Retkeilemässä Repovedellä 20.10.2012

Ainaisen sateen keskeltä löytyi yksi aurinkoinen (no, ainakin puolipilvinen ja sateeton) päivä ja koska se sattui olemaan lauantai suunnattiin karavaanimme kohti Valkealaa ja Repoveden kansallispuistoa. Tavallaan lähiretkeilyä tämäkin, koska matkaa kertyy Tervajärvelle vain noin 60 kilsaa..

Laskeskeltiin, että tämä taitaa olla yhteensä viides yhteinen vaeltelu Repovedellä. Auto jätettiin siis Tervajärvelle ja siitä jatkettiin Lojukosken kautta Kirnuhuokoon. Kirnuhuokossa on jylhiä kallioleikkauksia ja viimeksi siellä ollessamme hyttysarmeija kävi ahnaasti kimppuun. Onneks nyt ei ollut verenimijöitä seurana ja vettäkin virtasi uomassa puolet enemmän. Tallottiin osin vanhaa reitistöä pitkin ja sieltä löytyi hienot apajat suppiksia. Jätettiin ne tosin seuraaville kulkijoille (vink vink!).

Kirnuhuokossa pidettiin lounastauko, lihapullia ja nuudelia – nami nam. Valmistettiin trangialla ruokaa, joten kerettiin ihastella luontoa ja nähtiin siinä samalla monenlaista taaplaajaa. Kuka oli suunnitellut retken kellon mukaan (“Jatketaan matkaa, että pysytään aikataulussa!”) ja toiset eivät halunneet jäädä samalle nuotiolle, vaikka tulet oli jo valmiina!! Jotenkin tuli mieleen meidän ensimmäiset retket, jotka oli vähän liikaa suorittamista. No, meidän nuudelit porisi sen minkä porisi ja juotiin päälle kahvitkin. Ja kerettiiin ihan hyvin kulkea, vaikka ei ollutkaan aikatauluja..

Kirnuhuokosta matka jatkui Olhavalle ja sieltä kahden seuraavan huipun kautta (Mustalammin vuori ja Kuutinvuoreksi nimeämämme nousu ennen Kuutinkanavaa) Talaksen tulipaikalle. Matkalla oli ajoittain tosi vetistä, mutta uusissa nokialaisissa oli ilo loiskutella keskellä puroa ja suovelliä. Tosin Henri huomasi kotona omien saappaittensa vuotavan, no onhan ne palvellutkin jo pitkälle toistakymmentä vuotta – kaiketi?

Vaikka ilta jo hämärtyi, jäätiin tulistelemaan ja käristämään makkaraa nuotiolle. Se olikin ehkä tämän retken mieleenpainuvin asia ja ylipäänsä muutenkin se, ettei pidetty kiirettä. Otsalamppujen valossa näki hyvin talsia viimeiset sadat metrit autolle. Aika monta autoa jäi parkkipaikalle, harmi ettei meillä ole tähän keliin sopivia yöretkivermeitä. Ehkä joskus…? Tälle päivälle kertyi kuljettua matkaa noin 15 kilsaa, ja se kyllä tuntu kintuissa.

Yksi ajatus artikkelista “Retkeilemässä Repovedellä 20.10.2012”

  1. oli mukava lukea vaikka oli jo kuullutkin teidän kertomuksen retkestä, etenkin kun maltoitte nauttia ja unohtaa aikataulut :)

Kommentit on suljettu.