31.12.2013 – Aatos13

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi vietiin läpi yhden päivän maastoharjoitus teemalla sääsuojan kasaaminen avaruuspeitteestä. Tätä ei ole harjoiteltu oikeissa olosuhteissa, vaikka kirjoista ja kansista esimerkkejä ollaan toki luettu. Keli oli ensimmäiselle kokeilulle helppo, tuulta ei juuri nimeksikään ja lämmintäkin +3. Mikä parasta, täysin sula maa eli mukava jolkottaa pitkin metsiä. Kohteeksi valikoitui mukava jokilaakso vain muutaman kilometrin päässä kotoa. Muonat ja kenttäkeittiö repussa talsittiin pitkin soita, pellon reunoja ja metsiä päätyen kohteena olleeseen joen mutkaan tunnin patikoinnin jälkeen.

IMG_1256

IMG_1258

Suojan pystytyksessä ei kauan nokka tuhissut ja pian oltiinkin jo ruoanlaittopuuhissa. Tihkusateessa ei nyt ihan selvinnyt katteen laadukkuus, mutta kuivana kestettiin. Naruja piti tiukata jonkun verran ja muutamia huomioitakin tehtiin: kiinnitysnarujen pitää kiristyä kunnolla (muovipinnoite ei ollut hyvä asia), alusmatto olisi luksusta ja kovan sateen tullen pitää varmistua, ettei vedet virtaa lipan reunasta takaisin sisään (huomautus kuvaan: takareunan kiinnitys on vielä työn alla).

Kana-kasvispadan ja kaakaojälkkärin myötä tartuttiin reitin toiseen haasteeseen: Uuden maastoreitin löytämiseen peltojen ja metsien takana häämöttävälle maantielle. Tämä kolumbushenkinen harjoite liittyy tietysti rogaining-teemaan ja ei ehkä ihan kaikilta osin avaudu näin :D Nyt kulkureittiä tosin etsittiin pelkän sähköisen kartan avulla (ei rogaining-henkinen valinta), joka toimi hyvin, mutta itse karttalaitteen käytettävyys oli todella huono eli perinteinen kartta on edelleen ehdoton ykkönen. Reitti löytyy kartta-arkistostamme.

IMG_1265

Innostava ja uusien haasteiden täyttämä vuosi 2013 on nyt takana. Toivotamme kaikille tutuille ja tuntemattomille vieläkin innostavampaa ensi vuotta ja rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Meillekin niitä tulee :)

 

24.2.2013 – 51. Lemin lenkki

Kevät alkaa perinteisesti laturetkistä. Laturetkikausi avattiin epävirallisesti jo viime viikolla omatoimisella retkellä Savitaipaleen jääladulle, mutta tänään oli vuorossa oikea retkihiihtotapahtuma: 51. Lemin lenkki Kuukanniemen reiteillä.

Omasta mielestäni paras puoli Lemin pohjoisissa reiteissä on se, ettei samaa reitin pätkää tarvitse hiihtää edes takaisin juuri lainkaan ja se jos mikä pitää mielen virkeänä. Haimme Annan kanssa vaihtelua laturetkeen aloittamalla retkeily Huttulan laavulta ja suuntamalla ensin Salmenkylän ’korkean paikan’-ladulle. Oli muuten hulppeat maisemat, vaikka aurinko jäikin sääennusteen lupauksista huolimatta näkemättä. Salmenkylän jälkeen kirjattiin nimet Myllymäen myllyllä ja reilun parin tunnin hiihdon jälkeen maistui sillivoikkarit ja munkit kahvilla/mehulla Vainikkalan metsästysmajalla. Evästyksien paikkaamalla energialla huitaistiin vielä metsästysmajan lenkki, jossa ei vältytytty dramatiikalta. Yksi latu, kaksi suuntaa ja liian monta hiihtäjää. Selvisimme todennäköisistä vain henkisillä vaurioilla ;)

Viimeiset kilometrit majalta kohti Huttulan laavua olivat vähemmän energisiä, mutta saahan sitä vajaan kolmenkympin hiihtämisen jälkeen jossain tuntuakin. Osanottajia laturetkellä oli Vainikkalan kirjanpidon mukaan jo yli 100, mutta ladulla ei ruuhkaa tuntunut (sitä kapeikkoa lukuunottamatta). Perinteisen tuppisuu-linjan sijaan laduilla oli iloisia, reippaalla tervehdyksellä kannustavia kanssahiihtäjiä eli kokonaisuudessaan tästä reissusta jäi todella hyvä mieli. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että lemiläinen kilometri näyttää muuten olevan jossain 600m ja 1,4 km välissä.

Hurja video Huttulasta

XLIX Lemin lenkki 27.2.2011

Pakkanen laski kuin laskikin ja päästiin hiihtoretkelle, meille ihan uusiin maisemiin.Tai tokihan Lemillä on tullut käytyä, vaan ei aiemmin suksien kanssa. Sää oli oikein mukava, ilmassa oli ehkä aavistuksen kevään tuoksua – jos oikein nenä apposellaan haisteli… Sukset toimi (etenkin ylämaissa) poikkeuksellisen hyvin taaksepäin, mutta eipä tuo menoa haitannut. Ladun varrelta löytyi jokaisen aloituspaikan jälkeen muistutuskyltti oikeasta laturetkien hiihtotyylistä: ”Hyvää matkaa! ÄLÄ HÄTÄILE!”

Emme kolunneet ihan kaikkia latuja, jotka hiihtämällä olisi saanut matkaa taittaa n. 37 km. Meidän hiihtolenkki oli parinkymmenen kilsan hujakoissa. Yllättävän liukkaasti kyllä kilometrit taittui, vaikkei juurikaan pitkiä hiihtoreissuja ole tälle vuodelle kertynyt. Lähdettiin liikkeelle Kuukanniemen Lämppäriltä. Ensimmäiseksi suunnattiin Soutlammelle, josta jatkettiin Käpylän kautta Vainikkalan metsästysmajalle. Majalla, noin puolivälissä, pidettiin tauko. Reitti oli siitä hyvin suunniteltu, että matkaa sai itse säädeltyä mieleisekseen eikä tarvinnut hiihtää edestakaisin samoja latuja. Latuverkosto kiemurteli kylien lomassa hyvinkin monipuolisessa maastossa. Reitin varrella oli harjuja, peltoja, metsikköä, järven jäätä.. ja muutama (ei-niin-)vaarallinen laskukin hauskoine kyltteineen. Opasteita seuraten pysyi hyvin suunnassa, vaikka karttaa ei ollutkaan.

Kaikinpuolin mukava reissu.

Voi hyvinkin suositella!