Seikkailu Savossa 14.8.2020

Mikä on laji, jossa tarvitaan geokätköilijän vaistoa, mutta jossa varsinaista kätköä ei saa noutaa ihminen, vaan koira? En tiedä, mutta silti lähdettiin perjantai-iltapäivän päätteeksi rohkeasti kohti Mikkeliä ja Kätköjen iltaa.

Ferdin blogista löytyy tästä enemmän ja tunnelmia kuvineen. Miulle jäi päällimmäisenä mieleen juuri tunnelma ja hienoinen jännitys, joka ainakin miulla oli ennen lähtöä ja tapahtuman alkua. Tällaista ei ole tehty moneen vuoteen, mutta joskus tehtiin paljonkin. Ennakkoluulotonta heittäytymistä.

Tämä oli aivan mahtava tapa viettää elokuisen perjaintain lämmintä, mutta pikku hiljaa jo hämärtyvää iltaa. Kaikista jännittävintä oli rastien etsintä ja lähestyminen, onko tuo toinen koiran ulkoiluttaja yksi meistä? Näitä lisää kiitos!

Pankalammen rantaa Mikkelissä.
Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli.
Tällainen maisema löytyi keskeltä Mikkeliä.
Rata alkoi ja päättyi Pankalammen ympäristöön.
Rakennetussa ympäristössä geokätköilyssä on aina omat jujunsa.
Osa kätköistä ei ollut ihmiselläkään ihan helpoimmasta päästä.
“Miun palkinto, miun herkut.”

Sijainti: Pankalampi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41,44564′, 27° 15,10051′

Juhannusaattona pitsalle 19.6.2020

Annan syntymäpäivä, juhannusaattoilta ja huippusää, mitä tehdä? Ei olla koskaan oltu mitään juhannusremuajia ja olenpa varma, ettei kumpikaan meistä kaipaa juhlimista suuremmassa porukassa. Iltaunisina käymme suurimman osan vuodesta nukkumaan niin aikaisin, että tällaiset kesäillat ja niiden omanlaisensa tunnelma jää meiltä kokonaan väliin. Niin ja syödäkin pitäisi.

Annalla tuli mieleen idea. Entä jos paistettaisiin pitsaa ja mentäisiin syömään sitä myöhään illalla, johonkin kivaan paikkaan? No niinhän me tehtiin, synttärisankarin toiveita pitää täyttää.

Käveltiin lähikylään hiekkateitä pitkin, haisteltiin kesäkuista luontoa ja ihmeteltiin vaan. Juhannushumusta huolimatta ympärillä oli vain hiljaisuutta, eikä edes liikaa ötököitä.

Sopivassa kohdassa kaivettiin repusta tuoreet, itse tehdyt pannupitsat ja meidän juhannusjuhlat on valmiina. Tunnelmallisen ruokailuhetken jälkeen käveltiin hiljakseen kotiin, mahat täynnä ja mieli kirkkaana.

Tämä tarina on muistutus meille, että ne pienet jutut ovat tärkeitä ja niiden omien rutiinien vähäinenkin muuttaminen saattaa tuoda eteen hyvinkin mieleenpainuvia ja mukavia juttuja.

Hiljainen on kylätie.
Tuoksut on mahtavia ja aurinko paistaa.
Tähän ei tarvitse lisätä kuvatekstiä.
“Joko ollaan perillä?”
Jo ollaan, nyt syödään. Hyvää syntymäpäivää Anna!

Sijainti: Savitaipale.