Suksilla metsään 6.1.2021

Rikkinäiset viikot päättyvät loppiaiseen, mutta loppiainen on erinomainen retkipäivä.

Anna oli käynyt jo kerran hiihtelemässä liukulumikengillä, mutta nyt oli ensimmäisen yhteisen suksiretken aika. Luntahan on vielä melko vähän, joten siksi valittiin maasto, jossa hiihdetään mustikka- ja puolukkavarpujen päällä. Niistä on suksien pohjille lopulta vain vähän harmia.

Auto jätettiin tutun uimarannan parkkipaikalle. Suksittiin suoraan metsään ja seurailtiin Jääkauden jäljet-retkeilyreitin yhtä osaa. Polulla oli pääosin ihan hyvä kulkea, vaikka loppupäässä korkeuserot ovat ainakin miun taidoille liikaa.

Kuolimon rannalla on vanha laavu, joka ei liene enää käytössä. Käydään siellä aina silloin tällöin, yleensä juomassa jotain lämmintä ja syömässä eväitä. Kaarroimme sinne myös nyt. Melkein tunnin hiihtämisen jälkeen eväät jo maistuivat. Paluumatka tehtiin melkein samoja jälkiä pitkin.

En muistanutkaan miten rankka laji tämä on, matkaa tuli vain 2,6 kilometriä, mutta aikaa meni melkein 1,5 tuntia. Voimat hupenivat myös hyvin tyylikkäästi, liekö jouluväsymystä vai mikä oli? :) Hauska retki tämä oli silti. Jos lunta tulisi 10-15 cm enemmän, niin retkeilyä liukulumikengin voisi laajentaa.

Anna tekee latua. Ei mennä ihan helpointa reittiä.
Ferdi on oppinut palkkionmetsästäjäksi.
Täältä tullaan!
Taukopaikalla sukset pystyyn.
Vanhalla laavulla on hyvä evästää.
Kuolimon ranta alkaa olla jo jäässä.

Sijainti: Viktorinranta, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,54038′, 27° 36,65361′

Juhannusaattona pitsalle 19.6.2020

Annan syntymäpäivä, juhannusaattoilta ja huippusää, mitä tehdä? Ei olla koskaan oltu mitään juhannusremuajia ja olenpa varma, ettei kumpikaan meistä kaipaa juhlimista suuremmassa porukassa. Iltaunisina käymme suurimman osan vuodesta nukkumaan niin aikaisin, että tällaiset kesäillat ja niiden omanlaisensa tunnelma jää meiltä kokonaan väliin. Niin ja syödäkin pitäisi.

Annalla tuli mieleen idea. Entä jos paistettaisiin pitsaa ja mentäisiin syömään sitä myöhään illalla, johonkin kivaan paikkaan? No niinhän me tehtiin, synttärisankarin toiveita pitää täyttää.

Käveltiin lähikylään hiekkateitä pitkin, haisteltiin kesäkuista luontoa ja ihmeteltiin vaan. Juhannushumusta huolimatta ympärillä oli vain hiljaisuutta, eikä edes liikaa ötököitä.

Sopivassa kohdassa kaivettiin repusta tuoreet, itse tehdyt pannupitsat ja meidän juhannusjuhlat on valmiina. Tunnelmallisen ruokailuhetken jälkeen käveltiin hiljakseen kotiin, mahat täynnä ja mieli kirkkaana.

Tämä tarina on muistutus meille, että ne pienet jutut ovat tärkeitä ja niiden omien rutiinien vähäinenkin muuttaminen saattaa tuoda eteen hyvinkin mieleenpainuvia ja mukavia juttuja.

Hiljainen on kylätie.
Tuoksut on mahtavia ja aurinko paistaa.
Tähän ei tarvitse lisätä kuvatekstiä.
“Joko ollaan perillä?”
Jo ollaan, nyt syödään. Hyvää syntymäpäivää Anna!

Sijainti: Savitaipale.

Valkjärvenharjut 15.2.2020

Valkjärvenharjuihin on törmätty iltarasteilla useiden vuosien aikana. Retkikohteeksi se ei ole aikaisemmin päätynytkään, vaikka on silloin tällöin ajatuksiin tullutkin. Näin vähälumisena talvena pääsee moneen paikkaan jalan, johon ei lumisempana talvena olisi asiaa pienen koiran kanssa. Nyt päätettiin siis lähteä harjuille seikkailemaan.

Täälläkin saimme auton helposti parkkiin Rehula-Vehkataipale maantien laitaan. Alue on lähinnä kangasmetsää, harjuja, sekaryteikköä ja suota. Sellaista eteläsuomalaista perusmaisemaa. Mitään retkeilurakenteita tai reittejä täältä on turha etsiä, mutta peruskartan ja rohkeuden voimin selviää hyvin. Metsäautoteiden runsaudesta johtuen eksymisen vaaraa ei ole. Kuvittelin, että harjulla olisi ollut laavu, mutta ilmeisesti yhdistin sen johonkin toiseen paikkaan.

Tällä kertaa keli oli todella jäinen ja se muodostikin jännän elementin retkelle. Ihan varmoja ei oltu suonkaan kestävyydestä, mutta meidän ylityksen se kesti. Hämmentävää silti, että talvea ei näytä tulevan tänä vuonna ollenkaan.

Ferdi pärjäsi hyvin mukana menossa ja kevään houkuttelevat tuoksut villitsevät välillä miehenalun ihan täysin.

Täysin kiivettävissä oleva kallio.
Evästauon jälkeinen halipula.
Kestääkö? Hyvin kestää, ainakin Ferdin. =)
Petollinen jää hennon lumipeitteen alla. Tarkkana pitää olla.

Luin jostain retkiblogi-kritiikistä (ei kohdennettu), että tarinoissa tuodaan harvoin esille paikan sijaintia. En kanna tästä kovin suurta huolta, mutta laitetaan nyt ylös jotain tietoja.

Sijainti: Taipalsaari, Etelä-Karjala, yhdystie (2) 14784.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.9667′, 28° 10.8860