Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Mitäs täältä löytyy? Geokätkö ehkäpä.
Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.
Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.
Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.
Koilliskulmassa on vielä ihan talvi.
Paluumatkalla taas noustaan.
Ja eväät, nuo retken parhaat palat. :)

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′

Laavu & nuotio 20.10.2019

Syksyn edetessä ollaan pidennetty ja monipuolistettu retkiä Ferdin kanssa. Uusia paikkoja, uusia polkuja ja eri pituisia retkiä. Kävelty matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta retkillä tarvitaan paljon muutakin. Aluksi mukaan lähti vain kevyet varusteet ja eväät. Pari viikkoa sitten tehtiin jo lounasta paikan päällä ja tänään jopa sytyteltiin nuotio!

Tämän päivän retki tehtiin Suomenniemellä, tutussa paikassa. Irja Hannosen luontopolku on hieno paikka ja hirvenmetsästysaikaan myös ympäristö, jossa ei tarvitse tiirailla jatkuvasti oranssipukuisia.

Hiljaisuutta Kuolimon rannassa.
Syksyn värejä.
Kissalampi.
Rauhallisuuden takuuna.
Täydellistä.
Ainoa, jolle pitkospuut eivät olleet liian liukkaat.
Retkellä parasta on eväät, eikun seura.
Nuotioharjoitus meni ihan nappiin.

Kaikin puolin onnistunut retki. Tuntuu, että retkelle lähtö sujuu rennommin ja paikan päällä pystyy paremmin keskittymään olemiseen. Eikä hösäämisen vähentyminen harmita yhtään.

Pomperin kierros

Joskus sitä vain unohtaa, että läheltä voi löytää paljon uutta ja ennenkokematonta. Tämän sunnuntain maastopyörälenkki vei Jääkauden jäljillä-polulle. Savitaipaleen pohjoispuolelta löytyvää reittiä on koluttu niin kävellen, juosten kuin pyörälläkin. Jotain on kuitenkin jäänyt näkemättä ja kokematta, Pomperin kierros.

Itse kierros on opasteiden mukaan tarkoitettu jalkaisin kuljettavaksi, mutta ei nyt keksitty mitään syytä, miksei se soveltuisi myös maastopyörälle. Matkan varrella on suota, mäntykangasta, peltoaukeita, rytymetsää, pitkosia ja hyväkuntoista polkua. Ei mikään kovin vaikea pätkä, mutta ainakin näillä taidoilla saa olla pitkosilla tarkkana.

Virallisia reittitietoja löytyy täältä.  Pomperin kierroksen pituus on muutama kilometri (tai ei nyt oikeastaan niin tarkkaan laskettu). Maastokartan avulla polkuja löytyy paljon enemmän pitkin harjuja. Kylältä (Savitaipale) kylälle taival on noin 20 km pituinen.

Suppamaastoa ja kuivaa mäntymetsää.

Opastaulut on vielä hyvässä kunnossa.

Matka jatkuu…

Hei oota!

Suo- ja nokkososuus takana, pitkoset ja sillat on vielä hyvässä kunnossa.

Metsäautotielle tullessa ei tiedetty ihan tarkkaan missä ollaan :-)

Sisukas pyöräilijä.

Tuoksu ei välity, valitettavasti.

Toinen taivaltaja.

Pakollinen SUP-potretti.

Historian havinaa ja todella iso tervahauta.

Pomperin kierros – opasteet on kunnossa.