Savon alpit

Viime vuosina tällaiset tempaukset ovat jääneet täysin välistä. Aamulla eväät reppuun, sukset takakonttiin ja matkaan. Pitkästä aikaa on talvi, joka tarjoaa riittävästi lunta melkein mihin tahansa harrastukseen. Myös liukulumikengillä laskuun löytyy sopivia mäkiä läheltä ja kaukaa.

Tällä kertaa matkattiin Saimaan toiselle rannalle, Savon alpeille. Linnuntietä matkaa on vain 45 km, mutta teitä pitkin 150 km. Sellainen on saariston maailma. Huippusää innosti laskemaan isoja ja pienempiä mäkiä. Myös muutama video kuvattiin. Toivottavasti kuvista ja videoista välittyy hauskuus ja ehkä vähän rohkeuskin.

Maaseudun Tulevaisuus testasi liukulumikenkiä metsäsuksien korvaajina, vaikka kyse on täysin eri asioista. Olisi ollut mukavaa nähdä testaaja laskemassa metsäsuksilla Juhannuskalliolta alas. 

Ensin harjoittelua pellolla.

Laskuasennon säätämistä.

Ei onnistunut, uudestaan…

Sitten onkin aika siirtyä Juhannuskalliolle.

Hissi ei ollut tänään käytössä.

Jaksaa, jaksaa…

Hups.

Hitaasti, mutta varmasti ylös asti.

Tuttu tilanne tuntureilta, huippuhan ei ole vielä tässä.

Hyvä tästä tulee.

Juhannuskallion puhtaat rinteet.

Annan slalom-näyte.

Toinen meistä on lasketellut, toinen ei.

Hyvinhän se sujuu, kohta on minun vuoroni.

Ei merkkiäkään epävarmuudesta.

Vauhdin hurmaa.

Oho, mihis kuvaaja katosi?

 Liukulumikengistäkö ei muka ole metsään? Pöh.

Kotia kohti, huippupäivä!

Joskus arkiset murheet kasvavat ylisuuriin mittoihin. Kaivan jatkossa nämä videot esiin aina kun tarvitaan muistutus sitkeydestä, jota tarvittaessa kyllä löytyy.

Talviturkin heitosta ei päivääkään

Kesä on täällä. Joku voi sanoa, että kevättähän tämä vielä on, mutta meillä on kesä. Kevään ja kesän merkkejä on tarjolla luonnossa yllin kyllin. Tänään tarjoiltiin mm. kuovien soidinta, hanhien Arktika-muuttoa ja valkovuokkoja. Kangasvuokkojakin ollaan bongattu ja monia muita merkkejä.

Talviturkki on heitetty jo vapun jälkeisellä viikolla ja samassa rytäkässä tuli aloitettua myös kalastus- ja rantasaunakausi. Vaikka maalla asutaankin, niin tästä on vielä huima ero oikeaan maaseutuun, jossa rauhoittuminen tulee yhtäkkiä. Hieno tunne!

Tänä keväänä tuntui siltä, että mentiin monta viikkoa ilman, että tapahtui mitään. Vaikka tietenkin tapahtui koko ajan. Viikon välein tehdyissä pyöräretkissä on huima ero, ensin kevään värittömyys muuttuu hetkessä häikäisevän kirkkaaksi vihreäksi ja nyt yhä vaan tummemman vihreäksi kun kasvukausi etenee. Tallensin tänne muutamia kuvia, jotta muistamme myöhemmin mitä kaikkea keväällä on ehtinyt jo tapahtua.

IMG_3854_1

IMG_3862_1

IMG_3863_1

IMG_3872_1

IMG_3886_1