Lähiretkien syksy 3.10.2020

Tämän tekstin päivämäärä voisi olla mikä tahansa muukin. Tänään oli erityisen hieno aamu. Ilmassa on selkeästi jo paljon syksyä, vaikkei mikään pakkasaamu vielä ollutkaan. Aamut ovat aurinkoisia tähän tapaan enää hetken. Valo muuttuu jo pelkästään siksi, että aurinko paistaa erilaisessa kulmassa.

Mitään synkistelyä tähän aamuun ei kuulu. Tätä normaalia vuodenkiertoa on kuitenkin välillä hyvä pysähtyä miettimään. Minulle on aina ollut innostava ajatus, että seuraava kevät on lähempänä kuin edellinen. Nythän niin on.

Kuukauden päästä olemme toivottavasti lomalla pohjoisemmassa. Tänä vuonna olen kuitenkin oppinut, ettei kannata antaa tulevien haaveiden ja suunnitelmien kantaa liian suurta kuormaa. Jos ne muuttuvat tai romuttuvat, niin elämä jatkuu. Päästään joskus muulloin johonkin muualle.

Aamun hämyä.
Sumu saa valon pehmenemään.
Ihan tavallinen lauantaiaamu, silti ilmassa on jotain mystistä.
On kiva vaan pysähtyä ihmettelemään.
Linnut eivät näy kuvassa, mutta äänet kuuluvat.
Ferdillä riittää haisteltavaa kostean ja viileän yön jälkeen.
Hevonenkin tuli ihmettelemään meitä.
En ole aikaisemmin ajatellut, että syksyinen vihreys on kevään vihreyden haaleampi veriso.
“Joks riittää?”

Sijainti: Savitaipale.

Mitään erityisiä koordinaatteja ei ole, kuljetaan milloin missäkin.