Retkikauden avaus Orraissa 8.5.2013.. jo kolmas vuosi peräkkäin!

Orrain polulla, kunnostettua pitkostaTosin tänä vuonna taidettiin olla lähes kuukautta etuajassa siihen mitä yleensä? Eli siis lähes perinteeksi näyttää muodostuneen retkikauden avaaminen Orraissa. Syitä on tietysti monia, joista varmaan päällimmäisenä sijainti (kotikunnassa, lyhyen ajomatkan päässä) eikä viimeisimpänä paikan monipuolisuus.. Löytyy monenlaista metsää uudesta vanhaan, järveä ja suolampea. Alkujaan aateltiin olla yötäkin, mutta sääennusteiden muuttuessa viileämmiksi ei kuitenkaan uskaltauduttu kesämakuupusseilla koisailla laavussa. Ehkä muutaman viikon päästä urkenis jo siihenkin mahdollisuus?

Lähdettiin matkaan työpäivän jälkeen. Täytyy vähän röyhistellä sillä, että vaikka usein tauon jälkeen retkelle lähtiessä rinkan pakkaaminen vie tuskastuttavan kauan, niin tällä kertaa selvittiin nopeasti eikä matkasta unohtunut kuin puukko. Onneks sekin löyty autosta ja osoittautui vieläpä paremmaksi kuin yleensä mukana ollut.

Luotolahden vuoriJätettiin auto louhoksen viereiselle parkkipaikalle ja kipitettiin polkua pitkin Luotolahden vuorelle. Maisema vaihteli talousmetsästä vanhaan aarniometsään ja rantaa lähestyttäessä myös korkeuseroja alkoi tulla. Vaikka kuntosalitreenistä tuntui olevan hyötyä rinkan kantamisessa, niin kyllä se viimeinen töppyrä pisti jalat hapoille. Vuoren huipulla pistettiin tauko pystyyn ja ruvettiin laittamaan iltasta.

Syksyn tarinoissa onkin maininta Patvinsuolla tapaamastamme naisesta, joka antoi vinkkejä retkiruuan valmistamiseen. Päätettiin ottaa vinkistä vaarin ja loihtia iltasapuska trangialla ilman niitä iän ikuisia pussikeittoja, joiden laajasta makuvalikoimasta huolimatta ainut maku on Pussikeitto. Eihän se nyt niin vaikeaa ollut, miksi lie sellaista kuviteltu. Aikaa tietysti meni vähän enemmän, mutta minne sitä nyt metässä olis kiire kun on kaunista maisemaa katsella ja lintujen ääniä kuunnella?! Ensimmäinen retkiruokamme – Tomaattinen nakki-kasvispata – teki kauppansa niin hyvin, ettei yksikään riisi jäänyt kattilaan pyörimään. Trangian uusiminen on käynyt mielessä, koska kattilat on jo aika kehnossa kunnossa. Nykyinen toimii polttonesteellä, seuraava ehkä kaasulla?

TOMAATTINEN NAKKI-KASVISPATA nokare voita tai margariinia 2 dl jasmiiniriisiä 1 pss tomaatti-basilikakeittoa 1 pkt nakkeja pilkottuna 1 pss puutarhurin kasviksia n. 5 dl vettä suolaa pippuria
TOMAATTINEN NAKKI-KASVISPATA
nokare voita tai margariinia
2 dl jasmiiniriisiä
1 pss tomaatti-basilikakeittoa
1 pkt nakkeja pilkottuna
1 pss puutarhurin kasviksia
n. 5 dl vettä
suolaa
pippuria

Kalastaja-KarppinenKuvut täynnä jatkettiin matkaa Luotolahden kapian laavulle, jossa Henri kokeili kala-onneaan ja mie päätin heittää talviturkin laiturin nokasta. Vesi tuntu yllättävän lämpimältä, harmi ettei ollut nyt lämpömittaria mukana. Katseltiin auringon laskua, kuikka huuteli taustalla ja käki kukkui. Joutsenkin lensi ohi. Luonto alkaa olla jo täynnä kesän ääniä, vaikka koivuissa on vasta silmut ja mustikka pohtii kukinnan aloittamista..

Illan jo hämärtyessä taitettiin jäljellä oleva taival, lopussa metsäautotietä oikaisten, kohti auton parkkipaikkaa. Ihana iltasamoilu. Päivä oli lämmin ja alussa tarkeni t-paidalla. Ilta kuitenkin viileni yllättävän nopeasti ja pois kävellessä piti vetää takkia niskaan. Ehkä oli siis ihan paikallaan siirtyä kotiin nukkumaan..

Luotolahden kapia

Jääkauden jäljillä, kivikautinen ihminen vai Metsäkoneen jäljillä, ahne ihminen? 17.11.2012

Kotikuntaretkeilyä vaihteeksi. Eväät laukkuun ja suunnattiin Säkniemen suppiin. Suunnistaen, lenkkeillen, pyöräillen ja kävellen on siellä tullut aiemminkin kuljettua, mutta nyt järkytys oli aikamoinen. Metsäkone oli tehnyt harvennushakkuita alueella runsain mitoin, paikoin retkipolkuakin pitkin. Ei siinä juurikaan luonnonsuojelualue erottunut enää tavallisesta talousmetsästä, huoh. Kaiken kruunasi crossipyörällä metelöivä ihminen.. Hienoa maisemaa löytyi onneksi vielä Rovastinojan läheltä, jossa metsä oli edelleen luonnonvaraista – liekö kivikautiset asuinsijat esteenä koneelliselle hakkuulle?

Kuljettiin rauhakseen luonnon roskia (kuten rakas siippani nämä risut, kävyt, jäkälät  ja varvut nimesi) keräten ja tikkojen touhuja ihmetellen. Nuotiolla tulisteltiin ja unohdettiin aika. Hämärä hiipi jo metsään, kun tallattiin autolle takaisin. Hämärä onneksi peitti vähän metsäkoneen rumia jälkiä sammalmatoissa.

Talvisäässä Säänjärvellä 27.10.2012

Säänjärven retkipolku on tuttupaikka aiemmilta kerroilta, mutta nyt sää oli huomattavan talvinen. Viikolla satoi ensilumen ja kameran kanssa oli ihanaa vangita lumisen luonnon taideteoksia. Karpalot oli jääkannen alla, joten ne jäi meidän pakastimen sijasta luonnon omaan pakastimeen. No, onneksi edellisvuotisia on vielä vähän jäljellä kun ollaan niitä säästeliäästi käytetty!

Lähdettiin liikkeelle koulun sijasta Tikantien risteyksestä ja kierrettiin päiväretkivauhtia lenkki ympäri. Eväitä ei otettu mukaan ollenkaan, kun matka on sen verran lyhyt. Paikoin vesi oli noussut tosi korkealle ja hidasti menoa, mutta yhtä hieno kokonaisuus maaseutua ja metsää – eli kannattaa käydä!