Kotikuntaretkeilyä vaihteeksi. Eväät laukkuun ja suunnattiin Säkniemen suppiin. Suunnistaen, lenkkeillen, pyöräillen ja kävellen on siellä tullut aiemminkin kuljettua, mutta nyt järkytys oli aikamoinen. Metsäkone oli tehnyt harvennushakkuita alueella runsain mitoin, paikoin retkipolkuakin pitkin. Ei siinä juurikaan luonnonsuojelualue erottunut enää tavallisesta talousmetsästä, huoh. Kaiken kruunasi crossipyörällä metelöivä ihminen.. Hienoa maisemaa löytyi onneksi vielä Rovastinojan läheltä, jossa metsä oli edelleen luonnonvaraista – liekö kivikautiset asuinsijat esteenä koneelliselle hakkuulle?
Kuljettiin rauhakseen luonnon roskia (kuten rakas siippani nämä risut, kävyt, jäkälät ja varvut nimesi) keräten ja tikkojen touhuja ihmetellen. Nuotiolla tulisteltiin ja unohdettiin aika. Hämärä hiipi jo metsään, kun tallattiin autolle takaisin. Hämärä onneksi peitti vähän metsäkoneen rumia jälkiä sammalmatoissa.