loma – Sivu 2 – Meiän metsä

Ennen ruskaa – Ylläs

Suunnattiin jo perinteeksi muodostuneelle Ennen ruskaa-syyslomalle heti elokuun kääntyessä syyskuuksi. Tällä kertaa kohteeksi valikoitu Ylläs. Anna osti kesälomalla läskipyörän ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston uusi järjestyssääntö vapautti kesäpolut pyörille; enempää syitä ei tarvittu. Tarina on tälläkin kertaa kuvien muodossa. Fiiliksistä saatte varmasti kiinni.

Anna Iijoen törmässä, kirjasarjaa Juuret Iijoen Törmässä (K. Päätalo) mukaillen.

950 km ajomatkan jälkeen perillä Yllästunturin kupeessa.

Sunnuntaipäivän lenkillä yritys ylittää Lehmijänkkä jäi yritykseksi.

Maanantailenkillä Äkäsjoen ylittävällä sillalla.

Kuerlinkat Kuerjoella.

Tiistain kevyt retki, ensin Särkitunturiin (492 mpy).

Ruskaa Särkitunturissa.

Katse kohti tulevaa ja Yllästä.

Matkalla Keimiötunturiin.

Keimiötunturissa (613 mpy), näkymiä Keimiöjärven yli.

Keimiötunturissa, näkymiä Jerisjärven suuntaan.

Keimiötunturissa, näkymiä Rauhalaan ja Ylläkselle.

Huipulla (Keimiötunturi).

Revontulien odotusta Yllästunturin rinteessä torstaina iltayöstä.

Torstailenkillä Kukastunturissa (474 mpy).

Perjantain lounas Totovaaran pirtin tuntumassa.

Moloslaki, Aakenustunturi (530 mpy).

Moloslaen huiputus.

Syksyisen suon ylitys pian purettavaa Kihokkipolkua pitkin (Aakenustunturi).

Viimeinen vilkaisu tunturiin ennen kotiinpaluuta.

Ensilumen Ylläs

Viime vuonna meillä kävi säkä. Voitettiin Saimaan Ladun mökkiviikkoarvonnassa käyttöömme mökki Äkäslompolosta marraskuun lopulle. Vuosi oli siis kuluva. Mukaan kutsuttiin Annan vanhemmat, kun toisella heistä sattui merkkipäiväkin samalle viikolle. Lokakuun puolesta välistä lähtien oltiin kytätty lumitilannetta ja viimein kärsivällisyyden pettäessä tilattu OAC:n karvapohjasuksetkin. Marraskuun alkupäivinä tilanne oli vielä kovin huolestuttava, kun etelässä oli enemmän lunta kuin Lapissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lunta tuli juuri ajoissa se 20 cm ja viikon aikana vielä toinen mokoma. Pakkastakin oli parhaimmillaan -20’C. Onni ja sää suosi karvapohjahiihtäjää, sillä tunturiin kuin tunturiin pääsi hiihtämällä. Ei ihan naarmuitta, mutta ei myö koristeeksi niitä ostettukaan.

Suksista jäi erittäin positiiviset fiilikset. Kiivettiin niin alla näkyvälle Kuertunturin huipulle kuin Kellostapulin rinteitä ja moni pienempiä nyppylöitä. Suksien käyttö vaatii harjoittelua, mutta niin kai kaikki uudet jutut. Kovalla lumipohjalla luisto on ihan ok, mutta pakkaslumessa liikkuminen on lumikenkämäistä, mutta vähän helpompaa. Hauskaa oli ja kuperkeikkoja tuli tehtyä useampia (Henri).

Näkymä Kuertunturin huipulla, n. 443 metriä merenpinnasta.

Huilipäivänä Ylläksen huipulta avautui mahtavat maisemat.

Ylläksen huipulla.

Ihailua Kellostapulin rinteessä.

Aurinko käy marraskuussa vielä melkein näkyvillä.

Matkan tekoa ihan omassa rauhassa.

Aikaisemmat kokemukset Ylläkseltä ovat kesältä. Kiva paikka silloinkin. Sesongin ulkopuolella reissaamisessa parasta on se, että väkeä ei ole ihan liikaa missään. Ja se on hyvä se.

Videoitakin tuli kuvailtua muutamia, tässä potpuri niistä.

Kesällä silloin.

Meillä on tapana tehdä matkaa aika hitaasti. Matka lähelle saattaa viedä kauan, koska kuljemme yleensä pieniä teitä ja suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti. Tästä syystä matkustamme mieluiten keskenämme. Toki poikkeuksiakin on. Pienten teiden varsilta löytyy paitsi maaseudun rauhaa, myös hienoja kirkkoja, pieniä kyliä ja kuten eilen hieno suomaisema keskeltä eteläsuomalaista maaseutua.

Kairessuo-Mieliäissuo, Orimattila.

Kesä on jo pitkällä, vaikka kesäloma on vasta alussa. Kesällä on tehty – ei oikestaan kovin paljoa. Uitu, marjastettu, pyöräilty ja tehty omia sekä yhteisiä juttuja.

Tasapainoisesti vähän kaikkea ja ei kuitenkaan liikaa mitään. Näin meidän matka jatkuu koko kesän läpi.