Retkikauden avaus Orrain metsiköissä 9.6.2012

Kevät tuli ja kesäkin sen jälkeen hiljalleen. Kipinä metsäretkille on itänyt jo pidempään, tänään päätettiin kaivaa rinkat tykötarpeineen naftaliinista ja suunnata luontoon. Päätettiin aloittaa lähimetsistä, kun aina tuntuu alussa unohtuvan jotain tuiki tarpeellista. Nyt ei tosin tainnut unohtua mitään?

Ajettiin siis autolla Orraisiin, josta lähdettiin jalkaisin taivaltamaan reittiä läpi eri suuntaan kuin viime vuonna. Nyt jalassa oli kevyemmät vaelluskengät (oikein riittävät) ja tälläkin kertaa sukkakokeilu menossa. Kokeilu oli onnistunut: ihan ehdat villasukat ohuesta langasta neulottuna toimivat vaelluksella.

Tällä kertaa reitillä nähtiin muitakin retkeilijöitä, useammassa kohdassa. Kohokohtia lienee nuotiomakkarat (pitkästä aikaa!) ja kahden ja puolen tunnin tarpomisen jälkeen virkistävä naku-uinti Onkilammessa.

Tästä on hyvä suunnata uusille aluevaltauksille, juhannuksena ollaan suunniteltu menevämme Koitajoelle…

 

Samoilemassa Suomenniemellä 29.10.2011

Lähdettiin hetken mielijohteesta vierailulle naapurikuntaan Suomenniemelle. Kauniissa, mutta tuulisessa syyssäässä (ei uskoisi, että on melkein marraskuu) kiivettiin aluksi Painalluksenmäen maisematorniin. Huh, upeat on näkymät naapurinkin näkötornista! Geokätköilyn ensiaskelia otettiin, mutta toistaiseksi tuloksetta. Hulppeiden maisemien jälkeen suunnattiin kohti Karkauden kylää.

 

Saarajärven kierros 4,8km

Saarajärven kierros kiemurteli kauniiden suolampien välissä hiljaisia metsä- ja kyläteitä pitkin. Nimikkojärvestä näkee vain pilkahduksia reitin pohjoispuolella. Luonto on eri-ikäistä talousmetsää, rapautuneita kallioita, jylhiä jyrkänteitä ja liukkaita pitkospuita. Vaikka reitti ei ihan kansallipuistoille erämaisuudessa pärjääkään, niin silti matkan varrelle riitti paljon nähtävää ja nautittavaa. Reitin loppupuolella, Kaakkolammella, oli mukava laavu, jossa sai valmistaa retkimuonat ja nauttia kuumat kaakaot. Sieniapajakin löydettiin matkalta, loput pysyköön salaisuutena. Opasteviitat olivat paikoin rapistuneet ja kerran mentiin vähän harhaan. Talkoohengessä korjailtiin myös yksi viitta takaisin opastuskuntoon.

Irja Hannosen luontopolku 3,8 km

Aivan Saarajärven kierroksen välittömässä läheisyydessä on Irja Hannosen luontopolku (n.1km polulta toiselle). Vaikka aurinko alkoi laskea, päätimme kiertää myös tämän polun. Saarajärven lenkkiin verrattuna ero luonnossa ja maisemissa oli huima. Irja Hannosen luontopolulla sai nauttia Kuolimon jylhistä rannoista ja vanhoista Kuituran metsistä. Kuitura on kaikkien retkeilijöiden iloksi luonnonsuojelualuetta, joten se säilynee ilonamme vielä pitkään. Illan hämäryydestä huolimatta tavattiin eläimiä (palokärki, metso ja tikka) ja jätöksiä (ehkä ketun? ja koppelon). Myös tällä reitillä  on laavu, nukkumamallia. Laavulle pääsee pitkospuiden ohella vesitietä pitkin, vaikkapa kanootilla. Luontopolulle sai mukaan hiljaisen oppaan, varsin onnistunut itsepalvelu. Reitti on nimetty Irja Hannosen mukaan, joka asusteli Suomenniemen Karkaudessa lähes koko elämänsä. Hannonen testamenttasi kunnalle alueen, jolla luontopolkukin on. Lisätietoja voi lukea täältä: http://www.karttaikkuna.fi/susa/1.pdf.

Köngäskierros 2.8.-4.8.2011

Tätä vaellusta varten olimme olleet hyvissä ajoin liikkeellä. Viime vuoden häämatkalla Henri luki Köngäskierroksesta ja ajatus jäi itämään. Talven aikana tilattiin karttoja kunnilta sekä ihan mittatilaustyönä iso lakana säänkestävästä materiaalista. Oli muuten sen verran hyvä sijoitus, että tulee varmasti kokeiltua uudelleenkin. Hyvä kartta kun on kuitenkin retkeilyssä aika iso osa. Huonojakin on tullut kokeiltua..

Kongäskierros on n. 60 km pitkä rengasreitti, joka kiertää Kainuussa Puolangan ja Hyrynsalmen kuntien alueella. Reitti ei ole yhtä nimekäs kuin vaikka Karhunkierros, mutta kuitenkin kokemisen arvoinen. Reitti oli saatu hyvin vaihtelevaksi ja huolto ja taukopaikatkin oli enimmäkseen hyviä. Tässä kyllä Puolanka taisi pestä Hyrynsalmen mennen tullen.. Ukko-Hallan laskettelukeskus on uudistuessaan tainnut unohtaa retkeilynystävät kokonaan? Mutta, aloittakaamme siis aivan alusta..

 

1.päivä: Lähdettiin liikkeelle Pirunkirkolta. Käytiin ensin katsastamassa itse Pirunkirkko ja palattiin sitten jälkiämme pitkin takaisin autolle ja vasta sieltä itse reittiä kiertämään. Ensimmäinen ruokatauko pidettiin ehkä puolen kilsan taivaltamisen (jos edes sen vertaa..) jälkeen Pirunkirkon päivätuvalla. Jos on kartat tärkeitä, niin kyllä myös ruokapuoli! Alku ei ehkä maisemallisesti säväyttänyt, välillä pohti jo, että onkohan koko reitti samanlaista. Reitti oli aika haastava ja pusikkoinen kulkiessaan joen vartta ja jatkoi sen jälkeen rumasti harvennetussa metsässä päätyäkseen Paljakan laskettelukeskukseen. Onneksi laskettelukeskuksen taakse jätettyämme maisemat paranivat – ja ehkä sitä itsekin pääsi vasta hetken rinkkaa kannettuaan ”metsämoodiin”? Ensimmäiselle päivälle olimme suunnitelleet vähän lyhempää päivämatkaa, kun täyden rinkan kantamisesta oli kulunut jo aikaa. Latvan kylässä herkuteltiin vadelmilla (tosi isoja – ja paljon!) ja sieltä kiivettiin vaaraa ylöspäin Helvetinkuopalle ja aina eteenpäin Lakikummun laavulle saakka. Oli muuten aika hulppea paikka tulistella ja yöpyä. Laavun vieressä olevasta tornista näki aina Vuokattiin asti.. Kokeiltiin ekaa kertaa nuotiopannuakin veden keittoon, poimittiin juolukoita ja variksenmarjoja sekä testattiin upouudet rankiset.

2. päivä: Aamu valkeni kauniina ja viimeisen kerran tornista maisemat katsottuamme lähdettiin jatkamaan matkaa. Uudet vaelluskenkäni eivät olleet yhteistyökykyiset jalkojen kanssa tai toisinpäin. Oikeassa kantapäässä oli rakkula ja vasen jalkine hiersi nilkan etuosaa. Sisulla silti eteenpäin. Mustakummun jälkeen piti tulla Rölli-kylä, jota emme kuitenkaan löytäneet. Lampi oli paikallaan (yllättävää..), liekö lavasteet purettu huonon kunnon vuoksi. Harmitti kuitenkin. Metlassa tankattiin vesivarannot vesijohtovedellä (joka maistui enemmän suolta kuin luonnonvesi!). Reitin varrella oli vedenottopaikkoja osin aika vähän, tähän olimme varautuneet tyhjillä 1½ litran pulloilla. Eikä vettä tuntunut liikaa olevan (jotain 6 l yhteensä), kantamuksen painoa se tietenkin nosti ikävästi.

Toisena päivänä siirryttyämme Hyrynsalmen puolella eksyttiin vähän reitistä. Se oli paikoin aika uutta eikä näkynyt kunnolla maastossa. Suunnistustaidon ja hyvän kartan avulla päästiin kuitenkin takaisin reitille ja kohti lounaspaikkaa. Suojaisa kota Joutensuolla tarjosi hyvän paikan sapuskan keittelyyn. Eikä se suokaan hassumpi ollut. Moni näkyi vieraskirjan perusteella käyvän siellä vuosittain karpalossa ja lakassa, tähän aikaan liikkuessa ei ollut kuin autio hiljaisuus ja suon vahva tuoksu. Kengät muistutti tässä vaiheessa olemassa olostaan kivuliaasti joka askeleella, kaikista inhottavimpia olivat kivikot, joissa jalka joutui taipumaan milloin mitenkin. No, eteenpäin vaan.. Kenkien sisäänajo olis ollu ihan kätsää jossain muualla, mutta kun ei ollu aikaa. Lietekylässä keiteltiin kahvit ja lepuuteltiin kinttuja. Kartasta katseltiin, että Paskokoskella voisi yöpyä ja ehkä peseytyäkin.

Matka taittui maalaismaisemissa ja nokkospuskien takia Henri ideoi meille vaelluskepit vihulaisten taltuttamiseen. Ne olivatkin sitten koko loman kovassa käytössä ja osaltaan auttoivat ontuvaa tallaamistani metsäpoluilla. Väsyneinä saavuimme Paskokoskelle ja totesimme ettei sääkatos tarjoa nukkumapaikkaa. Pulahdettiin kuitenkin viileään koskeen ja jatkettiin välipalavanukkaan jälkeen kapuamista Vortikan kalliorepeämän kautta Pienen Tuomivaaran huipulle, jossa olisi seuraava kota. Matka huipulle tuntui pitkältä ja laella selvisi ettei kodan reunoja kiertävät kapeat laverit nekään tarjoaisi yösijaa. Tässä vaiheessa tuli ikävä omaa telttaa, joka odotteli auton takakontissa Pirunkirkolla. Jätettiin ottamatta se mukaan, koska reitin varrelle oli merkitty niin hyvin laavuja. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että merkintä oli aika puutteellista ja laavu, nuotiopaikka ja sääkatos oli kartan piirtäneen mukaan sama asia. Retkeilijän kannalta hyvinkin oleellisesti eri asia..

Päätettiin taltuttaa nälkää laskettelurinteen huipulla hienoja maisemia ihaillen ja laskeutua vasta sitten vaaran juurelle, johon oli merkitty 4 laavua.  Tässä  vaiheessa päivämatkan pituus oli kahdenkymmenen kilometrin paremmalla puolella. Kun ensimmäinen näistä neljästä laavusta osoittautui nuotiopaikaksi ja seuraava oli ilmeisesti purettu Ukko-Hallan laajenemisen tieltä, ei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jalat huusi hoosiannaa ja ilta alkoi hämärtää – seuraava mahdollinen laavu olisi vasta Komulankönkäällä nelisen kilometrin päässä.

Vaellusmaratonin päätteeksi löysimme reitin ainokaisen retkeilijän juuri samaiselta laavulta, onneksi yöpymään silti mahtui. Kolottavat jalat saivat kylmäkäsittelyn vaahtoavassa koskessa ja putouksen pauhu vei nopeasti unten maille. Kosken pauhun ansiosta hyttysen ininääkään ei kuullut, tosin rankinen (jonka pystytys oli jo ammattimaisempaa) piti verenimijät muutenkin loitolla. Olipa aika huikonen.

 

3. päivä: Kolmantena päivänä päätettiin viedä retki päätökseen. Olo oli eilisen maratonin jälkeen vielä aika raihnainen, joskin pitkät yöunet olivat tehneet hyvää. Eilen oltiin tultu jo osittain UKK-reittiä pitkin ja tämän päivän osuus taisi olla melkein koko matkaltaan samaa viitoitusta. Ajan hammas oli purrut reittiin, joka halkoi hakkuuaukeita ja meinasi välillä karata kokonaan näkyvistä. Kuinkahan suurella käytöllä nää UKK-reitit nykysellään on? Kosken pauhu jäi hiljalleen taakse, kun vaellettiin Ypykänlampea kohti. Siellä syötiin lounas ja uitiin. Ypykänlammen ja Koppelosärkkien välisellä osuudella oli luonto tehnyt isoista puista varsinaisen pujotteluradan useamman kilometrin matkalle. Osa kierrettiin suosilla ja joistakin pääsi ali tai yli. Näyttivät olevan aika tuoreita tuulenkaatoja, kun lehtipuissa oli vielä lehdetkin vihreinä. Viimeinen päivä tuntui menevän vähän juoksuksi. Kumpikin kiirehti mielessään kohti mökkiyötä tyynyineen ja saunoineen, reittikin meni aika paljon teitä pitkin. Kengistä olin saanut niskaotteen jättämällä nilkkanyörityksen tekemättä. Hienoja paikkoja sattui tämänkin päivän taipaleelle, joista ehkä Koppelosärkkien avokalliokummut päällimmäisenä..