Seikkailu Savossa 14.8.2020

Mikä on laji, jossa tarvitaan geokätköilijän vaistoa, mutta jossa varsinaista kätköä ei saa noutaa ihminen, vaan koira? En tiedä, mutta silti lähdettiin perjantai-iltapäivän päätteeksi rohkeasti kohti Mikkeliä ja Kätköjen iltaa.

Ferdin blogista löytyy tästä enemmän ja tunnelmia kuvineen. Miulle jäi päällimmäisenä mieleen juuri tunnelma ja hienoinen jännitys, joka ainakin miulla oli ennen lähtöä ja tapahtuman alkua. Tällaista ei ole tehty moneen vuoteen, mutta joskus tehtiin paljonkin. Ennakkoluulotonta heittäytymistä.

Tämä oli aivan mahtava tapa viettää elokuisen perjaintain lämmintä, mutta pikku hiljaa jo hämärtyvää iltaa. Kaikista jännittävintä oli rastien etsintä ja lähestyminen, onko tuo toinen koiran ulkoiluttaja yksi meistä? Näitä lisää kiitos!

Pankalammen rantaa Mikkelissä.
Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli.
Tällainen maisema löytyi keskeltä Mikkeliä.
Rata alkoi ja päättyi Pankalammen ympäristöön.
Rakennetussa ympäristössä geokätköilyssä on aina omat jujunsa.
Osa kätköistä ei ollut ihmiselläkään ihan helpoimmasta päästä.
“Miun palkinto, miun herkut.”

Sijainti: Pankalampi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41,44564′, 27° 15,10051′

Hankiaiskelissä kätkölle

Kevään tuntee siitä kun aikaisten aamujen pakkasilla hanki kantaa. Hankiaiskelit ovat tulleet! Viime syksynä meillä jäi eräässä paikassa geokätkö hakematta. Veteen ei haluttu mennä ja köyttä ei ollut mukana. Kallion ulokkeeseen laskeutuminen ei olisi onnistunut. Tänä aamuna lähdettiin hankiaisretkelle hakemaan tuo kätkö. Huippuhieno aamu, jonka kruunasi mäenlaskut metsässä ja ojien ylitys sieltä missä siltaa ei ollut. Paitsi tietysti se luonnonmukainen silta. Kuvattiin taas vähän materiaalia talteen.

 

 

hankiaisjärvi