Kevään kutsu

Helmikuun viimeinen viikonloppu. Mieli kaipasi luontoon ja lujasti. Tarttes saada virkistettyä mieltä sekä kehoa, joten retkelle siis. Ilma oli hyvinkin keväinen. Ehkä vähän liiankin, jos jälkeenpäin kysyttäs. Vettä tihkusi ja räntää röppäsi, vaan eihän tuo haitannut. Kivaa oli! Suksissa jos olis ollut vähän enemmän pitoa… Lähdettiin matkaan Mattilanlammelta ajatuksena hiihtää Korkea-ahoon päin. Muutaman metrin käsillä punnerrettuamme (sitä pitoa kun ei ollut nimeksikään), lohkastiin reittisuunnitelmista puolet pois ja otettiin tavoitteeksi Vihtolan laavu.

Hurrrrrja mäki (katso video!)

Kaunista oli, keväistäkin ja mieli virkistyi kovasti. Eväät tuli syötyä. Tänne täytyy tulla paremmilla laduilla uudestaan.

Tonne pitäs lähteä, tuli äkkiä isin voitelupalvelua ikävä...
Kaunista ja keväistä.. parin päivän päästä sato lunta taas sen kymmenen senttiä.

Reppuretkellä Repoveellä

Puikahdettiin metsästä Sulkusalmen sillalle.

Repovedellä on tullut käytyä, lähellä kun on, useita kertoja.

Mutta aina kesällä tai syksyllä. Monia kertoja on tullut pohdittua, onko siellä millaiset mahdollisuudet liikkua talvisaikaan. Lehdestä sattui löytymään mainos Repoveden elämys- ja ulkoilupäivistä (jo 11.kerran, mitään en ole aiemmin kuullut?!).. arvaatte varmaan ettei kauaa tarttennu pohtia lähteäkö vaiko eikö. Ja kyllä kannatti!

Aamulla lumipyryssä suunnattiin Orin nokka kohti Valkealaa. Henrin tilaama kevätsää saapui parahiksi juuri kun lähestyttiin Vekaraa – lumisade loppui kuin seinään, aurinko alkoi pilkahdella pilvien lomasta. Aloitettiin hiihtotaival Tervajärveltä. Seuraava huoltopaikka löytyi saarijärveltä, jonne matkaa kertyi vajaa seitsemisen kilometriä. Ja matkalle hurjia mäkiä sekä tiukkoja (ja pitkiä) nousuja.. Ensimmäinen varoituskyltti >>vaarallinen lasku>> sai housun puntit tutisemaan, mutta kyllähän noihin alkoi loppua kohden tottua..

Näkötorni vähän eri vinkkelistä!

Saarijärvellä itseämme makkaroilla ja mustikkasopalla huollettuamme jatkoimme sivakointia kohti Karhulahden kotaa, toista ja viimeistä taukopaikkaa. Eväitä (kuumaa mehua, täytettyjä rieskarullia, munkkeja, nokipannukahvia) nautittuamme etsimme taas sopivat ladut ja paluumatka alkoi. Jääladut oli kehnossa kunnossa, mutta kyllä siellä hiihtämään pääsi. Ylämäkiä pyllerrettyämme ja alamäkiä viiletettyämme pääsimme kuin pääsimme maaliin. Kyllä oli voittajafiilis!

Illalla nukkumatti vei mukanaan jo kahdeksalta, ja unta riitti melkein kellon ympäri… Mihinhän seuraavaksi mentäis??

Hirmu-hiihtäjän taidonnäyte (tilanne on lavastettu).

Askelia lähempänä 1/2 maratonia

Tänä aamuna päädyttiin ottamaan lisää askeleita kohti 1/2 maratonia, joka on siis täällä Lappeenrannassa lauantaina 22.5 ja jonne molemmat olemme menossa. Anna jo konkarina, ja mie untuvikkona. Tähän asti talvella lenkkeilyä (juosten) on tehty 1-2 vkossa, n. 10-12 km lenkkejä. Tänä aamuna sattui niin sopivasti, että auto piti jättää huollettavaksi, ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ottaa jalat alle. Eilisen ja yön lumisateista huolimatta kevyenliikenteen tieverkko oli kohtuu kunnossa, ja pinkaisimme Hyrymäestä kohti Hakalia, josta Lauritsalan ja Kaukaan kautta edelleen takaisin noutamaan autoa. Aikaa meni 1h 20min ja kilometrejä kertyi 13km. Mitä uusia fiiliksiä sitten tuli? Juoksu tuntui paremmalta kuin koskaan tämän talven aikana, ei vielä kevyeltä, mutta paremmalta kuitenkin. Sykkeet on edelleen aika kovat (keskisyke 152), mutta siltäkin osin ollaan menossa parempaan suuntaan.

Nyt ollaan noudateltu seuraavanlaista viikko tahtia:

2 x 10-15 km hiihtoa, 1 kuntosali+vesijuoksu, 1 x pump (Anna)/pyöräily (Henri), 1-2 juoksu 10-12km. Niin ja lepoa 1-2 pv viikossa; meidän treeniviikoissa on 8 päivää, keskimäärin.

Tavoitteista

Aurinko armas

Oma tavoitteeni on päästä maaliin. Aika tavoitteena on 2:20. Annan vastaava tavoite on 1:3x. :) Nämä siis noin 14-15 vkoa ennen h-hetkeä. Hauskinta on kuitenkin, että liikunnan myötä elämänlaatu on parantanut, kun on oppinut sekä tekemään oikeita asioita sopivan määrän että syömään oikeita ruokia oikean määrän. Nälkää kasvaa syödessä.

Jottei homma menisi liian vakavaksi, niin nähtiin tänään se iso keltainenkin, tosin keväästä ei vielä ole merkkejä.

PS. Sponsoreita on kertynyt jo pari, kiitos siitä, lisää kaivataan! Ota yhteyttä ;)