Lähiretkien syksy 3.10.2020

Tämän tekstin päivämäärä voisi olla mikä tahansa muukin. Tänään oli erityisen hieno aamu. Ilmassa on selkeästi jo paljon syksyä, vaikkei mikään pakkasaamu vielä ollutkaan. Aamut ovat aurinkoisia tähän tapaan enää hetken. Valo muuttuu jo pelkästään siksi, että aurinko paistaa erilaisessa kulmassa.

Mitään synkistelyä tähän aamuun ei kuulu. Tätä normaalia vuodenkiertoa on kuitenkin välillä hyvä pysähtyä miettimään. Minulle on aina ollut innostava ajatus, että seuraava kevät on lähempänä kuin edellinen. Nythän niin on.

Kuukauden päästä olemme toivottavasti lomalla pohjoisemmassa. Tänä vuonna olen kuitenkin oppinut, ettei kannata antaa tulevien haaveiden ja suunnitelmien kantaa liian suurta kuormaa. Jos ne muuttuvat tai romuttuvat, niin elämä jatkuu. Päästään joskus muulloin johonkin muualle.

Aamun hämyä.
Sumu saa valon pehmenemään.
Ihan tavallinen lauantaiaamu, silti ilmassa on jotain mystistä.
On kiva vaan pysähtyä ihmettelemään.
Linnut eivät näy kuvassa, mutta äänet kuuluvat.
Ferdillä riittää haisteltavaa kostean ja viileän yön jälkeen.
Hevonenkin tuli ihmettelemään meitä.
En ole aikaisemmin ajatellut, että syksyinen vihreys on kevään vihreyden haaleampi veriso.
“Joks riittää?”

Sijainti: Savitaipale.

Mitään erityisiä koordinaatteja ei ole, kuljetaan milloin missäkin.

Sammaljärvi 5.4.2020

Palmusunnuntain retkikohde ei ole ihan mikä tahansa paikka. Annalla on pitkä hevosharrastustausta ja tämä kohde liittyy vahvasti nuoruuden ratsastuslenkkeihin. Se vähäinen talvi, joka meillä on ollut, on antanut periksi aika päiviä sitten. Aurinko paistaa, eväät reppuun ja eikun metsään.

Sammaljärvi sijaitsee Taipalsaarella Etelä-Karjalassa. Tämäkään ei ole mikään merkitty retkikohde, mutta n. 6 km ympyrälenkin saa täällä kasaan helposti. Liikkeelle lähdettiin metsäautotiepistolta Suolahdentien läheisyydestä. Anna toimi meidän matkaoppaana ja kertoi mitä kaikkea täällä olikaan tullut koettua.

Ja hyvin Anna muisti myös mistä pitää mennä, että pääsee haluttuun paikkaan. Muistelmien mukaan täältä löydettiin myös laavu, joka oli ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta laavu kuitenkin. Toinen mieleenpainunut paikka oli turvesuon läheisyydessä oleva ojien verkosto, johon kuului joutsenten keväisiä ääniä, vaikkei itse lintuja nähtykään. Ja vanha silta!

Hyvin tyypillinen retki meille. Ei ihan lähiretki kun autolla pitää mennä, mutta innokkaasti etsitään uutta (ja tässä tapauksessa vanhaakin). Hieno lenkki, kiitos Anna!

Hieno paikka. silta, paljon ojia ja taustalla mekastavat joutsenet.
Metsän ihmeellisyyksiä, valoja ja varjoja.
Kevään merkkejä.
Onpa iso puu!

Sijainti: Sammaljärvi, Taipalsaari.

ETRS89 (~WGS84)
61° 12.8801′, 28° 02.9914′