Lumikenkäilemässä Riisitunturilla 1.4.2015

Häämatkalla syksyllä 2010 Riisitunturi teki miuhun lähtemättömän vaikutuksen. Liekö tuolloin ollut syynä edellisen viikon rasitus Karhunkierroksella vai mikälie, mutta jo silloin mieleni sopukoissa heräsi haave päästä Riisitunturille talviaikaan.

IMG_2069Kyltit olivat osin nietoksen alla, lunta oli riittämiin.

Nyt Sallan reissulla oltiin jo niin lähellä, että päätettiin pitää yksi päivä vapaata hiihtoretkistä ja autoilla Posion suuntaan.

IMG_2075Tapion pöytäpuu oli saanut ylleen lumikuoren, alta kulki tunneli.

IMG_2080Koskemattomassa hangessa oli vain meidän ja muutaman jänön jäljet.

Kyllä kannatti, vaikka puut eivät olletkaan enää ihan mahtavassa tykkypuvussa eikä aurinko paistanut kuin tunturin juurella – oli kokemus mahtava. Lumen vaientama metsä, tunturin huipulla tuulen keräämät kinokset, hienot maisemat Rukan suuntaan.. Ja paljon muuta!

IMG_2086Maisema Rukan suuntaan.

Taivalsimme merkattua reittiä myötäillen laelle,  jossa hukkasimme merkkipaalut (lumi oli peittänyt ne alleen). Mutkia tehden löydettiin kuin löydettiin kuitenkin Riisin autiotupa. Tuvalla evästauolla piti ihmetellä taas kiireihmisten ajatuksenlentoa : miten on mahdollista ettei merkattua latu-uraa ole avattu? (Jaa, voisiko johtua vaikka kolme päivää kestäneistä lumituiskuista?!) Huoh. Pysyisivät tunturikeskusten ajetuilla laduilla, jos kilometrit ja vauhti on se pääasia…

IMG_2093Tuvan hämyssä laitettiin nimet kirjaan.

Lumikenkäily on yllättävän rankkaa  ja viiden kilsan jotos oli ihan riittävästi. Asiaa ei auttanut olematon hankikanto ja kenkiin paakkuntuva nuoskalumi.

IMG_2095Liekö talven lumikenkäilyt olleet tässä? (Jälkihuomautus: kyllä!)

In the middle of nowhere (Salla) 28.3-4.4.2015

100. juttu meiltä. Juhlimme 5. vuosipäivää liikunnan merkeissä. Juhlan kunniaksi uudistimme blogin ulkoasua ja uutta sisältöäkin on tulossa kevään ja kesän aikana.

Haaveenamme on pitkään ollut talviloma Lapissa ja marraskuussa saatu esimaku sai meidät varaamaan kevääksi koko viikon Lappia. Salla kuuluu Lappiin, vaikka onkin sen eteläisintä osaa. Päädyttiin paikkaan, jossa ei olisi liikaa ihmisiä, mutta hyvä ja laaja latuverkko. No ihan yksin ei hiihtokeskusta meille annettu, mutta kuitenkin.

Tässä vähän kuvailuja hiihtolenkeistä, joita tehtiin viikon aikana. Latukarttaa voi ihastella [täältä] pysyy ehkä vähän paremmin ns. kartalla.

1. Hiihtolenkki: Ruuhitunturin lenkki, n. 20km

Pitkän ajopäivän päälle (750km) suunnattiin heti ladulle. Sunnuntaiaamuna ei kanssahiihtäjiä paljon ollut ja muutenkin tuntui, että ihmiset lähtivät hiihtämään lähempänä puolta päivää. Lähtöpaikkana oli Sallatunturin Tuvat, jossa majoituimme. Ladut lähtivät moneen suuntaan lähes mökin vierestä, joten ensimmäiselle aamulle vaihtoehtoja riitti. Ruuhitunturin latu oli kuvattu helpoksi, joskin nousua olisi edessä reilut 100m. Ensimmäisenä etappina oli päästä nauttimaan munkkikahvit Ruuhitunturin erämaakahvilassa. Anna kärsi pito-ongelmasta, joka ratkaistiin myöhemmin. Omat sukseni toimi melko mukavasti. Latu ei ollut jäinen, enemmänkin kostea. Tuoretta irtolunta ladulla ei ollut kuin avoimilla paikoilla.

Munkkikahvien jälkeen laskeuduttiin Lehtoaapan kodalle. Annan pito-ongelmat ratkesivat, kun vaihdettiin monoja päittäin. Näin ollen hiihdin anopin suksien lisäksi myös anopin monoilla. Ei ne suuret tulot, vaan olemattomat kulut…. Annan pito oli kiinni hankaavista monoista, jolloin potku ei osunut pitoalueelle riittävästi. Latua pitkin lasketeltiin kohti Siskelilampea, jossa maistui sitten jo leipäset. Poropuiston kautta suksittiin takaisin mökille ja kevyeksi aloitukseksi aiotusta lenkistä tulikin yli 20km pitkä.

IMG_2417

Matkalla kohti Ruuhitunturia.

IMG_2420

Palkinto ja nimet kirjaan.

2. Hiihtolenkki: Kaunisharjun lenkki, n. 16km

Liekö ollut sunnuntain raju aloitus vai mikä syynä, mutta maanantai meni meillä toipuessa erilaisista oireista. Tiistaiksi toivuimme jo ladulle ja nyt reitiksi valikoitui Ison ja Pienen Pyhätunturin (nyk. Sallatunturit) välistä kulkeva tunturilatu, josta oli tarkoitus poiketa lisäksi Kaunisharjun lenkille. Alkumatkasta kuljettiin ensilumen ladulla Keselmäjärven ohi, josta noustiin tunturien väliseen satulaan. Keli alkoi muuttua haastavaksi ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Märkää lunta taivaan täydeltä! Itäkodalla hörpättiin kaffet/kaakaot ja toinen meistä piti kiinni munkkioptiosta : ) Latu kohti Kaunisharjua oli periaatteessa alamäkeä, mutta paakkuuntuva irtolumi teki matkasta ylämäkeä. Kaunisharjun laavulla oli vuorossa evästauko, edellisten hiihtäjien virittämän nuotion ääressä. Loppumatka oli – jos mahdollista – vieläkin enemmän paakkuuntuvaa, lumentulolle ei näyttänyt tulevan loppua.

IMG_2430

Lumituiskussa Kaunisharjun laavulla.

3. Hiihtolenkki: Kalliojärvi-Ruuhitunturi, n. 27 km

Seuraava hiihtolenkki ajoittui torstaille, joka oli sään puolesta paras päivä. Suunnaksi otettiin Kalliojärven autiotupa, joka on Sallan latujen länsireunalla. Kalliojärvelle vei aamusta vielä varsin jäinen latu, joten käsivoimia kyseltiin heti alkumatkasta lähtien. Kalliojärvi on hieman ”repovesimaisessa” ympäristössä. Rannalla on kallion päällä autiotupa/päivätupa, josta oli upeat näkymät rotkojärvelle. Auringon paistaessa maiskuteltiin porolihikset napaan, jotta jaksettiin kivuta 185 nousumetriä tuttuun Ruuhitunturin maastoon n. 10km matkalla. Ruuhitunturilla tehdyllä nopealla kaffimunkki-tankkauksella jaksettiin nousta vielä loput kymmenet metrit noin kilometrin pituisella pätkällä Ruuhitunturin huipulle (470m). Näkymät olivat mahtavat niin Suomutunturin, Pyhä-Luoston kuin rajantakaisen oikean Sallatunturin suuntiin. Ruuhitunturilta laskettiin alas nyt toiselle puolelle kuin mihin maanantaina päädyttiin. Latukuvauksessa tämä osuus oli kuvattu vaativaksi. 4km aikana laskeuduttiin 207 metriä ja vauhti oli sen mukainen. Varsinkin kun ei ihan täysin voinut luottaa, että kurveissa pysyy ladulla. Loppumatka olikin sitten tuttu osuus kohti majapaikkaa.

IMG_2443

Evästauko Kalliojärven autiotuvalla.

IMG_2450 – kopio

Viikon parhaat näkymät Ruuhitunturin huipulta (470m).

4. Hiihtolenkki: Poropuisto-Kaunisharju, n. 17 km

Perjantaiaamuna olo ei ollut kovin vetreä, joten siirrettiin lenkille lähtöä iltapäivälle. Edellisen päivän loppuosuudesta oppineena, otettiin rohkeasti alle pitopohjasukset. Oikea valinta! Kulkemattomista laduista oli vaihtoehtoina enää hiihto Sallan kylälle tai yhdistelmä jostain aiemmista lenkeistä. Päädyimme jälkimmäiseen eli Poropuisto-Kaunisharju-Tunturilampi, josta taas eteenpäin tunturilatua pitkin kohti Keselmäjärveä. Loppuun säästettiin vaativaksi merkitty osuus, jossa laskua oli taas enemmän kuin riittävästi. Poropuiston – kahvit ilman munkkia – jälkeen keli muuttui jälleen sateiseksi. Sukset eivät jäätyneet, mutta eipä luistoa liikaa ollut. Tämä oli kuitenkin se mieluisampi vaihtoehto. Omat eväät nautiskeltiin UKK-reitin varrella olevan Tunturilampien laavun katveessa. Ladun vaativin osuus ei ehtinyt kovin vaativaksi muuttua, kun vauhtia piti lykkiä lisää. Lopussa tuntui jo ihan hyvältä ajatukselta, että hiihtokausi oli tässä.

IMG_2454 – kopio

Laavu Tunturilampien välissä ja UKK-reitin varrella.

Meillä oli todella mukavaa ja Salla oli erittäin toimiva vaihtoehto meille. Kuten tarinasta voi päätellä, meille hiihto ei ole urheilua, vaan retkeilyä. Retkeilyä taas ei ole ilman kunnon eväitä. Seuraava Lapin reissu onkin jo muutaman kuukauden päästä ja toivottavasti myös loppuvuodesta päästään takaisin ylös.

Pikkujouluretki Tsahkaljärvelle 29.11.2014

No, ei me kyllä oikeesti pikkujoulua lähdetty viettämään, mutta kun ravintolassakin syötiin ennen retkeä jouluateria.. niin olkoon nyt sitten vaikka pikkujouluretki!

IMG_2307

Matka ei ollut pitkä, varusteet eikä päivän pituus sallineet tällä kertaa meille pidempää tutustumista Käsivarren luontoon. Varmasti tulemme uudestaan, kenties jo ensi kesänä. Kesävaellusmaisemien katsastelua siis, vaikka mieli olisi kyllä tehnyt tarpoa pidemmällekin tunturin kuvetta.

IMG_2278

Saana nähtiin Kilpisjärvelle saapuessa, sitten se verhoutui sumupilven sekaan. Lunta oli täällä paljon vähemmän kuin Hetassa. Pakkastakin paljon niukemmin.

IMG_2295

Mennen tullen ajettiin tietty Muotkatakan eli Suomen maanteiden korkeimman kohdan kautta, komeammaksi kävi maisemat mitä pidemmälle päästiin…

IMG_2274