Avainsana: kesä

Öykkösenvaara 24.6.2020

Paluumatkan pääkohteeksi valikoitui Öykkösenvaaralle kunnostettu sotahistoriallinen alue Ilomantsissa, Möhkön takana. Matkalla evästettiin Oinassalmella ja tutustuttiin siinäkin sotahistoriaan.

Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue on rakennettu/kunnostettu vuosien 2013-2017 välisenä aikana. Paikalla on näyttelypaviljonki, tuliasemia, taisteluasemia ja miehistösuojia. Kohteiden välillä on helppo liikkua kunnostettua polkua pitkin.

Tauluihin keskittymistä hieman häiritsi ötökät ja ihan kaikkea informaatiota ei tullut sisäistettyä. Pitää siis palata tännekin joskus, kun ötökkäaika on ohi. Viime kesänä kierrettiin Änäkäisen Salpalinjan etuaseman rekonstruoitu tukikohta ja muutenkin Rukajärventien historiaa. Tämä jatkaa sujuvasti samaa sotahistoriallisiin kohteisiin tutustumisen sarjaa.

Kotimatkaa jatkettiin kahvittelulla Möhkössä, mutta mäkäräiset muodostivat Ferdille ylivoimaisen uhkan ja matkaa oli pakko jatkaa eteenpäin.

Vuosien varrella ollaan opittu, että pitää syödä ennen kohteisiin tutustumista.
Ensimmäiset taistelupaikat syynissä Oinassalmella.
Öykkösenvaaran kunnostettua polkua.
Ilomantsi on täynnä sotahistoriallisia kohteita.
Öykkösenvaaran rakenteita tutkimassa.
Hienot on puitteet.
Paikka on myös suoraan retkeilyreittien varrella, helppo saavutettavuus.
Susitaipaleen toiselta puolelta löytyy lisää historian havinaa, pyörähdettiin täälläkin.

Sijainti: Oinassalmi ja Öykkösenvaara, Ilomantsi.

Oinassalmi

ETRS89 (~WGS84)
62° 37.3645′, 31° 11.7800′

Öykkösenvaara

ETRS89 (~WGS84)
62° 41.1738′, 31° 20.0715′

Pamilonkosken luontopolku 23.6.2020

Meille ihan uusi kohde Koitajoen varrella. Koitajoen yläpuolista osaa ollaan koluttu vuosia sitten lähempänä itärajaa ja tietysti Möhkössä. Ajettiin tästä viime vuonna ohi ja jotain siis jäi mieleen. Tässä kohtaa kulkee pidempikin reitistö, Ala-Koitajoen retkeilyreitti.

Helteinen tiistai vei meidät kuitenkin luontopolulle, lämmintä oli lähes 30’C ja se on meille vähän liikaa. Pamilonkosken luontopolku on 5,2 km pitkä, hyvin merkitty polku, joka kulkee pääosin talousmetsässä, mutta osaa menee Kirjovaaran vanhojen metsien suojelualueella.

Liikkeelle päästiin suoraan parkkipaikalta ja lyhyen esteettömän alamäen päästä löytyi jo ensimmäinen laavu ja näköala koskelle. Tässä vaiheessa oli jo aika lämmintä. Polku jatkaa joen varressa melkein kilometrin verran, hyvin haatavassa maastossa. Muutamassa kohdassa on tehty vähän haastavuutta vähentäviä portaita ja kaiteita. Matkan varrelle jäi toinenkin laavu.

Joelta mennään hetki talousmetsässä, soratiellä ja sitten käännytään kohti suojelumetsää. Mitään kovin ihmeellistä täältä ei löytynyt, mutta kivaa ja helppokulkuista metsäpolkua on tarjolla. Ennen Uimaharjuun vievän tien ylitystä on ollut torppa, jolla oli pitkä ja kiinnostava historia. Harmittavasti en ottanut tästä infotaulusta kuvaa.

Lopussa alkoi olla jo todella kuuma ja evästely tehtiin Koitajoen rantakivillä, nuotiopaikan vieressä. Tästä oli lyhyt pätkä takaisin autolle, joskin polku oli tässäkin kohtaa melko haastavaa. Kiva kohde!

Alkupätkä polusta on hyvin helppokulkuista.
Lämmintä on, hieno paikka jo ensisilmäykseltä.
Aurinkoista Koitajokea.
Historian havinaa.
Koitajokea kohti yläjuoksua.
Vähän huilia portaissa.
Helteestä huolimatta on aikaa geokätköillä.
Hieno vesiputous.
Koitajokea alempaa eväspaikalla.
Eväät on nautittu ja nyt jaksaa.

Sijainti: Pamilonkosken luontopolku, Joensuu.

ETRS89 (~WGS84)
62° 51.2141′, 30° 24.4408′

Kivikuru 21.6.2020

Juhannusviikon tiistaina tuli eteen tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Meille tuttuun mökkipaikkaan Pohjois-Karjalassa oli vapautunut neljän päivän pätkä mökistä, jonne Ferdikin olisi tervetullut. Sinne siis.

Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle aamupäivällä ajatuksena käydä ehkä parissa luontokohteessa matkan varrella. Olin katsonut valmiiksi mielenkiintoisen paikan Pieksämäen Jäppilästä, Kivikurun. Toiseksi kohteeksi valikoitui Kuopiossa Mustamäen näkötorni, jos siis sinne ehdittäisiin.

Kivikurusta on sanottu seuraavasti: ”..Etelä-Savon jääkauden jäännöstä kutsutaan myös Jäppilän Inariksi.” (100 luontohelmeä).

Anna on jo pitkään haaveillut Lappiin pääsemisestä ja ajattelin, että tämä voisi vähän helpottaa kaipuuta (voihan se myös lisätä sitä). Evästettiin varmuuden vuoksi ennen Kivikuru syrjäisellä metsäautotiellä jossain päin Jäppilää. Varsinaiseen kohteeseen on hyvät opasteet seututieltä 533.

Kivikuru löytyy muutaman kilometrin pituisen kapeahkon metsäautotien päästä. Parkkipaikalla on tilaa reilusti, eikä paikassa ollut ketään kun sinne saavuttiin. Täältä mm. löytyy lisätietoa alueen reiteistä. Pyörähdettiin ensin varsinaiseen Kivikuruun, jonne pääsi hyvin metsäautotietä pitkin.

Kivikuru näyttää pohjalta katsottuna kyllä hyvin lappimaiselta ja kurun vierustalta löytyy idyllinen suolampi, joka on niin ikään suoraan pohjoisesta. Kivikurun tutkimisen jälkeen kuljettiin vielä ylempänä kulkeva Hiidenkiven kierros, joka on alle kilometrin pituinen, päättyen pysäköintipaikalle.

Hieno paikka, johon olisi mukava tulla syksyllä uudestaan ihan ajan kanssa. Nyt meiltä jäi näkemättä siirtolohkarepolku ja näköalapaikka.

Lopputuloksen Lapin kaipuu ei vähentynyt, vaan päädyttiin varaamaan heinäkuulle mökki Lapista. Ainakin yritin. Lopulta Kuopion kohde piti jättää väliin aikataulusyistä.

Kivikurun louhikkoa.
SuperFerdi Kivikurussa.
Idyllinen suolampi kurun kupeessa.
”Hei hei, minäkin olen täällä.”
Kivikurussa on katsomo, vähän niin kuin olikohan Pyhällä?
Kivikurua kuvattuna ylempää Hiidenkiven polulta.
Hiidenkivi on vallattu….mitenköhän alas tuleminen?

Sijainti: Kivikuru, Jäppilä, Pieksämäki.

ETRS89 (~WGS84)
62° 23.1240′, 27° 39.7534′