Luumäki – Lemi (-Leningrad) (106 km)

Huh hellettä. Lämpömittari näytti huikeita lukemia (27-30 astetta lämmintä), mutta hellettä uhmaten lähdettiin pitkälle pyöräretkelle. Pakattiin taas pyörälaukut mukaan ja sinne trangia sekä uimavarusteet.. Sekä tietty vettä niin paljon kun vaan saatiin mahtumaan.

Viime viikonlopun innoittamina ajeltiin Vilkjärven tietä Pulsaan ja sieltä Jurkkolan kautta Luumäen kirkolle. Ensimmäinen lyhyt huilitauko pidettiin porkkanoita napostellen Anolan kylässä. Hiki irtosi jo silloin.. Tie oli päällystämättömänä paikoin aika kehnossa kunnossa, mutta hyvin siinä pääsi polkemaan. Vähän epätasainen pohja piti ehkä matkavauhdin paremmin kuosissa näin alkumatkasta? Porkkanoiden jälkeen jatkettiin matkaa Jurkkolaan. Tien pinta oli paikoin sepeliä täynnä ja se sai taka- ja toispuoleiseksi pakatun pyörän lähtemään välillä ihan omille teilleen. Eli ehkä on syytä hankkia toinenkin laukkupari, että pakkaaminen on helpompaa. Luumäen kirkolle päästiin nälkäisinä ja siitä Pitkällä-Shellillä vesivarantoja täydennettyämme fillaroitiin vielä muutama kilometri Pärnäniemen laavulle lounastamaan. Uinti ihanan raikkaassa Kivijärvessä tuli kuin tilauksesta, samoin pasta carbonara. Helle hapersi päätä, vaan ei onneksi jalkoja!

Emme ennen retkeä kamalan tarkasti laskeneet kilometrejä, mutta Luumäellä tajuttiin kilometriarvailujen menneen jonkin verran prinkkalaan (ei sen enempää kuin 25 km..). Ei auttanut silti kuin jatkaa matkaa – onneksi ruokaa ja aikaa oli ihan riittävästi pidemmällekin reissulle. Eka ihmetyksen aihe retken toiselle puolikkaalle oli liikennemerkki kuutostien laidassa. Sen mukaan mopot ja jalankulkijat saivat jatkaa omaa tietään, mutta pyöräilijöitä kehotettiin siirtymään n. 100 metrin matkalle valtatien laitaan. Päätettiin turvallisuussyistä rikkoa vähän lakia.. Uusi pyörätie kiidätti menokit kohti Jurvalanharjua ja sieltä edelleen Kotalahteen ja Uimille. Kotalahden tiellä asvaltti lämmitti alla ja aurinko päällä, mäet tuntui loputtoman pitkiltä ja niitä oli paljon. Kauniit maisemat kuitenkin palkitsi – samoin kuin toinen viilennys Kivijärvessä. Onneksi tuli otettua uimakamppeet mukaan. Uimintien varrella näytti olleen kahvilakin, mutta pysyttiin suunnitelmissa ja poikettiin kahville mummin ja ukin luokse.

Jos oli helteessä tukala ajaa, niin iloksemme loppumatka taittui paljon viileämmässä kelissä. Ukkosrintama painoi päälle, matkalla vähän ropisi ja viimeiset 500 m satoi sillä tapaa että kasteli alusvaatteita myöten. Kerettiin onneksi kotiin ennen pahinta myräkkää. Oli ihana huomata, että jaloissa riitti jerkkua polkea viimeiset 20 km ihan kelpo vauhtia. Jes, tästä on hyvä jatkaa kohti pidempiä pyöräseikkailuja!