Purnuvuori 26.3.2020

Ja lopulta on sitten sen lähivuoren vuoro, jonka vehreiltä alarinteiltä loma-ajatus lähti liikkeelle viime kesänä. Purnuvuori on pieni laskettelukeskus keskellä maaseutua. Rinnekausi oli jo päättynyt hetki sitten ja rinteillä ei ollut enää ketään.

Täältä löysin tietoa, että Purnuvuoren laella kiertää luontopolku, joka on pituudeltaan meille juuri sopiva. Blogitekstissä mainitaan myös, että opasteet ovat päässeet jo hieman huonoon kuntoon ja reitillä pysyminen voi olla vaikeaa. Otimme silti haasteen vastaan ja onhan meillä polkukoira apuna.

Parkkipaikka löytyy Tohtaantieltä. Paikalla on infotaulu, joka on parhaat päivänsä nähnyt. Tästä lähdimme opasteita seuraten etenemään kohti huippua kiertävää polkua. Otin varmuuden vuoksi kuvana talteen polun kartan, vaikkei se kovin tarkka ollutkaan. Muutamien satojen metrien päästä päädyttiin hakkuuaukiolle, josta polun jatkon löytäminen ei ollut ihan niin helppoa. Harmittavasti myös osa infotauluista on rikki ja eikä mielenkiintoista tietoa ole enää tarjolla.

Länsirinteelle päästyämme (laskettelurinne on itäpuolella) löydettiin taas hieno näköalapaikka. Hieman myöhemmin oma uskoni loppui opasteiden osalta ja oikaisin oletetulle polulle, sieltäpä se tulikin vastaan ihan kartan mukaisesti. Kävelin polkua takaisin päin ja pian alarinteellä Anna ja Ferdi tulivatkin jo vastaan. Luota siis vaimoon!

Pienen matkan päästä löytyi päivätuvan kaltainen taukopaikka, jonka vieraskirjaan raapustin omaan otteemme. Täysin hiljasta ja rauhallista. Loppureitti vei laskettelurinteen kautta takaisin parkkipaikalle. Laskettelurinteillä mieleeni tulee tv-sarja Metsolat, näyttää aivan samalta kuin Urjanrinteillä, vaikka se onkin kuvattu Sappeella. Toivottavasti reitti saadaan kunnostettua pian, koska muuten siitä ei ole muutaman vuoden päästä jäljellä enää kuin heikko polku. Hieno paikka, eikä lasketelurinteen karuuttaa kannata säikähtää.

Paikoin opasteet ovat hyvin paikoillaan ja polku on selkeä.
Teksti on luettavissa ja paikan salaisuudet paljastuvat.
Näkymiä Purnuvuorelta lännen suuntaan.
Hyvä paikka vähän huilailla ja nauttia näkymistä.
Päivätuvalla kirjataan muistiin käyntimme.
Oih, mitäs herkkua tuolla on?
Itäpuolelta löytyvät laskettelurinteet, joissa vallitsee täysi hiljaisuus.
Vain laaksossa olevien lehmien ammuminen rikkoo hiljaisuuden. Ei yhtään lentokonetta ilmassa.

Sijainti: Purnuvuori, Vuorenkylä, Hartola.

ETRS89 (~WGS84)
61° 44.2275′, 25° 52.0343′

Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Mitäs täältä löytyy? Geokätkö ehkäpä.
Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.
Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.
Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.
Koilliskulmassa on vielä ihan talvi.
Paluumatkalla taas noustaan.
Ja eväät, nuo retken parhaat palat. :)

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′