#ekaretki2019 – Berliini

Aiemmista vuosista poiketen vuoden 2019 ensimmäiselle retkelle ei lähdetty lähimetsään, vaan Berliiniin. Meillä molemmilla oli mahdollisuus pidentää loppiaisviikonloppua kummastakin päästä, jolloin rohkaistuimme lähtemään eurooppalaisen suurkaupungin vilskeeseen.

Käymme ulkomailla harvoin, kerran vuodesssa tai vieläkin harvemmin. Suurkaupungissa sitäkin harvemmin, kaupungit kun ei ole ihan se meidän juttu. Joskus on kuitenkin villiä yllättää itsensä ja lähteä maaseudun rauhasta kohti jotain ihan muuta.

Berliinissä ollaan käyty edellisen kerran kesällä 2012 (ehkä). Silloin vietettiin välipäivä kaupungissa ennen Suomeen paluuta.

Annetaan taas kuvien kertoa meidän näköisestä retkestä. Hienoinen jännitys täysin toisenlaiseen ympäristöön siirryttäessä karistettiin kävelemällä Tegelin lentoasemalta keskustaan – silminnäkijähavaintojen perusteella kukaan muu ei tätä tehnyt, oltiinko peräti historian ensimmäiset?

Lankakauppakierros on meille vakio uudessa isommassa paikassa. Nytkin sitä täydennettiin historian kerroksilla, joista ollaan molemmat kiinnostuneita. Kävelykilometrejä tuli 50, lisäksi liikkumista junalla, metrolla ja bussilla tarpeen mukaan. Internet-yhteys osoittautui erittäin tarpeelliseksi poikkeusreittien (joukkoliikenne) ymmärtämiseksi ja väistämiseksi (omat korvaavat ratkaisut).  Oatlyn kahvilanavgiaattori taas oli oiva apu kauramaidon metsästyksen osalta.

Hieno reissu! Ajankohta matkustamiselle oli myös hyvä, sillä turisteja oli rajallisesti.  Seuraavia suunnitelmia punotaan jo, mutta yleensä ne ehtii mennä  uusiksi jossain vaiheessa. :)

Eikun menoksi. Vähän jännittää, mutta ei anneta sen häiritä liikaa.
Kävellen kohti keskustaa, Wullenwebersteg, Spree-joki.
Tihkusateessa kävellen kohti keskustaa, Siegessäule.
Lankakauppakierrokselle, harmaudesta huolimatta erinomainen kävelysää.
Lauantaiaamu, +6’C ja aurinkoa. Panoramapunkt.de
Edellisen päivän 25 kävelykilometriä ei näy missään. :D
Taustalla talvinen Tiergarten.
Ei ihan perinteinen näköalapaikka keskellä kaupunkia.
DDR Wachturm, Erna-Berger-Straße.
Lounastauko ja uuden kynän ihastelua, Checkpoint Charlie.
Lankakauppavisiitin jälkeen maistuu kunnon kahvi, THE BARN Café Mitte, Auguststraße.
Paluu Yarn over Berlin-lankakaupasta, Ebertbrücke.
Sunnuntaiaamukin käynnistyy historian kerrosten esiin kaivamisella, Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Ensimmäisen Berliinin muurilla ammutun henkilön muistomerkki, Gedenkstätte Günter Litfin, Kieler Straße.
Terveellisiä eväitä unohtamatta, historian kahlaus jalkapelissä on rankkaa puuhaa. 19grams Chaussee, Chausseestraße.
Kuoleman käytävä ja Berliinin muurin muistomerkki, Gedenkstätte Bernauerstraße.
Gedenkstätte Bernauerstraße.
Gedenkstätte Bernauerstraße.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Viimeinen ilta Berliinissä ja viimeistä iltaa myös Christmas Garden.
Monta muistoa rikkaampana ja rohkeampana takaisin kotiin.

PS. Reissun päätteeksi osoitimme tukeamme MyClimate-projektille [https://www.myclimate.org/] lentomatkustamisen aiheuttamien päästöjen kompensoimiseksi.

Umpihangessa

Meidän retket, lyhyet ja pitkät, menevät yleensä niin, että minä (Henri) etsin paikkoja, joihin sitten mennään. Suunnitelmat saattavat muuttua matkalla, mutta teen yleensä pohjatyön. Tykkään siitä ja se on iso osa retkiä.

Joulupäivänä tehtiin kuitenkin toisin. Anna oli katsonut kartasta paikkoja, joihin halusi minut viedä. Jätin matkasta puhelimen, gps-laitteen ja urheilukellon. En siis tiennyt mihin oltiin menossa, enkä sijaintia retken aikana. Alkumatkasta edettiin vanhaa junaradan pohjaa pitkin ja retkiaikaa kysellessäni, sain vastaukseksi epämääräisen ajan – jotain 2 tai 3 tuntia. :D

Hauskaa meillä oli ja tunnelma oli sellainen kun se oli silloin joskus. Kun vain mentiin, eikä mietitty, saiskohan sen vielä takaisin?

Mihin ihmeeseen tässä ollaan menossa?

Hirvien jäljissä on hyvä mennä.

Jaahas, jonnekin korkealle siis.

Sähkölinjalla kulkee yleensä joku poluntapainen.

Huipulla.

Retkikunnan johtajaa hymyilyttää.

Paikka muistiin, tänne pitää tulla keväällä uudestaan.

Voisi kuvitella olevansa jossain kauempanakin.

Luminen tunnelma.

Mihis seuraavaksi? Ison jyrkänteen kautta suolle.

Jyrkänteellä onkin kokoa, korkeuseroa pohjalle yli 20 metriä,

Tästähän voisi mennä alas? Mutta meidän reitti jatkuu toiseen suuntaan.

Evästauolla ison kuusen oksien alla. :)

Tätä fiilistä ei pidä unohtaa. Meille ei ole koskaan sopinut retkeilyssä totisuus ja lähes aina on menty mieluummin sinne mihin nokka näyttää. Lisää tällaisia retkiä kiitos!

Ps. Kiitos Annalle hyvästä reitistä ja retkestä. Tänään Tapaninpäivänä onkin sitten lepopäivä. :D

Jouluseikkailu

Selasin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että täällä ei ole toistaiseksi yhtään jouluaiheista tarinaa. Ajattelinpa siis sellaisen kirjoittaa, kun on mukava päiväpatikka takana ja huomenna on jouluaatto.

Meillä on ollut jo useamman vuoden tapana rauhoittua viettämään joulua keskenämme. Paikka on vaihdellut, mutta perinteet ovat pysyneet samoina. Paljon ulkoilua, lepoa, kirjoja ja tietysti jouluruokaa.

Jouluna ollaan aina menty sinne mihin polut eivät vie. Niin tänäänkin. Joskus uuden retkikohteen etsiminen on haastavaa. Vuodenaika ja luonnon kulkukelpoisuus vaihtelee, puhumattakaan lyhyestä päivän pituudesta.

Tänään seikkailu vei meidät vuorelle (mäennyppylä), luolaan ja maanalaiselle joelle. Tuostapa ei paljon seikkailun ainekset parane. Luntakin on metsässä yllättävän paljon ja koko retken ajan satoi lisää. Rauhallinen tunnelma, johon ei joulukiireet yllä.

Aurinko melkein näyttäytyy meille.

Pieni puro alkaa olla jo jäässä.

Annan suuntavaisto vie syvemmälle metsään.

Kukas tästä on mennyt?

Matka jatkuu kohti mäkimaita.

Lunta on tullut reilun viikon aikana yllättävän paljon. Tosin suksille edelleen liian vähän.

Valkoinen joulu tulee.

Ihmeteltävää riittää kun polunoloinen nousee kohti kukkulaa.

Evästauko luolalla, ennen siirtymistä luolan uumeniin.

Follow me!

Lähimetsä on ihmeitä täynnä, kuten tämäkin paikka. Ei löydy kartoista.

Linnoitteet ovat edelleen kunnossa, rajan läheisyys näkyy ja tuntuu.

Annalla ei ole karttaa eli fiilispohjalla mennään.

Välillä piiloudutaan kuuntelemaan korppien talviääntelyä.

Mikäs tämä on? Pato?

Rannassa vesi virtaa vielä, eikä jäälle tee lainkaan mieli.

Sellainen on meidän joulu. Tänä vuonna on niin pitkät vapaat, että ehditään tehdä runsaasti retkiä.

Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

Joulutontut ;)