Pakkanen laski kuin laskikin ja päästiin hiihtoretkelle, meille ihan uusiin maisemiin.Tai tokihan Lemillä on tullut käytyä, vaan ei aiemmin suksien kanssa. Sää oli oikein mukava, ilmassa oli ehkä aavistuksen kevään tuoksua – jos oikein nenä apposellaan haisteli… Sukset toimi (etenkin ylämaissa) poikkeuksellisen hyvin taaksepäin, mutta eipä tuo menoa haitannut. Ladun varrelta löytyi jokaisen aloituspaikan jälkeen muistutuskyltti oikeasta laturetkien hiihtotyylistä: ”Hyvää matkaa! ÄLÄ HÄTÄILE!”
Emme kolunneet ihan kaikkia latuja, jotka hiihtämällä olisi saanut matkaa taittaa n. 37 km. Meidän hiihtolenkki oli parinkymmenen kilsan hujakoissa. Yllättävän liukkaasti kyllä kilometrit taittui, vaikkei juurikaan pitkiä hiihtoreissuja ole tälle vuodelle kertynyt. Lähdettiin liikkeelle Kuukanniemen Lämppäriltä. Ensimmäiseksi suunnattiin Soutlammelle, josta jatkettiin Käpylän kautta Vainikkalan metsästysmajalle. Majalla, noin puolivälissä, pidettiin tauko. Reitti oli siitä hyvin suunniteltu, että matkaa sai itse säädeltyä mieleisekseen eikä tarvinnut hiihtää edestakaisin samoja latuja. Latuverkosto kiemurteli kylien lomassa hyvinkin monipuolisessa maastossa. Reitin varrella oli harjuja, peltoja, metsikköä, järven jäätä.. ja muutama (ei-niin-)vaarallinen laskukin hauskoine kyltteineen. Opasteita seuraten pysyi hyvin suunnassa, vaikka karttaa ei ollutkaan.
Kaikinpuolin mukava reissu.
Voi hyvinkin suositella!