Heisanharju 7.2.2021

Tammikuu kääntyi jo helmikuuksi ja sen huomaa ainakin lisääntyneestä valosta. Tänä vuonna talvi näyttää ja tuntuu hyvin perinteiseltä. Pakkasta on ja luntakin kotitarpeiksi. Tämän sunnuntain sääennuste lupasi noin 10 pakkasastetta ja aurinkokin saatettaisiin nähdä.

Lista käymättömistä kohteista on loputon, mutta sen kärkipäässä on kohteita, jotka ovat toistuneet mielessä ja keskusteluissa jo monta kertaa. Tällä kertaa olimme jo päättäneet, ettei pidempää retkeä tehdä, mutta toisin kävi. Aamukahvit juotuamme kysäisin Annalta, että lähdettäisiinkö kuitenkin jonnekin vähän kauemmas “tuulettumaan”? Sain myöntävän vastauksen ja suuntasimme kohti Kymenlaaksoa. Tällaisena aikana se on riittävän kaukana.

Heisanharju sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, aivan Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajamailla. Alueen ylläpidosta vastaa Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry. Alueella kulkee 3,5 kilometrin pituinen luontopolku ja palveluvarustusta löytyy: mm. kota, wc ja puuliiteri. Pysäköintipaikasta on lyhyt matka kodalle, mutta itse kohde on valtaväylistä hyvin syrjässä. Sellainen paikka, joka houkuttaa meitä hiljaisuudellaan talviaikaan, mutta kesällä tämä ei ole meidän paikka.

Maisemat vaikuttivat kovin kotoisilta, mutta kaunista on täälläkin. Lumen myötä tulee jännä hiljaisuus, jota ei kyllästy ihmettelemään. Mitä nyt muutamat hiihtäjät pitivät ääntä, en tiedä miksi piti huutaa. Lunta oli sopivasti, mutta Ferdille loppumatkasta jo vähän liikaa. Mukava kokemus, eväät tuli nautittua ja ulkoiltua raikkaassa säässä. Niin ja vihkosta pääsee yliviivaamaan taas yhden kohteen.

Parkkipaikka on tilava ja lähellä kohdetta.
Tallatun polun kunto oli tämä.
Iloinen retkiseurue.
Heisanharjua pitkin kuljettin umpihangessa, itse polkukin taisi kulkea vähän sivussa.
Heisanjärvi.
Tällä reitillä kulkijoita on ollut vähemmän.
Kelesjärven rantamaisemaa.
Loppumatkalla ei ollutkaan enää valmista polkua, lunta sitäkin enemmän.
Sisääntulon yhteydessä löytyy hyvä kartta.

Sijanti: Heisanharjun luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,80119′, 26° 29,81903′

Ratasalon patteri 31.1.2021

Sunnuntai on erinomainen retkipäivä, vaikka nyt lunta onkin taas enemmän kuin riittävästi. Retkikohde pitää valita huolella, ettei retkikunta hyydy matkalle. Ja eväät pitää tietysti olla mukana.

Kartasta löytää mielenkiintoisia kohteita, joihin vaeltavat massat eivät koskaan päädy. Yksi tällainen kohde oli vuorossa tänään.

Savitaipaleella sijaitsevan Kärnäkosken linnoituksen lähellä on kohde, joka on kummitellut mielessä pitkään. Peruskartassa se näkyy puolustusvarustuksena ja sen tiimoilta saatiin idea retkestä talvisunnuntaille.

Lumimäärästä johtuen auto piti jättää Kärnäkosken linnoituksen luo. Puolustusvarustus on nimeltään Ratasalon patteri. Sinne ei ole opastusta – opaskyltitetty vuorilinnoitus on eri paikka. Etsivä kuitenkin löytää.

Patteri erottuu maastosta kukkulana. Kiipesimme kukkulalle, mutta patterin tunnistaminen ei oikein onnistunut. Museoviraston vuonna 2008 tekemän inventoinnin ja kartoituksen raportissa todetaan seuraavaa: “Patterista on jäljellä kaksi matalaa maavallia. Ensimmäinen valli on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja pituudeltaan noin 12 metriä. Toinen valli on itä-länsisuuntainen ja noin 16 metriä pitkä. Maastossa oli vielä näkyvissä kolme ampumalovea. Kallion jyrkkää pohjoisrinnettä pitkin johtaa kivetty tykkitie patterille. Osa kivistä on poissa paikoiltaan, koska metsätraktori on ajanut kiveyksen päältä. Tykkitien lounaispuolella on jyrkän kallioseinämän vieressä ladottu uuni.” Täytyy siis palata tänne uudelleen kun lumet ovat sulaneet.

Paluumatkalla evästettiin Kärnäkosken linnoituksen vieressä. Alueella oleva laavu on suosittu, joten sinne meitä ei huvittanut mennä. Sen sijaan kosken vieressä oleva retkipöytä on hyvä taukopaikka. Eväät maistuivat nyt ja tätä paikkaa suosin usein pyöräretkelläkin.

Matkalla ihmeteltiin vanhaa miljöötä.
Nousu kohti patteria.
Tässä se on.
Pienen tutkimisen jälkeen todettiin, että pitää tulla uudelleen keväällä.
Patterin miljöötä.
Islantilaisvillapaidat ja onnelliset omistajat.
Kärnäkosken linnoitus on nykyään hyvin opastettu.
Koski on keskeltä sula, näkymä kohti Kuolimoa.

Sijainti: Kärnäkoski, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 15,29771′, 27° 41,83943′

Blogin 12. vuosi alkaa 24.1.2021

Sunnuntai 24.1. on tämän blogin juhlapäivä. Tänään alkaa tarinamme 12. vuosi. Meille se on kokonaisuudessaan täysi arvoitus.

Vuosien varrella olemme huomanneet, että blogi toimii parhaiten meidän päiväkirjana. Retkikohteiden esittelyihin keskittyvät muut sivustot ja niitä on helppo googlettaa.

Meille on tärkeintä retkeillä ja ulkoilla, etsiä ja tutkia, uutta ja vanhaa. Tarinat syntyvät retkeilemällä, mutta emme retkeile tarinoiden vuoksi. Siksi tänäkin vuonna saattaa tullaa lyhyitä tai pitkiä ajanjaksoja, joiden aikana blogi on hiljainen. Retkeilemme silti. :)

Mukavaa retkivuotta kaikille ja innostavaa etsimistä ja löytämistä kaikille mullekin retkikunnille!

Team K – jäsen Ferdi.
Team K – jäsen Anna.
Team K – jäsen Henri.