Heisanharju 7.2.2021

Tammikuu kääntyi jo helmikuuksi ja sen huomaa ainakin lisääntyneestä valosta. Tänä vuonna talvi näyttää ja tuntuu hyvin perinteiseltä. Pakkasta on ja luntakin kotitarpeiksi. Tämän sunnuntain sääennuste lupasi noin 10 pakkasastetta ja aurinkokin saatettaisiin nähdä.

Lista käymättömistä kohteista on loputon, mutta sen kärkipäässä on kohteita, jotka ovat toistuneet mielessä ja keskusteluissa jo monta kertaa. Tällä kertaa olimme jo päättäneet, ettei pidempää retkeä tehdä, mutta toisin kävi. Aamukahvit juotuamme kysäisin Annalta, että lähdettäisiinkö kuitenkin jonnekin vähän kauemmas “tuulettumaan”? Sain myöntävän vastauksen ja suuntasimme kohti Kymenlaaksoa. Tällaisena aikana se on riittävän kaukana.

Heisanharju sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, aivan Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajamailla. Alueen ylläpidosta vastaa Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry. Alueella kulkee 3,5 kilometrin pituinen luontopolku ja palveluvarustusta löytyy: mm. kota, wc ja puuliiteri. Pysäköintipaikasta on lyhyt matka kodalle, mutta itse kohde on valtaväylistä hyvin syrjässä. Sellainen paikka, joka houkuttaa meitä hiljaisuudellaan talviaikaan, mutta kesällä tämä ei ole meidän paikka.

Maisemat vaikuttivat kovin kotoisilta, mutta kaunista on täälläkin. Lumen myötä tulee jännä hiljaisuus, jota ei kyllästy ihmettelemään. Mitä nyt muutamat hiihtäjät pitivät ääntä, en tiedä miksi piti huutaa. Lunta oli sopivasti, mutta Ferdille loppumatkasta jo vähän liikaa. Mukava kokemus, eväät tuli nautittua ja ulkoiltua raikkaassa säässä. Niin ja vihkosta pääsee yliviivaamaan taas yhden kohteen.

Parkkipaikka on tilava ja lähellä kohdetta.
Tallatun polun kunto oli tämä.
Iloinen retkiseurue.
Heisanharjua pitkin kuljettin umpihangessa, itse polkukin taisi kulkea vähän sivussa.
Heisanjärvi.
Tällä reitillä kulkijoita on ollut vähemmän.
Kelesjärven rantamaisemaa.
Loppumatkalla ei ollutkaan enää valmista polkua, lunta sitäkin enemmän.
Sisääntulon yhteydessä löytyy hyvä kartta.

Sijanti: Heisanharjun luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,80119′, 26° 29,81903′

Sompanen 3.11.2020

Eilen iltapäivällä yritettiin kävellä läheisen Miekojärven rannassa olevalle Orhinselän hiekkasärkälle. Matka kuitenkin katkesi parin kilometrin jälkeen, koska polku ja sen ympärillä oleva soistunut maa tulvi. Meidän kamppeilla ei ollut mitään mahdollisuutta edetä. Takaisin päin tullessa tuntui, että muutaman ojan kohdalla vesi olisi noussut. Meille tuli kiire päästä pois. :)

Tänään lähdettiin samaan suuntaan, mutta kohteeksi oli valikoitunut selkeästi korkeammalla sijaitseva maasto. Sompanen on vaara Ylitorniolla, korkeutta on 225 metriä merenpinnasta. Luontopolun pituus on lähteestä riippuen 4-5 km välillä. Eli juuri sopiva aamupäiväretki meille. Eväät mukaan ja nautiskelemaan.

En tiedä välittyykö se kuvista, mutta aamuauringossa oli jotain todella kaunista. Hiljaisuuden rikkoi metsätyön äänet, mutta häiriöksi niistä ei ollut. Kiipesimme lumoavassa valossa ylös Sompasen liukasta rinnettä. Yleensä on tottunut siihen, että mitä ylemmäs menee, sitä karummaksi maasto muuttuu. Sompasen kohdalla avokalliorinne päättyy metsänrajaan – metsä siis alkaa uudelleen kohti huippua mennessä. Sompanen onkin ns. kalottivaara, eli muinaisen meren saari.

Vaaran pohjoisrinteen alta löytyy nuotiopaikka ja kota. Vieressä on myös kutsuva suo, lähteineen. Evästyksen jälkeen meidän matka jatkui takaisin päin, joka tarkoitti käytännössä kipuamista uudelleen vaaran laelle. Paluumatkalla näkymät lounaan ja etelän puolelle olivat huikeat. En tiedä erottaisiko täältä Aavasaksaa, mutta hienoa vaaramaisemaa näkyi silmänkantamattomiin. Huikea paikka!

Aurinko nousee.
Sumun, kivien ja valon yhdistelmä on jotain uskomatonta.
Liukasta on täälläkin, varovainen saa olla.
Kalottivaaran huipulta löytyy metsää. Muinainen saari.
Hämyisen rauhallinen tunnelma jatkuu.
Reissukaverit.
Muinaista rantakivikkoa kaiketi.
Näkymiä etelän suuntaan.
Tämä istumapaikka on kyllä upealla paikalla, vaikka olikin nyt vähän märkä.
Eteläistä Länsi-Lappia parhaimmillaan.

Sijainti: Sompanen, Ylitornio.

ETRS89 (~WGS84)

66° 34,36518′, 24° 33,49526′

Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

“Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′