Avainsana: lähiretki

Koska talvi ei sittenkään ole vielä saavuttanut (odottamisesta huolimatta) kotiseutua, niin sunnuntaina Ori alle ja kohti itäistä Lappeenrantaa (tunnetaan myös nimellä Joutseno). Tällä kertaa retkioppaan sivu oli avattu Katralammen kierroksen kohdalta. Koska valoisuutta on vain rajallisesti ja sunnuntai-aamuna nukuttiin pitkään, tehtiin lenkistä oma improvisoitu ”Katralammen kääntö”, n.9-10km (eli 2/3 alkuperäisestä).  Ajatuksena päästä ulos, liikkumaan ja tuoksuttelemaan tulevaa talvea.

Liikkeelle lähdettiin Myllymäen laskettelukeskuksen kupeesta, ja helpohkoa hiekkatietä pitkin päädyttiin melko pian jo Katralammen laavun maisemiin. Täytyy kyllä sanoa, että hulppeat on maisemat Joutsenossa. Ja vielä hyvin hoidettu laavukin, no mikäs oli sunnutailounasta nautiskellessa. Katralammen laavulta oli hyvät näkymät sekä lammelle että ympäröiville kukkuloille. Laavulta eteenpäin jatkettiin matkaa ”tee-se-reittisi-itse” pohjalta. Reitti oli kaiketi kulkenut joskus metsikön poikki, ilman paluuta hiekkatielle (josta siis tultiin). No siinä missä reitti loppu alkaa suunnistus, tai tässä tapauksessa siinä alkoi suo, mutta eteenpäin päästiin ja pian päästiin takaisin reitille. Muuten hienon  ja hyvin hoidetun reitin osalta voisi olla kelpo parannus lisätä (”reitti muuttunut”) kyltti myös toiselle puolelle laavua. Tai ehkäpä se siellä olikin, juuri sen pakettiauton takana.

Paluumatkalla kierrettiin Kiukaanlammen takareunoja sivuten laavulle, joka kuuluu E10-reittiin. Suomen matkailuliiton laavu olikin sitten jo paljon heikommassa kunnossa, mutta WC oli huippu. Laavu on hauskassa paikassa laakson pohjalla. Laavulta pois lähdettäessä huomaakin sitten olleensa aivan maatilan vierellä, sillä rinteen takaa löytyivät talot ja pellot (eipä olisi laavulla uskonut). Osin kilpahiihtoladun pohjaa ja lopuksi tyhjyyttään humisseen kotieläinmetsän ohi palasimme autolle ja yksi uusi kokemus elämässä oli saavutettu.

Kyllä joutsenolaisille voi hyvinkin jäähallin tehdä, kun joutsenolaisevat tarjoavat meille jo nyt lähes Kolin veroiset maisemat ja retkeilyreitit, joilla on ilo kulkea.

Retkitauko oli venähtänyt liiankin pitäksi, ja sen tietysti huomasi siitä, että levottomuus kasvoi äärimmäisiin mittoihin. Liiottelua tai ei, niin metsään teki mieli ja mikä onkaan parempi päivä metsäretkeen kuin syyskuun lopun aurinkoinen sunnuntai. Autoiluun ei haluttu tuhlata aikaa, joten kohteen oli löydyttävä läheltä. Lauantaina päädyttiin valitsemaan retkipaikaksi Säänjärvi Savitaipaleen kupeessa. Eväät matkaan (trangiavapaata ruokaa tällä kertaa) ja menoksi!

Retkeilyreitti, jonka kokonaispituus oli n. 5km, starttasi entiseltä Säänjärven koululta. Aika omituisen näköinen viritelmä, lähinnä tuli mieleen keskeneräinen palatsi (keskellä maaseutua). Joku siinä näytti onnellisesti asustelevan… Reitin varrella oli 13 rastia, joista oli koottu opas mukaan otettavaksi, erittäin kekseliäs systeemi – ehkä kartan olisi toivonut nivaskaan mukaan? Rastien aiheena oli Säänjärven historia ja luonto.

Reitti myötäili Valkjärven rantoja ja polku kulki hyvin erityyppisten metsien halki. Matkan varrelle sattui karpaloapajat ja hyvä kota, jossa tulistella ja käristää makkaraa. Ihanasti savuntuoksua ja marjoja kotiin vietäväksi! Rauhallisen oloinen paikka, hyvä lähiretkikohde.