen tulee hankintalistalle, ellei Henri sitten kehittele itse tota prototyyppiä pidemmälle…

IMG_0121

IMG_0110Lopussa piti vielä puristaa ihan tajuttomat mäet ylös kohti maalia, mutta perille päästiin. Maalissa oli kyllä niin voittajafiilis, vaikkei voitettukaan. Tai no voitettiihan, itsemme taas kerran!!!

Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja oli mukavaa saada olla mukana. Varmasti tullaan uudestaankin!

Ja sitten taas kohti uusia seikkailuja…