In the middle of nowhere (Salla) 28.3-4.4.2015

100. juttu meiltä. Juhlimme 5. vuosipäivää liikunnan merkeissä. Juhlan kunniaksi uudistimme blogin ulkoasua ja uutta sisältöäkin on tulossa kevään ja kesän aikana.

Haaveenamme on pitkään ollut talviloma Lapissa ja marraskuussa saatu esimaku sai meidät varaamaan kevääksi koko viikon Lappia. Salla kuuluu Lappiin, vaikka onkin sen eteläisintä osaa. Päädyttiin paikkaan, jossa ei olisi liikaa ihmisiä, mutta hyvä ja laaja latuverkko. No ihan yksin ei hiihtokeskusta meille annettu, mutta kuitenkin.

Tässä vähän kuvailuja hiihtolenkeistä, joita tehtiin viikon aikana. Latukarttaa voi ihastella [täältä] pysyy ehkä vähän paremmin ns. kartalla.

1. Hiihtolenkki: Ruuhitunturin lenkki, n. 20km

Pitkän ajopäivän päälle (750km) suunnattiin heti ladulle. Sunnuntaiaamuna ei kanssahiihtäjiä paljon ollut ja muutenkin tuntui, että ihmiset lähtivät hiihtämään lähempänä puolta päivää. Lähtöpaikkana oli Sallatunturin Tuvat, jossa majoituimme. Ladut lähtivät moneen suuntaan lähes mökin vierestä, joten ensimmäiselle aamulle vaihtoehtoja riitti. Ruuhitunturin latu oli kuvattu helpoksi, joskin nousua olisi edessä reilut 100m. Ensimmäisenä etappina oli päästä nauttimaan munkkikahvit Ruuhitunturin erämaakahvilassa. Anna kärsi pito-ongelmasta, joka ratkaistiin myöhemmin. Omat sukseni toimi melko mukavasti. Latu ei ollut jäinen, enemmänkin kostea. Tuoretta irtolunta ladulla ei ollut kuin avoimilla paikoilla.

Munkkikahvien jälkeen laskeuduttiin Lehtoaapan kodalle. Annan pito-ongelmat ratkesivat, kun vaihdettiin monoja päittäin. Näin ollen hiihdin anopin suksien lisäksi myös anopin monoilla. Ei ne suuret tulot, vaan olemattomat kulut…. Annan pito oli kiinni hankaavista monoista, jolloin potku ei osunut pitoalueelle riittävästi. Latua pitkin lasketeltiin kohti Siskelilampea, jossa maistui sitten jo leipäset. Poropuiston kautta suksittiin takaisin mökille ja kevyeksi aloitukseksi aiotusta lenkistä tulikin yli 20km pitkä.

IMG_2417

Matkalla kohti Ruuhitunturia.

IMG_2420

Palkinto ja nimet kirjaan.

2. Hiihtolenkki: Kaunisharjun lenkki, n. 16km

Liekö ollut sunnuntain raju aloitus vai mikä syynä, mutta maanantai meni meillä toipuessa erilaisista oireista. Tiistaiksi toivuimme jo ladulle ja nyt reitiksi valikoitui Ison ja Pienen Pyhätunturin (nyk. Sallatunturit) välistä kulkeva tunturilatu, josta oli tarkoitus poiketa lisäksi Kaunisharjun lenkille. Alkumatkasta kuljettiin ensilumen ladulla Keselmäjärven ohi, josta noustiin tunturien väliseen satulaan. Keli alkoi muuttua haastavaksi ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Märkää lunta taivaan täydeltä! Itäkodalla hörpättiin kaffet/kaakaot ja toinen meistä piti kiinni munkkioptiosta : ) Latu kohti Kaunisharjua oli periaatteessa alamäkeä, mutta paakkuuntuva irtolumi teki matkasta ylämäkeä. Kaunisharjun laavulla oli vuorossa evästauko, edellisten hiihtäjien virittämän nuotion ääressä. Loppumatka oli – jos mahdollista – vieläkin enemmän paakkuuntuvaa, lumentulolle ei näyttänyt tulevan loppua.

IMG_2430

Lumituiskussa Kaunisharjun laavulla.

3. Hiihtolenkki: Kalliojärvi-Ruuhitunturi, n. 27 km

Seuraava hiihtolenkki ajoittui torstaille, joka oli sään puolesta paras päivä. Suunnaksi otettiin Kalliojärven autiotupa, joka on Sallan latujen länsireunalla. Kalliojärvelle vei aamusta vielä varsin jäinen latu, joten käsivoimia kyseltiin heti alkumatkasta lähtien. Kalliojärvi on hieman ”repovesimaisessa” ympäristössä. Rannalla on kallion päällä autiotupa/päivätupa, josta oli upeat näkymät rotkojärvelle. Auringon paistaessa maiskuteltiin porolihikset napaan, jotta jaksettiin kivuta 185 nousumetriä tuttuun Ruuhitunturin maastoon n. 10km matkalla. Ruuhitunturilla tehdyllä nopealla kaffimunkki-tankkauksella jaksettiin nousta vielä loput kymmenet metrit noin kilometrin pituisella pätkällä Ruuhitunturin huipulle (470m). Näkymät olivat mahtavat niin Suomutunturin, Pyhä-Luoston kuin rajantakaisen oikean Sallatunturin suuntiin. Ruuhitunturilta laskettiin alas nyt toiselle puolelle kuin mihin maanantaina päädyttiin. Latukuvauksessa tämä osuus oli kuvattu vaativaksi. 4km aikana laskeuduttiin 207 metriä ja vauhti oli sen mukainen. Varsinkin kun ei ihan täysin voinut luottaa, että kurveissa pysyy ladulla. Loppumatka olikin sitten tuttu osuus kohti majapaikkaa.

IMG_2443

Evästauko Kalliojärven autiotuvalla.

IMG_2450 – kopio

Viikon parhaat näkymät Ruuhitunturin huipulta (470m).

4. Hiihtolenkki: Poropuisto-Kaunisharju, n. 17 km

Perjantaiaamuna olo ei ollut kovin vetreä, joten siirrettiin lenkille lähtöä iltapäivälle. Edellisen päivän loppuosuudesta oppineena, otettiin rohkeasti alle pitopohjasukset. Oikea valinta! Kulkemattomista laduista oli vaihtoehtoina enää hiihto Sallan kylälle tai yhdistelmä jostain aiemmista lenkeistä. Päädyimme jälkimmäiseen eli Poropuisto-Kaunisharju-Tunturilampi, josta taas eteenpäin tunturilatua pitkin kohti Keselmäjärveä. Loppuun säästettiin vaativaksi merkitty osuus, jossa laskua oli taas enemmän kuin riittävästi. Poropuiston – kahvit ilman munkkia – jälkeen keli muuttui jälleen sateiseksi. Sukset eivät jäätyneet, mutta eipä luistoa liikaa ollut. Tämä oli kuitenkin se mieluisampi vaihtoehto. Omat eväät nautiskeltiin UKK-reitin varrella olevan Tunturilampien laavun katveessa. Ladun vaativin osuus ei ehtinyt kovin vaativaksi muuttua, kun vauhtia piti lykkiä lisää. Lopussa tuntui jo ihan hyvältä ajatukselta, että hiihtokausi oli tässä.

IMG_2454 – kopio

Laavu Tunturilampien välissä ja UKK-reitin varrella.

Meillä oli todella mukavaa ja Salla oli erittäin toimiva vaihtoehto meille. Kuten tarinasta voi päätellä, meille hiihto ei ole urheilua, vaan retkeilyä. Retkeilyä taas ei ole ilman kunnon eväitä. Seuraava Lapin reissu onkin jo muutaman kuukauden päästä ja toivottavasti myös loppuvuodesta päästään takaisin ylös.

Hangen kantoa 1.3.2015

“…tää hymy se ei hyydy…”

maaliskuuneka-001

Maaliskuun ekan aamun kunniaksi suunnattiin ulos ja laduille. Ja voi veljet; tarjolla oli ehkä koko hiihtokauden parhaat ladut  Maaliskuun aurinko lämmittää jo niin kovin, että parin tunnin hiihtelyn jälkeen latu alkaa pehmentyä. Siirryttiin siksi hiihtelemään pellolle, jossa hanki kantoi meitä ja aurinko tuuppasi lisää vauhtia. Tästä ei kevään odotus enää parane!

Näyttää muuten siltä, että hiihtokelit jatkuvat vielä ensi viikonkin! 

Laskiaisen mäenlaskut 15.2.2015

Tiimi sai täydennystä kaupunkilaisvahvistuksilla ja suunnattiin neljän suksiparin voimin Kaskein kuusikoihin. Vahvituksemme eivät tosin olleet ymmärtäneet täysin mottoamme (Eväät ne retken tekee ja Hyvä ruoka on puoli retkeä), mutta onneks eilisen ystävänpäivän jälkimainingeissa jaettiin eväsvarantoamme tasapuolisesti.

20150215_113314

Ladut ei olleet parhaimmasta päästä, mutta auringon killottaessa taivaalla ei tuo pikku seikka vaivannut. Letkamme hiihti puolessa toista tunnissa vajaan 14 kilsan matkan. Kommelluksitta ei vältytty, onneksi ei käynyt muuta kuin naurulihasten revähdyksiä.

Kamera olisi ollut paikallaan, kun eräs meistä yritti laskea mäntyyn (erään toisen tallittaessa keskellä latua istuinluidensa päällä) . Jälkeenpäin olisi ollut myös kiva seurata videolta miten kaksi hiihtäjää voi törmätä tasaisella ja suoralla ladulla nokakkain xD

Laskiaiseen kuuluu tietysti mäenlaskun lisäksi.. pulla. Tällä kertaa äiti oli loihtinut ne kierteelle. Namsk!