Umpihangessa

Meidän retket, lyhyet ja pitkät, menevät yleensä niin, että minä (Henri) etsin paikkoja, joihin sitten mennään. Suunnitelmat saattavat muuttua matkalla, mutta teen yleensä pohjatyön. Tykkään siitä ja se on iso osa retkiä.

Joulupäivänä tehtiin kuitenkin toisin. Anna oli katsonut kartasta paikkoja, joihin halusi minut viedä. Jätin matkasta puhelimen, gps-laitteen ja urheilukellon. En siis tiennyt mihin oltiin menossa, enkä sijaintia retken aikana. Alkumatkasta edettiin vanhaa junaradan pohjaa pitkin ja retkiaikaa kysellessäni, sain vastaukseksi epämääräisen ajan – jotain 2 tai 3 tuntia. :D

Hauskaa meillä oli ja tunnelma oli sellainen kun se oli silloin joskus. Kun vain mentiin, eikä mietitty, saiskohan sen vielä takaisin?

Mihin ihmeeseen tässä ollaan menossa?
Hirvien jäljissä on hyvä mennä.
Jaahas, jonnekin korkealle siis.
Sähkölinjalla kulkee yleensä joku poluntapainen.
Huipulla.
Retkikunnan johtajaa hymyilyttää.
Paikka muistiin, tänne pitää tulla keväällä uudestaan.
Voisi kuvitella olevansa jossain kauempanakin.
Luminen tunnelma.
Mihis seuraavaksi? Ison jyrkänteen kautta suolle.
Jyrkänteellä onkin kokoa, korkeuseroa pohjalle yli 20 metriä,
Tästähän voisi mennä alas? Mutta meidän reitti jatkuu toiseen suuntaan.
Evästauolla ison kuusen oksien alla. :)

Tätä fiilistä ei pidä unohtaa. Meille ei ole koskaan sopinut retkeilyssä totisuus ja lähes aina on menty mieluummin sinne mihin nokka näyttää. Lisää tällaisia retkiä kiitos!

Ps. Kiitos Annalle hyvästä reitistä ja retkestä. Tänään Tapaninpäivänä onkin sitten lepopäivä. :D

Yksi ajatus artikkelista “Umpihangessa”

  1. Ihanasti lähdette aina uuteen seikkailuun, tällä kertaa Annan johdolla!

Kommentit on suljettu.