Askelia lähempänä 1/2 maratonia

Tänä aamuna päädyttiin ottamaan lisää askeleita kohti 1/2 maratonia, joka on siis täällä Lappeenrannassa lauantaina 22.5 ja jonne molemmat olemme menossa. Anna jo konkarina, ja mie untuvikkona. Tähän asti talvella lenkkeilyä (juosten) on tehty 1-2 vkossa, n. 10-12 km lenkkejä. Tänä aamuna sattui niin sopivasti, että auto piti jättää huollettavaksi, ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ottaa jalat alle. Eilisen ja yön lumisateista huolimatta kevyenliikenteen tieverkko oli kohtuu kunnossa, ja pinkaisimme Hyrymäestä kohti Hakalia, josta Lauritsalan ja Kaukaan kautta edelleen takaisin noutamaan autoa. Aikaa meni 1h 20min ja kilometrejä kertyi 13km. Mitä uusia fiiliksiä sitten tuli? Juoksu tuntui paremmalta kuin koskaan tämän talven aikana, ei vielä kevyeltä, mutta paremmalta kuitenkin. Sykkeet on edelleen aika kovat (keskisyke 152), mutta siltäkin osin ollaan menossa parempaan suuntaan.

Nyt ollaan noudateltu seuraavanlaista viikko tahtia:

2 x 10-15 km hiihtoa, 1 kuntosali+vesijuoksu, 1 x pump (Anna)/pyöräily (Henri), 1-2 juoksu 10-12km. Niin ja lepoa 1-2 pv viikossa; meidän treeniviikoissa on 8 päivää, keskimäärin.

Tavoitteista

Aurinko armas

Oma tavoitteeni on päästä maaliin. Aika tavoitteena on 2:20. Annan vastaava tavoite on 1:3x. :) Nämä siis noin 14-15 vkoa ennen h-hetkeä. Hauskinta on kuitenkin, että liikunnan myötä elämänlaatu on parantanut, kun on oppinut sekä tekemään oikeita asioita sopivan määrän että syömään oikeita ruokia oikean määrän. Nälkää kasvaa syödessä.

Jottei homma menisi liian vakavaksi, niin nähtiin tänään se iso keltainenkin, tosin keväästä ei vielä ole merkkejä.

PS. Sponsoreita on kertynyt jo pari, kiitos siitä, lisää kaivataan! Ota yhteyttä ;)

Lumoava laturetki

Tauko paikalla ja soppaa naamaan :)

Hiihtämään päästyämme aloimme haaveilla laturetkistä. Ainoa ongelma oli, että meidän komppanialla on käytössä vaan kahdet sukset, joista toiset vapaantyylin sivakointiin. Eihän niillä laturetkiä tehdä, kun monet kylien hiihtoreiteistä on vaan perinteisen harrastajille. Onneksi saatiin lainaan toiset pertsa-sukset (kiitos äiti!) ja päätettiin suunnata samantien laturetkelle. Eväät ja juomista reppuihin, sitten matkaan!

Vielä kuuskilsaa munkille.

Karttoja aamulla tutkiessamme osui silmiin Karhuvuoresta Karhusjärvelle kiertävä latu, mikä parasta: ei tarvinnut palata ihan kokonaan omia jälkiä takaisin vaan päästiin sivakoimaan eri laduilla. Kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Karhusjärvellä hiihtäen, joten molemmille olisi luvassa uusia maisemia. Retken suurin kompastuskivi meinasi olla Karhuvuoren urheilukentän ja sieltä ladun alkupään löytäminen.. Suksia siinä tovi kanniskeltiin kaduilla ja kierrettiin lenkkiä. Onneksi törmättiin toiseen hiihtohirmuun, joka opasti laduille ja antoipa vielä tuoreimmat tiedot latujen kunnosta. Eikun matkaan siis! Vihdoin.

Taas pitää tankata..

Alkumatka Kalliokoskelle oli kinttuvoimin tehtyä latua, hyvä siinäkin oli hiihtää. Karhusjärven kierros oli hyvässä kunnossa ja saatiin hiihtoseuraakin: parhaimmillaan edessä ja takana oli hiihtäjiä melkein jonoksi asti.. Maisemat oli mahtavia ja vaihtelevia. Välillä sivakoitiin metsän siimeksessä, tuon tuosta tupsahdettiin peltoaukeille, sattuipa muikeita mäkiäkin matkan varrelle. Ladun varrelta löytyi sopivia taukopaikkojakin. Ekat mustikkasopat vetästiin nassuun jo Lasolassa Kirkkolanvuoren viereisellä laavulla. Ei siinä kyllä kovin paljoa kauempaa tarennut ollakaan, kun vähän kävi viima.

Jylhiä mäkiä löytyy ihan läheltäkin.

Kääntöpaikalla saatiin onneksi nauttia lämpimästä hiihtomajasta ihka oikeine munkkeineen päivineen. Syötiin myö siellä omatkin eväät. Ruvettiin siinä majan lämmössä empimään kotimatkaa ja reittiä. Vähän hirvitti, että jos maakaasulinjalla tuulee kovasti vastaan ja sitä rataa. Mentiin kuitenkin, eikä siellä mitään tuullut. Ja Henrillekin löyty puuhaa kun sai laskea maakaasulinjan tolppia ja kaivella lumen alta esiin numeroita :)

Kyllä kannatti lähteä :) Ensi kerralla tilataan vielä vähän aurinkoa kurkistamaan pilvenreunojen takaa..

Laturetkemme reittikartta löytyy täältä.