Sarviniemi – Land’s End

Tähän aikaan vuodesta useimmat retkemme suuntautuvat lähialueille. Eräs suosikeistamme on Suur-Saimaaseen työntyvä Sarviniemi, joka sijaitsee Taipalsaaren kunnassa. Tällä kertaa retki-ideamme oli yhdistelmä ‘jostain kevyemmästä’ ja ‘jostain, jossa ei ole käyty vähän aikaan.’ Eväät matkaan ja menoksi – tarjolla on mieleenpainuva kahvipaikka Saimaan sydämmessä.

Vuoden 2017 toukokuussa allekirjoitettiin vuokrasopimus, jolla Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö vuokrasi Sarviniemen alueen Metsähallitukselta seuraavaksi 20 vuodeksi. Googlettamalla löytää tietoa alueen omistajuuteen ja hallintaan liittyvistä käänteistä. Pääasia on, että alue saatiin vihdoin luvan kanssa retkeilijöiden käyttöön.

Varsinaisia rakenteita on vielä vähän, yöpyminen alueella ei ole sallittua missään muodossa. Päiväretkikohteeksi Sarviniemi on kuitenkin erinomainen valinta ympäri vuoden. Saimaa kun ei ole tunnetusti samanlainen yhtenäkään päivänä. Alue rajautuu siis Saimaaseen ja Puolustusvoimien harjoitusalueeseen. Liikkumisrajoitukset näkyvät maastossa sinivalkoisista merkinnöistä puissa. Opastukset ovat vielä hieman hatarat, eikä alueen löytämistä ole tehty ihan helpoksi.

Toisin kuin opasteista voisi päätellä, pysäköintipaikka on olemassa, eikä se sijaitse Lomaliiton entisen ravintolarakennuksen edessä, vaan edempänä niemessä. En tiedä kuinka hanakasti Puolustusvoimat sakottaa alueelleen eksyneitä, mutta muutamalla yksinkertaisella opastaululla päästäisiin tästäkin ongelmasta. Sarviniemi retkikohteeksi-hankkeesta löytyy niin ikään lisää tietoa Etelä-Karjalan virkitysaluesäätiön sivuilta.

Paikka on valloittava kuten kuvista näkyy. Tällaisessa paikassa tuulee useimmiten. Suojaisaa taukopaikkaa joutuu hakemaan, ainakin nyt kaakkoistuulella. Mielikuvitusta apuna käyttäen löytyy aina joku kiven tai kallion kolo johon kömpiä.

Tällä kertaa oli todella hiljasta, ei ketään muita.

Linnuillekin on tarjolla omat eväspaikat.

Jääkauden jälkiä.

Sarviniemessä Salpausselän (sisempi) kangasmetsäinen harju yhtyy mahtavalla tavalla järveen.

Nykyajan humpuukia.

Evästämisen paikka.

Ison kiven takaa löytyy suojaisa eväspaikka, jossa on hyvä herkutella ja nauttia tuulen suhinasta.

Saimaata kohti pohjoista.

Varsinainen Land’s End, jossa Toisen Salpausselän näkyvä osuus painuu syvyyksiin.

Uimarantaa silmänkantamattomiin, melkein. 

 

Lumikenkäilemässä Riisitunturilla 1.4.2015

Häämatkalla syksyllä 2010 Riisitunturi teki miuhun lähtemättömän vaikutuksen. Liekö tuolloin ollut syynä edellisen viikon rasitus Karhunkierroksella vai mikälie, mutta jo silloin mieleni sopukoissa heräsi haave päästä Riisitunturille talviaikaan.

IMG_2069Kyltit olivat osin nietoksen alla, lunta oli riittämiin.

Nyt Sallan reissulla oltiin jo niin lähellä, että päätettiin pitää yksi päivä vapaata hiihtoretkistä ja autoilla Posion suuntaan.

IMG_2075Tapion pöytäpuu oli saanut ylleen lumikuoren, alta kulki tunneli.

IMG_2080Koskemattomassa hangessa oli vain meidän ja muutaman jänön jäljet.

Kyllä kannatti, vaikka puut eivät olletkaan enää ihan mahtavassa tykkypuvussa eikä aurinko paistanut kuin tunturin juurella – oli kokemus mahtava. Lumen vaientama metsä, tunturin huipulla tuulen keräämät kinokset, hienot maisemat Rukan suuntaan.. Ja paljon muuta!

IMG_2086Maisema Rukan suuntaan.

Taivalsimme merkattua reittiä myötäillen laelle,  jossa hukkasimme merkkipaalut (lumi oli peittänyt ne alleen). Mutkia tehden löydettiin kuin löydettiin kuitenkin Riisin autiotupa. Tuvalla evästauolla piti ihmetellä taas kiireihmisten ajatuksenlentoa : miten on mahdollista ettei merkattua latu-uraa ole avattu? (Jaa, voisiko johtua vaikka kolme päivää kestäneistä lumituiskuista?!) Huoh. Pysyisivät tunturikeskusten ajetuilla laduilla, jos kilometrit ja vauhti on se pääasia…

IMG_2093Tuvan hämyssä laitettiin nimet kirjaan.

Lumikenkäily on yllättävän rankkaa  ja viiden kilsan jotos oli ihan riittävästi. Asiaa ei auttanut olematon hankikanto ja kenkiin paakkuntuva nuoskalumi.

IMG_2095Liekö talven lumikenkäilyt olleet tässä? (Jälkihuomautus: kyllä!)