Repovedellä on tullut käytyä, lähellä kun on, useita kertoja.
Mutta aina kesällä tai syksyllä. Monia kertoja on tullut pohdittua, onko siellä millaiset mahdollisuudet liikkua talvisaikaan. Lehdestä sattui löytymään mainos Repoveden elämys- ja ulkoilupäivistä (jo 11.kerran, mitään en ole aiemmin kuullut?!).. arvaatte varmaan ettei kauaa tarttennu pohtia lähteäkö vaiko eikö. Ja kyllä kannatti!
Aamulla lumipyryssä suunnattiin Orin nokka kohti Valkealaa. Henrin tilaama kevätsää saapui parahiksi juuri kun lähestyttiin Vekaraa – lumisade loppui kuin seinään, aurinko alkoi pilkahdella pilvien lomasta. Aloitettiin hiihtotaival Tervajärveltä. Seuraava huoltopaikka löytyi saarijärveltä, jonne matkaa kertyi vajaa seitsemisen kilometriä. Ja matkalle hurjia mäkiä sekä tiukkoja (ja pitkiä) nousuja.. Ensimmäinen varoituskyltti >>vaarallinen lasku>> sai housun puntit tutisemaan, mutta kyllähän noihin alkoi loppua kohden tottua..
Saarijärvellä itseämme makkaroilla ja mustikkasopalla huollettuamme jatkoimme sivakointia kohti Karhulahden kotaa, toista ja viimeistä taukopaikkaa. Eväitä (kuumaa mehua, täytettyjä rieskarullia, munkkeja, nokipannukahvia) nautittuamme etsimme taas sopivat ladut ja paluumatka alkoi. Jääladut oli kehnossa kunnossa, mutta kyllä siellä hiihtämään pääsi. Ylämäkiä pyllerrettyämme ja alamäkiä viiletettyämme pääsimme kuin pääsimme maaliin. Kyllä oli voittajafiilis!
Illalla nukkumatti vei mukanaan jo kahdeksalta, ja unta riitti melkein kellon ympäri… Mihinhän seuraavaksi mentäis??
