Avainsana: etelä-karjala

Rajajoella – vuoden 2021 ekaretki 1.1.2021

Tämä on jo perinne. Uudenvuodenpäivänä tehdään aina vuoden ensimmäinen retki. Tällä kertaa kohde pohditutti etukäteen. Lunta oli vähän, mutta kuitenkin sen verran, ettei kaikkien metsäautoteiden varteen voi autoa jättää. Aprikoinnin jälkeen valittiin kaksi kohdetta, ensisijaisesti mentäisiin Rajajoelle, mutta viime vuonna löydetty vanha metsä olisi varalla.

Rajajoki on kahden kunnan ja kahden maakunnan välinen raja. Rajajoen oikea nimi ei ole Rajajoki, mutta sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Joki on osa vesireittiä, joka laskee useiden koskien kautta Kuolimoon. Itse kuvittelin, että täältä vedet virtaavat jo Kymijoen puolelle, mutta väärässäpä olin.

Paikalla ei ole retkeilyreittejä, palveluita tai opasteita. Tämäkin kohde on meidän omaa mielikuvitusta. Omasta mielestämme löydettiin taas karttoja tutkimalla ihan huippukohde. Tuntuu, että täällä päin on lopulta aika vähän jokimaisemia. Jännittävän kohteesta teki lisäksi se, että toisella puolella kohoava mäki olikin jo naapurimaakuntaa.

Ensin tuli vastaan vesiputous.
Vastamäki on jo Etelä-Savoa. Anna ja Ferdi ihailevat rajamaata.
Rajajoen varrelta löytyy ihan muhkea rajapyykki. Harmittavasti jäi katsomatta, olisiko siihen kaiverrettu jotain.
Rajajoessa on kaksi haaraa.
Näkymää järvelle.
Näkymää joelle.
Vuoden eka retki on onnistuneesti päätöksessä.

Sijainti: Savitaipale/Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 10,40334′, 27° 18,31272′

Suppismetsässä 22.11.2020

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Paluumatka Lapista meni hyvin. Sen jälkeen ollaan ulkoiltu normaaliin tapaan ja retkeiltykin vähän. Tänä sunnuntaina päätettiin, että nyt on taas eväsretken aika. Tässä välissä ehti olla mm. Kooiker-perheen pikkujoulut samassa paikassa kuin viime vuonna.

Meillä on perinteinen suppilovahveropaikka tässä ihan lähellä. Tänä vuonna sieniä oli puhdistettu ja pakastettu jo riittävästi, joten mitään suurta hinkua suuriin sienisaaliisiin ei ollut. Paitsi tietysti jos sattuu sieniapajalle päätymään, minkäs sille sitten enää voi?

Suppismetsästä palattiin nuotion ääreen ja nautiskeltiin lumettoman marraskuun aurinkoisesta päivästä. Kuten muutama kirjoitus sitten tuli todettua, valo on tähän aikaan vuodesta ihan erilaista. Tulipahan käytettyä pitkästä aikaa myös trangiaa, kun keiteltiin sillä vettä. Maksalaatikkoaskista tehty tuulensuoja toimi kohtuu hyvin, mutta oli aivan liian pieni. Pitää siis syödä lisää tätä herkkua.

Marraskuinen aamutunnelma Kuolimon rannalla.
Jääkauden jälkiä pitkin kuljetaan.
Talvesta ei ole vielä tietoakaan.
Joku yöpyi vielä rannassa matkailuautossa, näytti aika mukavalta touhulta.
”Mie löysin!”
”Mitäs työ sit syötte?”
Virallinen valvoja työssään.
Virallinen sienien putsaaja vasta valmistautuu työhön.

Sijainti: Nuotiopaikka, Viktorinranta, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,54038′, 27° 36,65361′

Lähiretkien syksy 3.10.2020

Tämän tekstin päivämäärä voisi olla mikä tahansa muukin. Tänään oli erityisen hieno aamu. Ilmassa on selkeästi jo paljon syksyä, vaikkei mikään pakkasaamu vielä ollutkaan. Aamut ovat aurinkoisia tähän tapaan enää hetken. Valo muuttuu jo pelkästään siksi, että aurinko paistaa erilaisessa kulmassa.

Mitään synkistelyä tähän aamuun ei kuulu. Tätä normaalia vuodenkiertoa on kuitenkin välillä hyvä pysähtyä miettimään. Minulle on aina ollut innostava ajatus, että seuraava kevät on lähempänä kuin edellinen. Nythän niin on.

Kuukauden päästä olemme toivottavasti lomalla pohjoisemmassa. Tänä vuonna olen kuitenkin oppinut, ettei kannata antaa tulevien haaveiden ja suunnitelmien kantaa liian suurta kuormaa. Jos ne muuttuvat tai romuttuvat, niin elämä jatkuu. Päästään joskus muulloin johonkin muualle.

Aamun hämyä.
Sumu saa valon pehmenemään.
Ihan tavallinen lauantaiaamu, silti ilmassa on jotain mystistä.
On kiva vaan pysähtyä ihmettelemään.
Linnut eivät näy kuvassa, mutta äänet kuuluvat.
Ferdillä riittää haisteltavaa kostean ja viileän yön jälkeen.
Hevonenkin tuli ihmettelemään meitä.
En ole aikaisemmin ajatellut, että syksyinen vihreys on kevään vihreyden haaleampi veriso.
”Joks riittää?”

Sijainti: Savitaipale.

Mitään erityisiä koordinaatteja ei ole, kuljetaan milloin missäkin.