Karhutunturin laelle 15.8.2010

Sunnuntaiaamu kaiken muuttaa voi. Edellisen illan ukonilma oli muuttanut 22’C lämpötilan +10’C hujakoille. Aamutuimaan keli oli kuitenkin aurinkoinen ja kovasta tuulesta huolimatta päätimme suunnata kohti Karhutunturia (519m), joka olisi siis ensimmäinen yli 500m huippu vaellusurallamme. Sallasta startattiin kohti Naruskaa ja Karhutunturia. Vähän ennen Naruskaa todellisuus iskee rajusti, vesivarastot on tyhjät. Unohdimme aamulla täyttää pullot :( Tästäkin huolimatta päätimme jatkaa matkaa, ja päätimme ottaa vettä vaikka sitten mistä. Onni onnettomuudessa vain muutaman kilometrin päässä oli tiellä kyltti ”Vesipaikka” \o/ Ei hätää, UKK-reitin varrella oli lähde ja kaikki pullot täytee kylmää lähdevettä. Karhutunturin reitin lähtöpaikalle päästyämme huomasimme vielä, että vain pari sadan metrin päässä oli myöskin kirkasvetinen lähde, jossa tietysti piti nautti raikasta tunturivettä.

Itse reitin pituus huipulle oli vain 3km suuntaansa, eikä tarkoituskaan ollut tehdään mitään koko päivän vaellusta. Reitti kulki tiepohjaa pitkin (kivistä) aina huipulle asti, joten mikään mahdoton urakka ei ollut kyseessä. Kova tuuli ja koko ajan lähestyvät sadepilvet tekivät kuitenkin retkestä tarpeeksi haastavan. Ehkä vähän riskirajoilla mentiin, mutta mentiin myös huipulle asti. Mahtavat näkymät, vaikka kyse oli ilmeisesti edelleen metsä-Lapista, niin hulppeat näkymät ympäröiville vaaroille ja tuntureille, joita tuntui riittävän silmänkantamattomiin. Mahtavaa! Alaspäin tullessa tuuli hieman rauhoittui ja  puolessa matkassa olevalla kodalla syötiin lounas ja nautittiin vielä kaupan päälle teet. Sopivan pituinen lenkki upeissa maisemissa, ja ehkä taas tuli hieman enemmän luottoa itseensä. Myös näihin maisemiin varmasti palataan tulevaisuudessa.

Helvetinjärven kansallispuisto 3.7.2010

Yöreissun sijaan päätettiin pitää huilipäivä ja tehdä Helvetinjärvelle ainoastaan päiväretki. Edellispäivien pikamarssi Isojärvellä tuntui vielä nasevasti kintuissa.. Reittiopasta katsellen suunniteltiin patikoivamme Helvetistä itään -kierros ja katsastaa kansallispuiston kuuluisuus: Helvetinkolu.

Polku oli hyväkuntoinen (kivituhkaa, rappusia ja pitkospuita) ja maisemat jylhät. Tänne täytyy tulla joskus uudelleen – teltan kanssa!