Köngäskierros 2.8.-4.8.2011

Tätä vaellusta varten olimme olleet hyvissä ajoin liikkeellä. Viime vuoden häämatkalla Henri luki Köngäskierroksesta ja ajatus jäi itämään. Talven aikana tilattiin karttoja kunnilta sekä ihan mittatilaustyönä iso lakana säänkestävästä materiaalista. Oli muuten sen verran hyvä sijoitus, että tulee varmasti kokeiltua uudelleenkin. Hyvä kartta kun on kuitenkin retkeilyssä aika iso osa. Huonojakin on tullut kokeiltua..

Kongäskierros on n. 60 km pitkä rengasreitti, joka kiertää Kainuussa Puolangan ja Hyrynsalmen kuntien alueella. Reitti ei ole yhtä nimekäs kuin vaikka Karhunkierros, mutta kuitenkin kokemisen arvoinen. Reitti oli saatu hyvin vaihtelevaksi ja huolto ja taukopaikatkin oli enimmäkseen hyviä. Tässä kyllä Puolanka taisi pestä Hyrynsalmen mennen tullen.. Ukko-Hallan laskettelukeskus on uudistuessaan tainnut unohtaa retkeilynystävät kokonaan? Mutta, aloittakaamme siis aivan alusta..

 

1.päivä: Lähdettiin liikkeelle Pirunkirkolta. Käytiin ensin katsastamassa itse Pirunkirkko ja palattiin sitten jälkiämme pitkin takaisin autolle ja vasta sieltä itse reittiä kiertämään. Ensimmäinen ruokatauko pidettiin ehkä puolen kilsan taivaltamisen (jos edes sen vertaa..) jälkeen Pirunkirkon päivätuvalla. Jos on kartat tärkeitä, niin kyllä myös ruokapuoli! Alku ei ehkä maisemallisesti säväyttänyt, välillä pohti jo, että onkohan koko reitti samanlaista. Reitti oli aika haastava ja pusikkoinen kulkiessaan joen vartta ja jatkoi sen jälkeen rumasti harvennetussa metsässä päätyäkseen Paljakan laskettelukeskukseen. Onneksi laskettelukeskuksen taakse jätettyämme maisemat paranivat – ja ehkä sitä itsekin pääsi vasta hetken rinkkaa kannettuaan “metsämoodiin”? Ensimmäiselle päivälle olimme suunnitelleet vähän lyhempää päivämatkaa, kun täyden rinkan kantamisesta oli kulunut jo aikaa. Latvan kylässä herkuteltiin vadelmilla (tosi isoja – ja paljon!) ja sieltä kiivettiin vaaraa ylöspäin Helvetinkuopalle ja aina eteenpäin Lakikummun laavulle saakka. Oli muuten aika hulppea paikka tulistella ja yöpyä. Laavun vieressä olevasta tornista näki aina Vuokattiin asti.. Kokeiltiin ekaa kertaa nuotiopannuakin veden keittoon, poimittiin juolukoita ja variksenmarjoja sekä testattiin upouudet rankiset.

2. päivä: Aamu valkeni kauniina ja viimeisen kerran tornista maisemat katsottuamme lähdettiin jatkamaan matkaa. Uudet vaelluskenkäni eivät olleet yhteistyökykyiset jalkojen kanssa tai toisinpäin. Oikeassa kantapäässä oli rakkula ja vasen jalkine hiersi nilkan etuosaa. Sisulla silti eteenpäin. Mustakummun jälkeen piti tulla Rölli-kylä, jota emme kuitenkaan löytäneet. Lampi oli paikallaan (yllättävää..), liekö lavasteet purettu huonon kunnon vuoksi. Harmitti kuitenkin. Metlassa tankattiin vesivarannot vesijohtovedellä (joka maistui enemmän suolta kuin luonnonvesi!). Reitin varrella oli vedenottopaikkoja osin aika vähän, tähän olimme varautuneet tyhjillä 1½ litran pulloilla. Eikä vettä tuntunut liikaa olevan (jotain 6 l yhteensä), kantamuksen painoa se tietenkin nosti ikävästi.

Toisena päivänä siirryttyämme Hyrynsalmen puolella eksyttiin vähän reitistä. Se oli paikoin aika uutta eikä näkynyt kunnolla maastossa. Suunnistustaidon ja hyvän kartan avulla päästiin kuitenkin takaisin reitille ja kohti lounaspaikkaa. Suojaisa kota Joutensuolla tarjosi hyvän paikan sapuskan keittelyyn. Eikä se suokaan hassumpi ollut. Moni näkyi vieraskirjan perusteella käyvän siellä vuosittain karpalossa ja lakassa, tähän aikaan liikkuessa ei ollut kuin autio hiljaisuus ja suon vahva tuoksu. Kengät muistutti tässä vaiheessa olemassa olostaan kivuliaasti joka askeleella, kaikista inhottavimpia olivat kivikot, joissa jalka joutui taipumaan milloin mitenkin. No, eteenpäin vaan.. Kenkien sisäänajo olis ollu ihan kätsää jossain muualla, mutta kun ei ollu aikaa. Lietekylässä keiteltiin kahvit ja lepuuteltiin kinttuja. Kartasta katseltiin, että Paskokoskella voisi yöpyä ja ehkä peseytyäkin.

Matka taittui maalaismaisemissa ja nokkospuskien takia Henri ideoi meille vaelluskepit vihulaisten taltuttamiseen. Ne olivatkin sitten koko loman kovassa käytössä ja osaltaan auttoivat ontuvaa tallaamistani metsäpoluilla. Väsyneinä saavuimme Paskokoskelle ja totesimme ettei sääkatos tarjoa nukkumapaikkaa. Pulahdettiin kuitenkin viileään koskeen ja jatkettiin välipalavanukkaan jälkeen kapuamista Vortikan kalliorepeämän kautta Pienen Tuomivaaran huipulle, jossa olisi seuraava kota. Matka huipulle tuntui pitkältä ja laella selvisi ettei kodan reunoja kiertävät kapeat laverit nekään tarjoaisi yösijaa. Tässä vaiheessa tuli ikävä omaa telttaa, joka odotteli auton takakontissa Pirunkirkolla. Jätettiin ottamatta se mukaan, koska reitin varrelle oli merkitty niin hyvin laavuja. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että merkintä oli aika puutteellista ja laavu, nuotiopaikka ja sääkatos oli kartan piirtäneen mukaan sama asia. Retkeilijän kannalta hyvinkin oleellisesti eri asia..

Päätettiin taltuttaa nälkää laskettelurinteen huipulla hienoja maisemia ihaillen ja laskeutua vasta sitten vaaran juurelle, johon oli merkitty 4 laavua.  Tässä  vaiheessa päivämatkan pituus oli kahdenkymmenen kilometrin paremmalla puolella. Kun ensimmäinen näistä neljästä laavusta osoittautui nuotiopaikaksi ja seuraava oli ilmeisesti purettu Ukko-Hallan laajenemisen tieltä, ei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jalat huusi hoosiannaa ja ilta alkoi hämärtää – seuraava mahdollinen laavu olisi vasta Komulankönkäällä nelisen kilometrin päässä.

Vaellusmaratonin päätteeksi löysimme reitin ainokaisen retkeilijän juuri samaiselta laavulta, onneksi yöpymään silti mahtui. Kolottavat jalat saivat kylmäkäsittelyn vaahtoavassa koskessa ja putouksen pauhu vei nopeasti unten maille. Kosken pauhun ansiosta hyttysen ininääkään ei kuullut, tosin rankinen (jonka pystytys oli jo ammattimaisempaa) piti verenimijät muutenkin loitolla. Olipa aika huikonen.

 

3. päivä: Kolmantena päivänä päätettiin viedä retki päätökseen. Olo oli eilisen maratonin jälkeen vielä aika raihnainen, joskin pitkät yöunet olivat tehneet hyvää. Eilen oltiin tultu jo osittain UKK-reittiä pitkin ja tämän päivän osuus taisi olla melkein koko matkaltaan samaa viitoitusta. Ajan hammas oli purrut reittiin, joka halkoi hakkuuaukeita ja meinasi välillä karata kokonaan näkyvistä. Kuinkahan suurella käytöllä nää UKK-reitit nykysellään on? Kosken pauhu jäi hiljalleen taakse, kun vaellettiin Ypykänlampea kohti. Siellä syötiin lounas ja uitiin. Ypykänlammen ja Koppelosärkkien välisellä osuudella oli luonto tehnyt isoista puista varsinaisen pujotteluradan useamman kilometrin matkalle. Osa kierrettiin suosilla ja joistakin pääsi ali tai yli. Näyttivät olevan aika tuoreita tuulenkaatoja, kun lehtipuissa oli vielä lehdetkin vihreinä. Viimeinen päivä tuntui menevän vähän juoksuksi. Kumpikin kiirehti mielessään kohti mökkiyötä tyynyineen ja saunoineen, reittikin meni aika paljon teitä pitkin. Kengistä olin saanut niskaotteen jättämällä nilkkanyörityksen tekemättä. Hienoja paikkoja sattui tämänkin päivän taipaleelle, joista ehkä Koppelosärkkien avokalliokummut päällimmäisenä..

 

 

Hämäläinen Juhannus 23.-26.6.2011

Ruostejärven virkistysalue – Liesjärven kansallispuisto

Tänä vuonna valkattiin Juhannuksen retkikohde jo hyvissä ajoin. Liesjärven kansallispuistoa suositeltiin yön-parin vaellukseen ja kun läheltä löytyi muitakin näkemisen arvoisia paikkoja – päätettiin viettää tämän vuoden keskikesän juhlaa Hämeen järviylängöllä. Karttakin tilattiin ajoissa (hyvä me, särmää toimintaa!). Edeltävinä päivinä meinattiin muuttaa retken suuntaa Pohjois-Karjalaan, kun sään ennustajat lupasivat lounaaseen myrskyä. Onneksemme pysyttiin suunnitelmissa: ensimmäisenä yönä kuunneltiin myrskytuulta, mutta muut päivät Suomen kesä näytti parhaita puoliaan.

Ensimmäinen yö nukuttiin laavussa kansallispuiston ulkopuolella, Ruostejärvellä (virkistysalue Hämeen luontokeskuksen luona). Kolmiomainen laavu suojasi ihan riittävästi sateelta. Myöhään illalla moottoripyöräkaksikko yritti majoittua samaan asumukseen, mutta totesi sen hieman ahtaaksi. Hyvä, että oltiin ajoissa liikkeellä tänäkin vuonna! Ruostejärvessä uiminen jäi kokeilematta viileän kelin ja äkäisen lokkiliigan vuoksi.. Liesjärvellä matkat ovat lyhyitä ja puiston halki ja sinne kulkee monta yhdysreittiä. Päätettiin kuitenkin siirtyä autolla puiston parkkialueelle, ettei tarvitse kulkea samoja polkuja edestakaisin. Pirttilahden pysäköintialueelta sai tehtyä hyvin rengasreitit sekä Liesjärven pohjoispuolella että Kyynäränharjun eteläpuolellakin.

Perjantaina kierrettiin Siltalahden kautta Kaksvetiselle lounastamaan. Lounashetkeä ilahdutti kolmihenkinen perhe (isä kertoi ettei ole laavuihmisiä) runsaine eväineen. Matka taittui ripeää tahtia Peukalolammille ja sieltä takaisin autolle. Emme olleet lyöneet lukkoon yöpymispaikkaa, mutta koska puiston pohjoisosa ei sävähdyttänyt, päätettiin laittaa teltta pystyyn Savilahteen. Omat kenkäni hiersivät jo siinä määrin ikävästi että yhtään pidemmälle en olisi kyllä tarponutkaan. Illan ohjelmassa nokkaunet, naku-uinti ja lähialueen tutkiskelua. Löydettiin geo-kätkökin! Juhannuksen kunniaksi herkuteltiin nötköttinäkkärillä, nami nam.

Lauantaina aamuvarhain herättiin sateen ropinaan. Pyykit suojaan korjattuamme jatkettiin unia siihen, kunnes sade loppui. Oltiin edellispäivänä löydetty Soukonkorven polku, joka ei ollut virallisessa käytössä. Alueella oli tehty ennallistamistutkimusta eikä sitä ollut opastettu mitenkään, saati korjattu pitkosia tai muuta. Liesjärven tasaisten urien jälkeen oli elämys puikkelehtia kaatuneiden puiden yli, ali ja vieritse melkoisen hapristuneita pitkosia pitkin. On hienoa, että ojitettuja soita ennallistetaan. Ennen – jälkeen kuvat polun toisessa päässä kertoi karua kieltään ihmisen tekemistä rikkomuksista luontoa kohtaan. Soukonkorvesta selvittyämme kierrettiin Pitkäkärjen kautta Korteniemen perinnetilalle. Onni suosi jälleen, sade yllätti vasta perillä. Tutustuttiin hienosti entisöityyn pihapiiriin eläimineen ja rakennuksineen, syötiin lounas ja oltiin päiväretkeilijöiden lasten ihmetyksen kohteena. Harmittavan moni lapsi ei osannut arvostaa paikkaa ollenkaan, vaan mankui kotiin menoa ja tietsikkapelejä – eli me oltiin varmasti aika kummajaisia rinkkoinemme. Kaivolla vesivarannot täytettyämme suunnattiin takaisin majapaikkaamme. Jalat huusivat taas hoosiannaa, ei väsymyksestä vaan kenkien hangatessa sekä kantapäitä että varpaita. Miten ihmeessä näillä on kävelty Karhunkierros ja muut reissut viime vuonna?? Savilahdessa sadekuuro karkotti makkaranpaistajat ja päästiin naku-uinnille, jes. Muita illan puhteita oli jälkien ja jätösten selvittely kirjan avulla (huippu synttärilahja kullalta!) ja nuotiolla istuminen.. Käytiin aikaisin nukkumaan, että jaksettiin aamuvarhaisella nousta ylös. Mentiin nimittäin Perttelin Peikkojen juhannusrasteille suunnistamaan. Oli ihanaa kokea aikainen aamu, järveltä pyyhki kovasti sumua ja oli melkoisen raikas keli.

Kaikenkaikkiaan Liesjärvi tuntui hyvin rauhalliselta paikalta. Yöpyjiä oli lisäksemme kaksi porukkaa (eri öinä) ja päiväretkeilijöitä lähinnä Korteniemessä. Saatiin siis just sitä mitä haluttiin – luonnonrauhaa!

 

 

 

Torronsuo

Tarkoitus oli tutkia Liesjärven lisäksi myös Torronsuota, mutta se jäi tällä kertaa aika pintaraapaisuksi. Rakkojen takia en voinut pitää jaloissa enää muita kuin crocseja ja niitäkin ilman kantalenkkiä. Valittiin siis suosilla pitkosia pitkin kulkeva muutaman kilsan lenkki luontotornille ja takaisin. Suoympäristö houkuttelee palaamaan takaisin, ehkä hiihtelemään? Pitkosilta puiston laajuutta oli vaikea käsittää, mutta tornista pinta-ala hahmottui paremmin. Ja se tuoksu, ihanaa!