Heisanharju 7.2.2021

Tammikuu kääntyi jo helmikuuksi ja sen huomaa ainakin lisääntyneestä valosta. Tänä vuonna talvi näyttää ja tuntuu hyvin perinteiseltä. Pakkasta on ja luntakin kotitarpeiksi. Tämän sunnuntain sääennuste lupasi noin 10 pakkasastetta ja aurinkokin saatettaisiin nähdä.

Lista käymättömistä kohteista on loputon, mutta sen kärkipäässä on kohteita, jotka ovat toistuneet mielessä ja keskusteluissa jo monta kertaa. Tällä kertaa olimme jo päättäneet, ettei pidempää retkeä tehdä, mutta toisin kävi. Aamukahvit juotuamme kysäisin Annalta, että lähdettäisiinkö kuitenkin jonnekin vähän kauemmas “tuulettumaan”? Sain myöntävän vastauksen ja suuntasimme kohti Kymenlaaksoa. Tällaisena aikana se on riittävän kaukana.

Heisanharju sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, aivan Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajamailla. Alueen ylläpidosta vastaa Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry. Alueella kulkee 3,5 kilometrin pituinen luontopolku ja palveluvarustusta löytyy: mm. kota, wc ja puuliiteri. Pysäköintipaikasta on lyhyt matka kodalle, mutta itse kohde on valtaväylistä hyvin syrjässä. Sellainen paikka, joka houkuttaa meitä hiljaisuudellaan talviaikaan, mutta kesällä tämä ei ole meidän paikka.

Maisemat vaikuttivat kovin kotoisilta, mutta kaunista on täälläkin. Lumen myötä tulee jännä hiljaisuus, jota ei kyllästy ihmettelemään. Mitä nyt muutamat hiihtäjät pitivät ääntä, en tiedä miksi piti huutaa. Lunta oli sopivasti, mutta Ferdille loppumatkasta jo vähän liikaa. Mukava kokemus, eväät tuli nautittua ja ulkoiltua raikkaassa säässä. Niin ja vihkosta pääsee yliviivaamaan taas yhden kohteen.

Parkkipaikka on tilava ja lähellä kohdetta.
Tallatun polun kunto oli tämä.
Iloinen retkiseurue.
Heisanharjua pitkin kuljettin umpihangessa, itse polkukin taisi kulkea vähän sivussa.
Heisanjärvi.
Tällä reitillä kulkijoita on ollut vähemmän.
Kelesjärven rantamaisemaa.
Loppumatkalla ei ollutkaan enää valmista polkua, lunta sitäkin enemmän.
Sisääntulon yhteydessä löytyy hyvä kartta.

Sijanti: Heisanharjun luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,80119′, 26° 29,81903′

Aalistunturi 4.11.2020

Joskus päähänpinttymät ovat hyviä, joskus taas huonoja. Loman edetessä käy aina samalla tavalla, nälkä kasvaa. Entä jos menisi sinne tai tänne, mites pitkä matka sinne tuntureille nyt olikaan. Onneksi Anna tuo järkeä näihin ajatuksiin. Ei ole mitään järkeä istua kuutta tuntia autossa yhden tunturin takia. Ja takaisin karttaa skannaamaan.

Hei, täällä olis yksi tunturipaikka. Nimittäin Aalistunturi, Kolarin puolella, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä silti. Ja sinne mentiin.

Aalistunturi on ihan Kolarin etelälaidalla. Se kohoaa 372 metrin korkeuteen ja näkymiäkin pitäisi olla, vaikka taitaa olla näillä leveyksillä tuon korkuiset tunturit olla vielä aika metsäisiä. Sääennuste kertoi, että aamupäivän aikana saattaisi paistaa aurinko ja mitä pohjoisemmaksi mentäisiin, sitä kauemmin tuo kirkkaampi aika kestäisi.

Aalisjärven maisemiin päästyämme olikin vielä mukavasti kirkasta. Lähdimme kipuamaan metsäautotietä ylöspäin. Ennen moottorikelkkauralle siirtymistä ehdimme nousta jo 65 metriä. Huipulla olevalle päivätuvalle ei mene varsinaisesti retkeilyreittiä, mutta moottorikelkkareitti on merkitty ja tällä lumimäärällä emme olisi kenenkään tiellä.

Ylempänä rinteellä saimme kuitenkin huomata, ettei aika riitä. Kaakon-etelän suunnasta ylitsemme vyöryi sumurintama tihkusateineen. Se siitä näkymästä. Mutta maistuu ne eväät huipulla sumussakin, joten ei muuta kun tossua toisen eteen.

Huipun erotti tässä tapauksessa juuri tuvasta, muuten ei olisi tiennyt olevansa perillä. Pieni punainen mökki pelasti meidät navakalta tuulelta. Kynttilän valossa, ehkä lämmössäkin nautittiin eväät ja ihmeteltiin tuulen ulvontaa ulkona. Tunturi tuli huiputettua tälläkin Lapin reissulla. Voitiin siis hyvillä mielin lähteä takaisin laaksoon. Valmistauduimme kohtaamaan koko Lapin reissun vaarallisimman tehtävän, kaupassa käynnin.

“Onks miulle mitää?”
Mitä ylemmäksi mentiin, sitä enemmän oli myös lunta.
Matkalla ylös kohti huippua.
Seura ja eväät tekee retkestä retken, oli kohde mikä tahansa.
Ulkopuolelta ei sisälle juuri nähnyt.
Aalistunturin päivätupa, entinen palovartijan mökki tämäkin.

Sijanti: Aalistunturi, Kolari.

ETRS89 (~WGS84)

67° 0,77533′, 24° 30,31534′

Sompanen 3.11.2020

Eilen iltapäivällä yritettiin kävellä läheisen Miekojärven rannassa olevalle Orhinselän hiekkasärkälle. Matka kuitenkin katkesi parin kilometrin jälkeen, koska polku ja sen ympärillä oleva soistunut maa tulvi. Meidän kamppeilla ei ollut mitään mahdollisuutta edetä. Takaisin päin tullessa tuntui, että muutaman ojan kohdalla vesi olisi noussut. Meille tuli kiire päästä pois. :)

Tänään lähdettiin samaan suuntaan, mutta kohteeksi oli valikoitunut selkeästi korkeammalla sijaitseva maasto. Sompanen on vaara Ylitorniolla, korkeutta on 225 metriä merenpinnasta. Luontopolun pituus on lähteestä riippuen 4-5 km välillä. Eli juuri sopiva aamupäiväretki meille. Eväät mukaan ja nautiskelemaan.

En tiedä välittyykö se kuvista, mutta aamuauringossa oli jotain todella kaunista. Hiljaisuuden rikkoi metsätyön äänet, mutta häiriöksi niistä ei ollut. Kiipesimme lumoavassa valossa ylös Sompasen liukasta rinnettä. Yleensä on tottunut siihen, että mitä ylemmäs menee, sitä karummaksi maasto muuttuu. Sompasen kohdalla avokalliorinne päättyy metsänrajaan – metsä siis alkaa uudelleen kohti huippua mennessä. Sompanen onkin ns. kalottivaara, eli muinaisen meren saari.

Vaaran pohjoisrinteen alta löytyy nuotiopaikka ja kota. Vieressä on myös kutsuva suo, lähteineen. Evästyksen jälkeen meidän matka jatkui takaisin päin, joka tarkoitti käytännössä kipuamista uudelleen vaaran laelle. Paluumatkalla näkymät lounaan ja etelän puolelle olivat huikeat. En tiedä erottaisiko täältä Aavasaksaa, mutta hienoa vaaramaisemaa näkyi silmänkantamattomiin. Huikea paikka!

Aurinko nousee.
Sumun, kivien ja valon yhdistelmä on jotain uskomatonta.
Liukasta on täälläkin, varovainen saa olla.
Kalottivaaran huipulta löytyy metsää. Muinainen saari.
Hämyisen rauhallinen tunnelma jatkuu.
Reissukaverit.
Muinaista rantakivikkoa kaiketi.
Näkymiä etelän suuntaan.
Tämä istumapaikka on kyllä upealla paikalla, vaikka olikin nyt vähän märkä.
Eteläistä Länsi-Lappia parhaimmillaan.

Sijainti: Sompanen, Ylitornio.

ETRS89 (~WGS84)

66° 34,36518′, 24° 33,49526′