Kirventeenjärvi 6.6.2020

Vihdoin on kesäkuu. Tuntuu, että tämä kevät on mennyt samalla todella nopeasti ja hitaasti. Kesäkuu tuo kuitenkin mukanaan paitsi itikat niin fiiliksen, että kohta pääsee huilaamaan.

Nyt kun retkeily ja luonnossa liikkuminen on pop, niin meidät se pitää pois varsinaisista kohteista. Onneksi Suomessa on paljon unohdettuja kohteita ja sitten näitä, jotka eivät ole kohteita ollenkaan. Meillä on tapana katsoa kartasta joku mielenkiintoiselta näyttävä paikka ja mennä sinne. Joskus siellä on jotain mielenkiintoista, joskus taas ei. Sillä ei ole oikeastaan ole väliä, sittenpähän on käyty siinäkin paikassa.

Näin kesäkuisena lauantaina on hyvää aikaa valita juuri tuollainen kohde. Lemin kunnan pohjoisosissa on kartassa mielenkiintoinen alue, joka on ympäristöään korkeammalla (minulle ylänkö) ja sisältää paikkoja kuten Hautakorpi, Kirventeenlampi ja -järvi. Sinne siis. Paikalle pääsee kätevästi metsiä pitkin myös pyörällä, mutta Ferdin kanssa ei ole vielä sellaista lajia kokeiltu, joten nyt mentiin autolla.

Hautakorpi on vanhalta näyttävää metsää, jossa on paksuja puita, sammalpeitteisiä kallioita ja isoja kiviä. Mysteerinen paikka ja mistä nimi on tullut? Hautakorven jälkeen alkaakin taas perinteisempi talousmetsä ryteikköineen, avohakkuineen ja ojitettuine suo-osuuksineen. Pian ollaan kuitekin Kirveenteenlammen rannassa, täydellisessä hiljaisuudessa. Mahtava paikka!

Vielä suuremman yllätyksen saamme kokea kun kiipeämme kohti sitä minun ylänköä. Tien risteyksessä on päivätuvan ja kodan yhdistelmä. Ei yleisessä käytössä varmaankaan, mutta paikalla ei näy myöskään käyttökieltoja. Tästä syystä tällaisia retkiä kannattaa tehdä, löytää jotain ihan uutta.

Kiertelimme hakkuuaukon jyrkän rinteen kautta Kirventeenlammen toiselle puolelle ja vastaan tulee taas ihmeellinen metsä suolampineen. Kirventeenlammen rannalla mökkejä onkin sitten useampia, mutta hiljaiselta näyttää täälläkin. Palaamme hyvillä mielin takaisin autolla. Ei mitään paikasta löytyi vaikka mitä hienoa.

Kirventeenlammella – ei näy, eikä kuulu ihmisiä.
Ferdillekin on tehty oma reitti lammelle.
Reitti on paikoin vähän heikossa kunnossa, mutta ei hätää.
Matkan varrelta löytyy maja.
Ojat on tehty ylitettäviksi. Siitä kannattaa mennä mistä hirvetkin. Fiksuja ovat.
Voiko ojakin olla kaunis?
Kesäkuu, mutta vielä on kovin märkää. Ojassakin.
Tällaisen lammen löysimme metsän keskeltä.
Lemi on tunnettu kivistään ja niitä riittää täälläkin.

Sijainti: Lemi.

ETRS89 (~WGS84)
61° 08.2913′, 27° 43.6709′

Nuorajärven kosteikko 23.5.2020

Annan työkaverilta saatiin vinkki Nuorajärven kosteikosta Lemillä. Paikka oli meille ihan vieras, vaikka sijaitsee vain reilun 10 minuutin ajomatkan päässä Savitaipaleelta. Kosteikko on Etelä-Suomen suurimpia, kokonaisuudessaan lähes 26 ha.

Kosteikolle on hyvät opasteet Tevaniementieltä ja paikalta löytyy niin kuivakäymälä, laavu kuin hieno lintutornikin. Pysäköintitilaa on reilusti.

Kosteikon reunaa kiertää tiepohja, jossa pystyi ainakin nyt vähän kuivempana ajankohtana kiertämään melko pitkälle. Varsinaisia opastettuja reittejä ei ole, mutta lintutornista riittää ihasteltavaa ja laavulla on varmasti mukava viettää aikaa lintuja ihaillen.

Paikka siis muistiin.

Kosteikko on omalla tavallaan karua ja vehreää samaan aikaan.
Kosteikko lintutornista käsin ihailtuna.
“Hei tuu kattoo!”
Tästä mennään yli että molskis.

Sijainti: Nuorajärven kosteikko, Tevaniementie 150, Lemi.

ETRS89 (~WGS84)
61° 08.7217′, 27° 49.9723′

Linturetki Pomperin kierrokselle 11.4.2020

Pääsiäinen on hyvä tauko kevään keskellä. Tällaisena keväänä se on enemmän kuin tervetullut. Ja kuinka väärässä olinkaan kevään suhteen? Aamulla lumi peitti maan ja mitäs muuta se tarkoittaa kuin retkeä. Lintujen tuloa on odotettu jo pitkään ja lähes joka ilta käyty lähipelloilla ihmettelemässä niitä. Aika hiljasta on kuitenkin?

Pomperin kierros on osa Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen-polkukokonaisuutta Savitaipaleella. Pomperin kierroksen kiertäminen ei edellytä muun reitistön kiertämistä, vaan auton saa kohtuullisen lähelle polun aloitusta parkkiin. Täälläkin on hyvä huomioida mihin autonsa jättää, sillä metsätöitä tehdään runsaasti ja kevättyöt pelloilla ovat käynnistymässä.

Tekevälle saatuu eikö? Tämä on meille tuttu reitti, mutta varsin harvoin kierretään varsinaisen lenkin läntistä kolkkaa, joka on erittäin hyvin merkitty. Nyt liikkeelle lähdön jälkeen merkittyä reittiä ei tahdo kuitenkaan löytyä millään. Ei kai opasteet nyt näin huonoon kuntoon ole vielä menneet? Kyllä se polku löytyy kun mennään eteenpäin.

Ei löytynyt, koska oltiin väärässä paikassa. Yhtä metsäautotietä liian aikaisessa. Itseasiassa kyse on samasta tiestä, mutta painuimme metsään ihan liian aikaisin. No eipä mitään, kartta eteen ja suunnistus polulle, joka löytyy ihan oikeasta paikasta. Pomperin kierroksen maisemat on minusta todella kivat, on metsää, maalaismaisemaa, kumpuilevaa maastoa, suota, pitkoksia, jokia ja siltoja. Jotenkin kaikki on kohdallaan.

Takaisin päin tultaessa ylitetään pitkoksia pitkin metsittynyt suo. Polun yhtyessä metsäautotiehen on lato, jonka takaisella pellolla ollaan useasti nähty eläimiä: jäniksiä, kettuja, kauriita, joutsenia, kurkia ja ties mitä muuta. Nytkin paikalla oli valmiiksi kurkia, jotka joutsenet häätöivät pois. Hieno tunnelma, kevät todellakin etenee.

Meille matkaa kertyi lisäsamoiluineen 7,3 km, itse Pomperin kierros on vajaan 5 kilometrin pituinen.

Ei löydy polkua ei sitten millään.
Mutta nähtävää on täälläkin.
Hento lumikerros peittää maan. Tässä vaiheessa tajuan, että ollaan väärässä paikassa.
Ja lopulta ollaan polulla.
Lännen puolelta löytyy mm. Tervanpoltosta kertova infopiste.

Pomperin kierroksen voi kiertää myös pyörällä.

Lisätietoja: Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen (Visit Savitaipale).

Sijainti: Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 12.3403′, 27° 35.3969′