Mikä on laji, jossa tarvitaan geokätköilijän vaistoa, mutta jossa varsinaista kätköä ei saa noutaa ihminen, vaan koira? En tiedä, mutta silti lähdettiin perjantai-iltapäivän päätteeksi rohkeasti kohti Mikkeliä ja Kätköjen iltaa.
Ferdin blogista löytyy tästä enemmän ja tunnelmia kuvineen. Miulle jäi päällimmäisenä mieleen juuri tunnelma ja hienoinen jännitys, joka ainakin miulla oli ennen lähtöä ja tapahtuman alkua. Tällaista ei ole tehty moneen vuoteen, mutta joskus tehtiin paljonkin. Ennakkoluulotonta heittäytymistä.
Tämä oli aivan mahtava tapa viettää elokuisen perjaintain lämmintä, mutta pikku hiljaa jo hämärtyvää iltaa. Kaikista jännittävintä oli rastien etsintä ja lähestyminen, onko tuo toinen koiran ulkoiluttaja yksi meistä? Näitä lisää kiitos!
Pankalammen rantaa Mikkelissä.Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli.Tällainen maisema löytyi keskeltä Mikkeliä.Rata alkoi ja päättyi Pankalammen ympäristöön.Rakennetussa ympäristössä geokätköilyssä on aina omat jujunsa.Osa kätköistä ei ollut ihmiselläkään ihan helpoimmasta päästä.”Miun palkinto, miun herkut.”
Pääsiäinen on hyvä tauko kevään keskellä. Tällaisena keväänä se on enemmän kuin tervetullut. Ja kuinka väärässä olinkaan kevään suhteen? Aamulla lumi peitti maan ja mitäs muuta se tarkoittaa kuin retkeä. Lintujen tuloa on odotettu jo pitkään ja lähes joka ilta käyty lähipelloilla ihmettelemässä niitä. Aika hiljasta on kuitenkin?
Pomperin kierros on osa Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen-polkukokonaisuutta Savitaipaleella. Pomperin kierroksen kiertäminen ei edellytä muun reitistön kiertämistä, vaan auton saa kohtuullisen lähelle polun aloitusta parkkiin. Täälläkin on hyvä huomioida mihin autonsa jättää, sillä metsätöitä tehdään runsaasti ja kevättyöt pelloilla ovat käynnistymässä.
Tekevälle saatuu eikö? Tämä on meille tuttu reitti, mutta varsin harvoin kierretään varsinaisen lenkin läntistä kolkkaa, joka on erittäin hyvin merkitty. Nyt liikkeelle lähdön jälkeen merkittyä reittiä ei tahdo kuitenkaan löytyä millään. Ei kai opasteet nyt näin huonoon kuntoon ole vielä menneet? Kyllä se polku löytyy kun mennään eteenpäin.
Ei löytynyt, koska oltiin väärässä paikassa. Yhtä metsäautotietä liian aikaisessa. Itseasiassa kyse on samasta tiestä, mutta painuimme metsään ihan liian aikaisin. No eipä mitään, kartta eteen ja suunnistus polulle, joka löytyy ihan oikeasta paikasta. Pomperin kierroksen maisemat on minusta todella kivat, on metsää, maalaismaisemaa, kumpuilevaa maastoa, suota, pitkoksia, jokia ja siltoja. Jotenkin kaikki on kohdallaan.
Takaisin päin tultaessa ylitetään pitkoksia pitkin metsittynyt suo. Polun yhtyessä metsäautotiehen on lato, jonka takaisella pellolla ollaan useasti nähty eläimiä: jäniksiä, kettuja, kauriita, joutsenia, kurkia ja ties mitä muuta. Nytkin paikalla oli valmiiksi kurkia, jotka joutsenet häätöivät pois. Hieno tunnelma, kevät todellakin etenee.
Meille matkaa kertyi lisäsamoiluineen 7,3 km, itse Pomperin kierros on vajaan 5 kilometrin pituinen.
Ei löydy polkua ei sitten millään.Mutta nähtävää on täälläkin.Hento lumikerros peittää maan. Tässä vaiheessa tajuan, että ollaan väärässä paikassa.Ja lopulta ollaan polulla.Lännen puolelta löytyy mm. Tervanpoltosta kertova infopiste.
YLE Areenan Jukola-jaksojen välissä on melkein pakko itsekin käydä liikkumassa :) Anna bongasi aiemmin toukokuussa MOBO-radan lähimaastossa ja tänään vihdoin otettiin selvää mistä siinä on kysymys. Maustettiin toteutusta tietenkin omalla tavallamme eli otettiin välineeksi jalkojen lisäksi maastopyörät.
MOBO-suunnistus tarkoittaa kiintorasteja, joihin on saatavissa kartta netistä ja rastien leimaaminen tapahtuu erillisellä ohjelmalla älypuhelinta hyödyntäen. Ratoja on tarjolla ympäri maailmaa, Suomessakin kymmeniä.
