IV Salpaus-Rogaining 4.5.2013 Asikkalassa

DSCN3267Jännityksen värittämin tunnelmin suunnattiin Fordin nokka Vierumäeltä Kurhilan koulua kohti. Edessä olisi ihka ensimmäinen rogaining tapahtuma, jossa oltiin ilmoittauduttu kuuden tunnin sarjaan. Jännitti, että kuinkahan meille käy ja toisaalta samalla odotti innolla tulevaa päivää.. Lajista sen verran, että kyseessä on tavallaan ”retkisuunnistus”, jossa ennalta määritetyssä ajassa tulee joukkueen kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rasteja leimaamalla itse suunnittelemassaan järjestyksessä (googlettamalla löytyy tarkempaa tietoa). Itse innostuin mukaan, kun Henri kysyi mennäänkö keväällä Salpaus-Rogainingiin.. Vastasin, että: ”Joo mennään, mitä se on?”. Miuta ei ilmeisesti tartte liiemmin ylipuhua mukaan uusiin juttuihin..?

Koulun piha täyttyi hiljalleen autoista ja kohta tiimit kävivät tiukkaa neuvottelua reittisuunnitelmista kukin omissa porukoissaan. Reitin suunnittelu sujui meiltä melko kitkattomasti ja pohdittiin samalla aikatauluakin, että milloin pitäisi suurin piirtein olla missäkin. Se osoittautuikin kaikista hankalimmaksi, koska maastoa ja sen kulkuisuutta oli aika hankala arvioida kartan perusteella. Ensin oltiin tuntia aikataulua edellä, lopuksi vajaata jäi pari kymmentä minuuttia. Reittisuunnitelman lisäksi pakattiin reppuja ja tehtiin eväitä (vettä, energiapatukoita, pitaleipiä salaatilla, mustikkasoppaa ja kuivahedelmiä ja pähkinöitä).

DSCN3255Tapahtuma oli järjestetty Asikkalan Kurhilassa, hyvin vaihtelevissa maastoissa. Oli helppokulkuista kangasta ja ryteikköä, harjumaista suppamaisemaa, suota ja hyvin erilaisia polkuja ja metsäteitä. Alussa oli vaikea hahmottaa kartan mittakaavaa (1:33000), mutta muutaman rastivälin jälkeen homma alkoi lutviutua. Lähdössä pelkäsin, että tuleeko tästä Jukolan tapaista joukkoryntäystä. Tiimit jakaantuivat kuitenkin melko nopeasti omille teilleen : pyöräilijät sujahtivat kuka minnekkin, juoksijat viiletti jo mutkan taakse ja kävelijäjoukko eteni kukin omaa vauhtiaan. Kisan aikana ei tullut vastaan kuin satunnaisia rogaajia. Suuria virheitä ei tullut, mutta viiden tunnin samoilun jälkeen piti kartan lukemiseen alkaa keskittyä toden teolla. Väsymys painoi jaloissa eikä ihan koko ajan ollut skarppina kaikista polun risteyksistä ja mutkista.. Pysyttiin onneksi reitillä!

Päivä toi mukanaan muutamia super-onnistumisia ja itsensä ylittämisiä. Vietimme aikaa metsässä lähes kuusi tuntia (5h 42 min), leimasimme 12 rastia (joista yksi lisättiin reittiin, kun huomattiin aikaa olevan), saimme rasteista 700 pistettä, kuljimme 25 kilsan matkan ja lopputulos oli 26./38. Ei paha ekaksi kerraksi. Kaikista parasta oli kuitenkin päivän tuoma hyvä mieli ja ihana väsymys jaloissa!

DSCN3256

Laji oli mahtava uusi tuttavuus ja taatusti tullaan osallistumaan jatkossakin! Haaveissa kutkuttelee Retki-Rogaining elokuussa Sappeella..

Hiihtelyä talvisessa Repoveden kansallispuistossa 9.3.2013

DSCN3226Mitäköhän erakoita meistä on tullut? Otettiin eilen osaa Repoveden kansallispuistossa järjestettyihin ulkoilu- ja elämyspäiviin. Ihana ilma, hienot ladut ja porukkaa oli paljon laduilla. Niinpä niin, paljon hiihtäjiä ja sehän se vähän harmittikin. Itse olisi kaivannut rauhallista nauttimista luonnosta ja sivakointia omaan tahtiin. Tuntui kuitenkin, että oli heti tiellä kun pysähtyi ja toisinaan taas piti ohittaa muita. Ehkä jatkossa hyödynnämmekin kansallispuiston hyvin hoidettua latuverkkoa ihan omin eväin ja itsekseen?

Ollaan oltu kerran aikaisemminkin samassa tapahtumassa, muutama vuosi takaperin. Nyt latuverkko oli osittain erilainen, silloin ei huonon jäätilanteen takia oltu kaikkia latuja ajettu.

DSCN3217Lähdettiin matkaan Tervajärveltä, kuten silloinkin. Navakka tuuli puhalsi lähdössä hyisesti, mutta metsän suojassa oli onneksi hyvä mennä. Roskia oli tuuli tuivertanut laduilla, mutta ne ei onneksi menoa haitannut millään tapaa. Sivakoitiin Kirnuhuokon kautta Saarijärvelle, jossa pidettiin mehun pituinen tauko. Matka jatkui Valkjärven jäätä kohti Olhavaa ja sieltä Olhavanlampi kiertäen Karhulahden kodalle toista taukoa pitämään. Viimeinen taival kulki Karhulahdelta kohti Tervajärveä. Oikein kauniita maisemia ja oli taas vaihteeksi kivaa ihastella niitä talviasussa ja vähän eri vinkkelistä kuin kesäretkeilyssä.

 
Ladut oli hyvin hoidettuja, vaativista laskuista oli selkeät kyltit ja opastaulut muutoinkin kohdillaan. Ja mikä parasta: aurinko helli läsnäolollaan! Suosittelen lämpimästi Repovettä kaikille luonnossa viihtyville myös talviaikaan. Ja jos ei ole vielä erakoitunut kuten me, niin myös näitä ulkoilupäiviä kannattaa hyödyntää!

24.2.2013 – 51. Lemin lenkki

Kevät alkaa perinteisesti laturetkistä. Laturetkikausi avattiin epävirallisesti jo viime viikolla omatoimisella retkellä Savitaipaleen jääladulle, mutta tänään oli vuorossa oikea retkihiihtotapahtuma: 51. Lemin lenkki Kuukanniemen reiteillä.

Omasta mielestäni paras puoli Lemin pohjoisissa reiteissä on se, ettei samaa reitin pätkää tarvitse hiihtää edes takaisin juuri lainkaan ja se jos mikä pitää mielen virkeänä. Haimme Annan kanssa vaihtelua laturetkeen aloittamalla retkeily Huttulan laavulta ja suuntamalla ensin Salmenkylän ’korkean paikan’-ladulle. Oli muuten hulppeat maisemat, vaikka aurinko jäikin sääennusteen lupauksista huolimatta näkemättä. Salmenkylän jälkeen kirjattiin nimet Myllymäen myllyllä ja reilun parin tunnin hiihdon jälkeen maistui sillivoikkarit ja munkit kahvilla/mehulla Vainikkalan metsästysmajalla. Evästyksien paikkaamalla energialla huitaistiin vielä metsästysmajan lenkki, jossa ei vältytytty dramatiikalta. Yksi latu, kaksi suuntaa ja liian monta hiihtäjää. Selvisimme todennäköisistä vain henkisillä vaurioilla ;)

Viimeiset kilometrit majalta kohti Huttulan laavua olivat vähemmän energisiä, mutta saahan sitä vajaan kolmenkympin hiihtämisen jälkeen jossain tuntuakin. Osanottajia laturetkellä oli Vainikkalan kirjanpidon mukaan jo yli 100, mutta ladulla ei ruuhkaa tuntunut (sitä kapeikkoa lukuunottamatta). Perinteisen tuppisuu-linjan sijaan laduilla oli iloisia, reippaalla tervehdyksellä kannustavia kanssahiihtäjiä eli kokonaisuudessaan tästä reissusta jäi todella hyvä mieli. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että lemiläinen kilometri näyttää muuten olevan jossain 600m ja 1,4 km välissä.

Hurja video Huttulasta