Suksilla metsään 6.1.2021

Rikkinäiset viikot päättyvät loppiaiseen, mutta loppiainen on erinomainen retkipäivä.

Anna oli käynyt jo kerran hiihtelemässä liukulumikengillä, mutta nyt oli ensimmäisen yhteisen suksiretken aika. Luntahan on vielä melko vähän, joten siksi valittiin maasto, jossa hiihdetään mustikka- ja puolukkavarpujen päällä. Niistä on suksien pohjille lopulta vain vähän harmia.

Auto jätettiin tutun uimarannan parkkipaikalle. Suksittiin suoraan metsään ja seurailtiin Jääkauden jäljet-retkeilyreitin yhtä osaa. Polulla oli pääosin ihan hyvä kulkea, vaikka loppupäässä korkeuserot ovat ainakin miun taidoille liikaa.

Kuolimon rannalla on vanha laavu, joka ei liene enää käytössä. Käydään siellä aina silloin tällöin, yleensä juomassa jotain lämmintä ja syömässä eväitä. Kaarroimme sinne myös nyt. Melkein tunnin hiihtämisen jälkeen eväät jo maistuivat. Paluumatka tehtiin melkein samoja jälkiä pitkin.

En muistanutkaan miten rankka laji tämä on, matkaa tuli vain 2,6 kilometriä, mutta aikaa meni melkein 1,5 tuntia. Voimat hupenivat myös hyvin tyylikkäästi, liekö jouluväsymystä vai mikä oli? :) Hauska retki tämä oli silti. Jos lunta tulisi 10-15 cm enemmän, niin retkeilyä liukulumikengin voisi laajentaa.

Anna tekee latua. Ei mennä ihan helpointa reittiä.
Ferdi on oppinut palkkionmetsästäjäksi.
Täältä tullaan!
Taukopaikalla sukset pystyyn.
Vanhalla laavulla on hyvä evästää.
Kuolimon ranta alkaa olla jo jäässä.

Sijainti: Viktorinranta, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,54038′, 27° 36,65361′

Eeron polku 1.11.2020

Niin onnellisesti kuitenkin kävi, että Lapissa ollaan. Tarkemmin sanoen Ylitorniossa, aivan Pellon rajan tuntumassa. Reissupäivän jälkeisenä ensimmäisenä aamuna tutustuttiin mökkipaikan läheisen vaaran laavuun ja kuljettiin pitkin erittäin märkää polkua. Lunta on vähän ja vettä sitäkin enemmän. Isot ja pienet purot lähes tulvivat.

Iltapäivällä, hyvissä ajoin ennen hämärää tuli ajatus, että jos etsisi läheltä jonkun lyhyen polun ja lenkin. Tulisi samalla käytyä Ferdin kanssa ulkoilemassa, mutta oli myös houkutus kokea jotain uutta. Oltiin Annan kanssa etukäteen sovittu, ettei tehdään mitään erityisiä suunnitelmia päiväretkiksi, vaan katsotaan rauhassa ja mennään fiiliksen mukaan.

Tämän sunnuntain fiilis vei meidät Eeron polulle, joka on Pellon puolella, vajaa 30 km Pellosta Rovaniemelle päin. Hiihtäjä Eero Mäntyrannan mukaan nimetty polku kiertää Pallistajavaaralle. Kartan mukaan korkeuseroja on melkoisesti.

Paikalle päästyämme iltapäivä alkoi muuttua jo alkuillan hämäräksi. Hyvä muistutus siitä, että päivä on todella lyhyt. Alkumatkasta polku lähti kipuamaan ylöspäin. Kalliot olivat liukkaat, vaikkei lunta varsinaisesti enää ollutkaan. (minulle, kun ei ollut nastareita).

Ylös kavuttuamme näkymät olivat huimia, vaikka sumuinen iltahämy ei antanutkaan ihan täyttä kuvaa maisemista. Tässä laavulla olisi kiva viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan maltettu jäädä, koska hämärä tosiaan vyöryi päälle. Ihmettelin kartan perusteella paluureitin korkeuseroja – todella jyrkkä polku, mitenköhän hankalaa sitä on mennä?

Kohti korkeuksia Eeron polulla.
Näkymää Pallistajavaaralta koilliseen.
Laavu on huikealla paikalla, vaikkei näkymät nyt avautuneetkaan.
Ferdikin haluaa ylös näkötorniin.
Näin oli paluumatkan pudotuskorkeus ratkaistu.
Kallion kolosta hohkaa valoa?
Ja valoa tosiaan, lähteenä innokas retkeilijä.

Sijainti: Lankojärvi, Pello. (Eeron polku, kt 83).

ETRS89 (~WGS84)

66° 44,33424′, 24° 25,62478′

Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

“Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′