Team Cyclonautit

Kilometrikisa on taas käynnissä ja sama joukkue kasassa. Nimi on tosin vaihtunut. Ollaan touko-kesäkuun aikana kartutettu aika ahkerasti joukkueen kilometrimäärää. Pidempiä retkiä on tullut tehtyä yhdestä kahteen viikossa. Pyörä on melko oiva kulkupeli uuden kotiseudun kartoittamiseen. Ollaan nyt tehty keikkoja Kuivinsaareen, Välijoelle ja Heituinlahteen ja muutama kerta poikettu naapurikuntien puolelle. Pisimmillään lenkit on olleet 80-100 km. Kesäillat on ihanan pitkiä ja valoisia!

Pyöräilytavoitteena tai oikeastaan eräänlaisena haaveena on tänä kesänä pidentää päivämatkaa lähemmäs 200 kilsaa. Saa nähdä onnistummeko ja mihin se retki silloin suuntautuu. Toisena haaveena on yhdistää pyöräily ja vaeltelu. Repovesi on tähän oiva kohde, kun on nykyisin niin lähellä! Onneksi kesää on vielä reilusti jäljellä…

Tour de Saimaa – 289 km

 

Mein polkupyöräilykesä huipentu reissuun Puumalaan Eilä-tätikän luo. Eila on miun iskän täti, mutta pienenä tuli vietettyä siellä kesiä lehmipiikana – joten Eila on melkein kuin kolmas mummi. Oon haaveillu jo pitkään sinne fillaroinnista, mutta vasta nyt Henrin kanssa haave toteutui. Tästä reissusta jäi aikasemmin juttu kirjoittamatta, kun kotiin palattuamme keittiössä odottanut vesivahinko sai ajatukset vähän muualle. Nyt syksyn jo tullessa kirjoittelen tarinan ylös, että voi sitten itsekin myöhemmin muistella.

Lähdettiin reissuun perjantaina 8.7. töiden jälkeen. Suunniteltiin reitti ympyräreitiksi ja päätettiin ajaa Ruokolahden kautta Puumalaan ja sitten sunnuntaina Ristiinan kautta takaisin. Joutsenossa tuli eteen rengashuolia ja Henri meinasi heittää pyyhkeen kehään jo siinä vaiheessa. Sain kuitenkin patisteltua miekkosen korjaushommiin ja Imatran Prismasta löytyi vararengas.. Vähänhän se vanne venkoili kun yks pinna oli löysällä, mutta kesti koko reissun! Pidettiin Ruokolahdella ruokatauko ja huomattiin, että säilykepurkinavaaja oli jäänyt matkasta. No, kivellä ja puukolla homma toimi yhtä hyvin vaikkakin paljon hitaammin. Täydellä vatsalla jaksoi taas fillaroida ja loppumatka taisikin mennä ilman sen suurempi kommervenkkejä. (Päivän poljetut kilometrit: 130 km)

Käytiin perillä rantasaunalla uimassa ja lauantai nautiskeltiin maalaiselämästä.

Sunnuntaina 10.7. aamulla pakattiin pyörälaukut ja lähdettiin paluumatkalle. Lietveden maisematie oli kaunis ajaa, Ristiinaan johtava hiekkatie ei niin ihanaa (joskin ihan kaunista). Nimismiehen kiharoilla oleva baana jarrutti vauhdin alamäissä olemattomiin ja ylämäkiin sai lähteä melkein paikaltaan. No, ainakin reisiin tuli lisää voimaa.. Keli oli hyvin helteinen ja välillä oli ukkosenkin uhkaa. Etsittiin turhaan hyvää uimapaikkaa tien varrelta, löydettiin se vasta Ristiinasta. Uiminen vilvoitti kyllä ihanasti ja taas jaksoi jatkaa. Ristiinan Nesteellä syötiin tuhti ruoka-annos ja meinattiin torkahtaa pöytään. Loppumatka Mikkelintien reunassa oli yllättävän hyvä ajaa, olin mielessäni kaavaillut sinne paljon pahempia kaahareita ja läheltä ohittelijoita. Jalat oli aika muusia reissun jälkeen, keli oli vähän turhan kova. Oli kuitenkin kiva huomata, että jaksaa polkea pitkiäkin huikosia! (Päivän poljetut kilometrit: 159 km)

 

Tour de Lande – 97 km

Sunnuntai kutsui taas pyöräilemään. Lähdettiin liikkeelle aamupäivällä, pienen häsväyksen jälkeen.. Voi miten saisinkaan rakkaan kultamuruni oppimaan vähän järjestelmällisyyttä? Tavarat meinaa olla aina kadoksissa, kun jonnekin pitäis lähteä. No, kaikki löyty onneks kuitenkin. Päätettiin Ranskan ympäriajon innoittamina lähteä polkemaan taas vähän pidempi reissu, joskin siihen kisaan verrattuna tää jäi alkulämmittelyn tasolle. Hieno reissu kuitenkin ja tuli tutkittua tulevaa kotiseutua vähän tarkemmin pyörän selästä.

Ajettiin Lemin kirkolle, jossa meinattiin liimaantua uuteen asvalttiin. Lämpömittari näytti +30 eikä päällystekään näemmä oikein tykänny tollasista lukemista. Kirkolta jatkettiin Kaihtulaan ihanaa maalaismaiseman läpi kiemurtelevaa tietä pitkin. Saatiin ekat sadepisarat niskaamme ja ukkonen jylisi konserttiaan lähellä. Luultiin, että selvittiin kastumatta pahemmin, vaan toisin kävi. Muutaman kilsan ajan kestänyt kaatosade huuhtoi hiet ja raikasti helteen puuduttaman pään.. Pidettiin lounastauko Viktorinrannassa ja naatiskeltiin samalla Kuolimon kirkkaasta vedestä. Vaatteetkin kerkes kuivua (kenkiä lukuunottamatta) ennen kuin jatkettiin matkaa Myllylammen kautta Savitaipaleen kirkolle. Kierrettiin Supanahosta tulevan kotimme kautta ja jatkettiin Lavikanlahteen. Toinen ihana maalaismaisematie tällä reissulla – ja ukkonen tahditti matkaa taas! Nyt ei kastuttu enää kunnolla, kun pidettiin Leväsessä evästauko bussipysäkillä. Loppumatkasta käytiin vielä Kivisalmessa kahvi ja mansikkakesteillä (kiitos äiti ja isi!).

Hieno reitti kaiken kaikkiaan. Ja ilmeisesti on tullut tarpeeksi juotua vettä, kun yhtään ei missään vaiheessa heikottanut. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla Tour de Saimaata…