#pyöräilykesä2019

Vuoden toinen tarina ja eletään kesäkuun ensimmäistä päivää. Hups, mites tässä näin kävi? Väliajalla ollaan toki retkeilty ja liikuttu ulkona ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta retkien jakamisinto on ollut minimissä. On vain ollut kiva nauttia ulkona olemisesta, ilman mitään ylimääräistä.

Eilen heräsi idea pyöräretkestä tälle kesäkuun ensimmäiselle lauantaille. Muutamaan vuoteen ei olla tehty kovin pitkiä pyöräretkiä, mutta tänä keväänä ollaan pyöräilty paljon. Kuntokin taitaa olla parempi kuin monena muuna keväänä.

Suuntana meillä oli Takomäen laavu vanhan kaivoksen kupeessa. Matkaa tuli lopulta mutkineen 40km ja kaikkineensa aikaa meni hieman yli viisi tuntia. Kiva retki, josta otettiin muistoksi mm. alla näkyviä kuvia.

Kesän eka pyöräretki – vakava paikka.
Kesän kukkaloistoa.
Kylät hiljenee, mutta soratiet on edelleen hyvässä kunnossa.
Rohkean reittivalinnan varrelta löytyi lisää kukkaloistoa.
Ja pyöräilijä.
Ja kuvaaja….
Matka jatkuu kohti tuntematonta.
Periltä löytyi laavu ja nälkähän se jo onkin.
Neulomista ja huilia.
Tänään ei vielä käyty uimassa, mutta ehkä viikon päästä jo käydään.

Maastopyörä-MOBO

YLE Areenan Jukola-jaksojen välissä on melkein pakko itsekin käydä liikkumassa :) Anna bongasi aiemmin toukokuussa MOBO-radan lähimaastossa ja tänään vihdoin otettiin selvää mistä siinä on kysymys. Maustettiin toteutusta tietenkin omalla tavallamme eli otettiin välineeksi jalkojen lisäksi maastopyörät.

MOBO-suunnistus tarkoittaa kiintorasteja, joihin on saatavissa kartta netistä ja rastien leimaaminen tapahtuu erillisellä ohjelmalla älypuhelinta hyödyntäen. Ratoja on tarjolla ympäri maailmaa, Suomessakin kymmeniä.

Lisätietoja löytyy täältä: https://mobo.suunnistus.fi/

Savitaipaleen Petynkangas löytyy http://mobo.osport.ee/?lang=fi  sivulta numerolla 237.

Eikun menoksi…

Lähtö on jäähallin tuntumassa.

Toinen rasti löytyy Jukola-hengessä supasta – tietenkin.

25’C lämpö saa kuvaajankin tärisemään – tervahauta.

Mäntykankahilla.

Kohti rastia 5.

Rasti 7 olikin hieman kasvuston peitossa :D

Rasti 9 – huipulla.

Tässä haetaan jo rastia 10. Rogaining-tyyppisesti fillarit jää polulle.

Annan tyylinäyte  – ei tänne olla tultu kävelemään.

Ei ihan Hälvälän supersuppa, mutta 20-metrinen kuitenkin.

“Meil on aika kivaa!”

Pomperin kierros

Joskus sitä vain unohtaa, että läheltä voi löytää paljon uutta ja ennenkokematonta. Tämän sunnuntain maastopyörälenkki vei Jääkauden jäljillä-polulle. Savitaipaleen pohjoispuolelta löytyvää reittiä on koluttu niin kävellen, juosten kuin pyörälläkin. Jotain on kuitenkin jäänyt näkemättä ja kokematta, Pomperin kierros.

Itse kierros on opasteiden mukaan tarkoitettu jalkaisin kuljettavaksi, mutta ei nyt keksitty mitään syytä, miksei se soveltuisi myös maastopyörälle. Matkan varrella on suota, mäntykangasta, peltoaukeita, rytymetsää, pitkosia ja hyväkuntoista polkua. Ei mikään kovin vaikea pätkä, mutta ainakin näillä taidoilla saa olla pitkosilla tarkkana.

Virallisia reittitietoja löytyy täältä.  Pomperin kierroksen pituus on muutama kilometri (tai ei nyt oikeastaan niin tarkkaan laskettu). Maastokartan avulla polkuja löytyy paljon enemmän pitkin harjuja. Kylältä (Savitaipale) kylälle taival on noin 20 km pituinen.

Suppamaastoa ja kuivaa mäntymetsää.

Opastaulut on vielä hyvässä kunnossa.

Matka jatkuu…

Hei oota!

Suo- ja nokkososuus takana, pitkoset ja sillat on vielä hyvässä kunnossa.

Metsäautotielle tullessa ei tiedetty ihan tarkkaan missä ollaan :-)

Sisukas pyöräilijä.

Tuoksu ei välity, valitettavasti.

Toinen taivaltaja.

Pakollinen SUP-potretti.

Historian havinaa ja todella iso tervahauta.

Pomperin kierros – opasteet on kunnossa.