Nuorajärven kosteikko 23.5.2020

Annan työkaverilta saatiin vinkki Nuorajärven kosteikosta Lemillä. Paikka oli meille ihan vieras, vaikka sijaitsee vain reilun 10 minuutin ajomatkan päässä Savitaipaleelta. Kosteikko on Etelä-Suomen suurimpia, kokonaisuudessaan lähes 26 ha.

Kosteikolle on hyvät opasteet Tevaniementieltä ja paikalta löytyy niin kuivakäymälä, laavu kuin hieno lintutornikin. Pysäköintitilaa on reilusti.

Kosteikon reunaa kiertää tiepohja, jossa pystyi ainakin nyt vähän kuivempana ajankohtana kiertämään melko pitkälle. Varsinaisia opastettuja reittejä ei ole, mutta lintutornista riittää ihasteltavaa ja laavulla on varmasti mukava viettää aikaa lintuja ihaillen.

Paikka siis muistiin.

Kosteikko on omalla tavallaan karua ja vehreää samaan aikaan.
Kosteikko lintutornista käsin ihailtuna.
“Hei tuu kattoo!”
Tästä mennään yli että molskis.

Sijainti: Nuorajärven kosteikko, Tevaniementie 150, Lemi.

ETRS89 (~WGS84)
61° 08.7217′, 27° 49.9723′

Wappua Mäntyharju-Repovesi-seudulla 1.5.2020

Wappuna mie saan päättää retkikohteen, koska on miun synttärit.:) Jotkut (monet) kohteet on sellaisia, joita olen merkinnyt mieleeni jo kauan sitten. Tämä on yksi niistä.

Repovesi on meille tuttu paikka, mutta ihmispaljoutta vierastaen jätämme sen tällä kertaa kokonaan väliin. Repovedeltä Mäntyharjun suuntaan kulkee reitti (nykyään parikin versiota), jotka on meille vieraita ihan Repoveden päätä lukuunottamatta. Pitkäjärven laavulla on käyty syksyllä 2017. Seudulla on paljon historiallisia kohteita, jotka liittyvät mm. Savon rataan ja kansalaissodan / sisällissodan taisteilupaikkoihin. Annalle ei sitten kerrottukaan mihin ollaaan menossa, kyytiin vaan ja nokka kohti Etelä-Savoa.

Mäntyharju-Repovesi reitille koukattiin Kinnin ja Mouhun väliseltä tieltä. Tämä reitti soveltuu myös maastopyöräilijöille, joten polku oli vetisyydestä huolimatta leveä ja erittäin hyvin merkitty. Pian lähtöpaikan jälkeen tultiinkin jo Matkoslammen laavulle, jossa oli aikomus evästää. Toinen koirapariskunta oli kuitenkin jo evästämässä, joten siirryttiin polulla vähän eteenpäin mukavan kallion laelle taukoilemaan.

Varsinainen retkeilyreitti jatkaa eteenpäin kohti Mäntyharjua, mutta minulla oli mielessä ihan muu kohde. Yllätys meni vähän pilalle, kun muutama sata metriä ennen paikkaa sinne oli opasteet. Savon radan välittömässä läheisyydessä on Savonradan rakentajien uuni. Hieno kohde, erittäin kiinnostava ja hyvin säilynyt. Paikalla voi vaikka evästää. Nythän junaliikennekin oli ihan minimissään, joten häiriöitä ei ollut. Takaisin autolle palattiin Mouhun kautta ja kierrokselle tuli mittaa 6 kilometriä.

Mouhussa vierailtiin Mouhun taisteluiden muistomerkillä, josta ajeltiin evästämään Sarkaveden rantaan. Kello alkoi olla jo aika paljon, mutta vielä oli pari kohdetta missä haluaisin käydä. Anna totesi, että käydään pois, mikäs kiire meillä tässä on.

Ensimmäinen näistä on Kärmevuoren kupeessa oleva Punasotilaan hauta-muistomerkki, josta löytyy valitettavan vähän tietoa muille kun geokätköilijöille. Kärmevuoren huiputus tuli tässä tehtyä ihan huomaamatta. Taas yksi historiallinen kohde, jonka opastus on päässyt ihan retuperälle.

Viimeinen kohde on Kinnin kohdalla oleva vanhan Savon radan ratapiha ja siitä jäljellä olevat merkit. Kuljettiin suoraan metsien läpi Kärmevuorelta alas vanhalle radalle, jossa kulkee nyt metsäautotie. Hieno paikka, johon ei oltaisi ilman geokätköilyä myöskään osuttu. Kinnin rataosuudella on tuoreempaakin historiaa tarjolla, sillä siellä tapahtui huhtikuussa 2018 säiliövaunujen suistuminen raiteilta. Tämä aiheutti isoja ympäristövahinkoja alueella.

Muistin onnettomuuden, mutta en yhdistänyt sitä vanhan radan kummallakin puolella olleisiin putkituksiin ja metsälampien ympärille tehtyihin patorakennelmiin tai sorastuksiin. Jälkeenpäin tästä luin, harmittava juttu. Se ei kuitenkaan vienyt hohtoa pois hienosta synttäripäivästä.

Retkeilyreitille mars!
Matkuslammen laavulla on kiva laituri, josta voi käydä pulahtamassa lammessa.
Savonradan rakentajien uuni ja Ferdi.
Mouhun taistelujen muistomerkillä Mouhussa.
Hiljaisen junaliikenteen hiljainen juna.
Punasotilaan hauta Mouhussa. Opasteet tänne lahovat pian, joten kunnostusta tarvitaan.
Tänä vuonna huiputetaan ihan urakalla, nyt Kärmemäki (140 metriä mpy).
Hyvät on näkymät täältäkin.
Kinnin ratapihan resiinatalli (geokätkön kuvailutietojen perusteella).
Luultiin, että joku rakentaa tähän mökkiä. Jälkikäteen selvisi, että onnettomuuden jälkiä on paikkailtu.
Komea on lampi silti, Ojantauksenlampi nimeltään.

Sijainti: Mäntyharju, Etelä-Savo

Retkeilyreitin aloituspiste (meillä):

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.1123′, 26° 50.5556′

Savonradanrakentajien uuni:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.8787′, 26° 50.3810′

Mouhun muistomerkki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.0627′, 26° 49.7265′

Punasotilaan hauta/ Kärmemäki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.3624′, 26° 50.2408′

Kinnin vanha ratapiha:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.4610′, 26° 50.6215′

Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Mitäs täältä löytyy? Geokätkö ehkäpä.
Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.
Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.
Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.
Koilliskulmassa on vielä ihan talvi.
Paluumatkalla taas noustaan.
Ja eväät, nuo retken parhaat palat. :)

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′