Ratasalon patteri 31.1.2021

Sunnuntai on erinomainen retkipäivä, vaikka nyt lunta onkin taas enemmän kuin riittävästi. Retkikohde pitää valita huolella, ettei retkikunta hyydy matkalle. Ja eväät pitää tietysti olla mukana.

Kartasta löytää mielenkiintoisia kohteita, joihin vaeltavat massat eivät koskaan päädy. Yksi tällainen kohde oli vuorossa tänään.

Savitaipaleella sijaitsevan Kärnäkosken linnoituksen lähellä on kohde, joka on kummitellut mielessä pitkään. Peruskartassa se näkyy puolustusvarustuksena ja sen tiimoilta saatiin idea retkestä talvisunnuntaille.

Lumimäärästä johtuen auto piti jättää Kärnäkosken linnoituksen luo. Puolustusvarustus on nimeltään Ratasalon patteri. Sinne ei ole opastusta – opaskyltitetty vuorilinnoitus on eri paikka. Etsivä kuitenkin löytää.

Patteri erottuu maastosta kukkulana. Kiipesimme kukkulalle, mutta patterin tunnistaminen ei oikein onnistunut. Museoviraston vuonna 2008 tekemän inventoinnin ja kartoituksen raportissa todetaan seuraavaa: “Patterista on jäljellä kaksi matalaa maavallia. Ensimmäinen valli on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja pituudeltaan noin 12 metriä. Toinen valli on itä-länsisuuntainen ja noin 16 metriä pitkä. Maastossa oli vielä näkyvissä kolme ampumalovea. Kallion jyrkkää pohjoisrinnettä pitkin johtaa kivetty tykkitie patterille. Osa kivistä on poissa paikoiltaan, koska metsätraktori on ajanut kiveyksen päältä. Tykkitien lounaispuolella on jyrkän kallioseinämän vieressä ladottu uuni.” Täytyy siis palata tänne uudelleen kun lumet ovat sulaneet.

Paluumatkalla evästettiin Kärnäkosken linnoituksen vieressä. Alueella oleva laavu on suosittu, joten sinne meitä ei huvittanut mennä. Sen sijaan kosken vieressä oleva retkipöytä on hyvä taukopaikka. Eväät maistuivat nyt ja tätä paikkaa suosin usein pyöräretkelläkin.

Matkalla ihmeteltiin vanhaa miljöötä.
Nousu kohti patteria.
Tässä se on.
Pienen tutkimisen jälkeen todettiin, että pitää tulla uudelleen keväällä.
Patterin miljöötä.
Islantilaisvillapaidat ja onnelliset omistajat.
Kärnäkosken linnoitus on nykyään hyvin opastettu.
Koski on keskeltä sula, näkymä kohti Kuolimoa.

Sijainti: Kärnäkoski, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 15,29771′, 27° 41,83943′

Suksilla metsään 6.1.2021

Rikkinäiset viikot päättyvät loppiaiseen, mutta loppiainen on erinomainen retkipäivä.

Anna oli käynyt jo kerran hiihtelemässä liukulumikengillä, mutta nyt oli ensimmäisen yhteisen suksiretken aika. Luntahan on vielä melko vähän, joten siksi valittiin maasto, jossa hiihdetään mustikka- ja puolukkavarpujen päällä. Niistä on suksien pohjille lopulta vain vähän harmia.

Auto jätettiin tutun uimarannan parkkipaikalle. Suksittiin suoraan metsään ja seurailtiin Jääkauden jäljet-retkeilyreitin yhtä osaa. Polulla oli pääosin ihan hyvä kulkea, vaikka loppupäässä korkeuserot ovat ainakin miun taidoille liikaa.

Kuolimon rannalla on vanha laavu, joka ei liene enää käytössä. Käydään siellä aina silloin tällöin, yleensä juomassa jotain lämmintä ja syömässä eväitä. Kaarroimme sinne myös nyt. Melkein tunnin hiihtämisen jälkeen eväät jo maistuivat. Paluumatka tehtiin melkein samoja jälkiä pitkin.

En muistanutkaan miten rankka laji tämä on, matkaa tuli vain 2,6 kilometriä, mutta aikaa meni melkein 1,5 tuntia. Voimat hupenivat myös hyvin tyylikkäästi, liekö jouluväsymystä vai mikä oli? :) Hauska retki tämä oli silti. Jos lunta tulisi 10-15 cm enemmän, niin retkeilyä liukulumikengin voisi laajentaa.

Anna tekee latua. Ei mennä ihan helpointa reittiä.
Ferdi on oppinut palkkionmetsästäjäksi.
Täältä tullaan!
Taukopaikalla sukset pystyyn.
Vanhalla laavulla on hyvä evästää.
Kuolimon ranta alkaa olla jo jäässä.

Sijainti: Viktorinranta, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,54038′, 27° 36,65361′