19.7.-24.7.2013 Vaeltelemassa Saariselällä (92 km)

1. päivä: Aittajärvi – Sudenpesä (14 km)

Kauan odotettu vaellus Saariselälle oli alkamassa. Alunperin tehtiin muutamakin erilainen reittisuunnitelma ja mietittiin kiinnostavinta vaihtoehtoa. Sopivimmaksi lähtöpaikaksi ilmeni Aittajärven parkkipaikka. Aamulla tehtiin mökissä viime hetken valmistelut ja puolen päivän kieppeillä otettiin ensimmäisiä askelia UK-puiston puolella.

Joen ylittämistä kahlaamalla jännitettiin etukäteen jonkun verran. Aiemmin ei olla kahlattu noin vuolaassa virrassa ja opuksissa oli varoteltu veden korkeuden voivan olla mitä vaan. Kahlatessa vettä oli kuitenkin alle polven, joten kuivina säilyttiin jalkoja lukuunottamatta. Vesi oli yllättävän kylmää, nopeasti se turrutti jalat.190713_1

Kahlaamon jälkeen meno taittui joutuisasti metsämaastossa aina Maantiekurun nuotiopaikalle asti. Erilaista tästä muuten niin tutusta mäntymetsiköstä teki se, että kun pysähtyi kuuntelemaan – ei kuullut mitään ihmisääniä. Mahtavaa!

Ensimmäiset ja moneen päivään ainoat vaeltajakollegat nähtiin Maantiekurussa. Kolmihenkinen perhe oli reissun viimeisiä ruokia valmistelemassa nuotion ääressä, me taas kokattiin ne ensimmäiset. Siinä ruuan valmistumista odotellessa jutusteltiin ja juttelun edetessä huomattiin heidän kiertäneen lähes samanmoisen lenkin kuin meillä oli aikeissa. Lounashetken kruunasi pannukahvit, jotka saatiin ystävällisesti palan painikkeeksi.

Matka oli tähän saakka ollut melko tasaista, joten käveltiin joutuisaa vauhtia. Ensimmäinen pidempi (joskin loiva) nousu ihastelemaan Seisomakivenselkää palautteli kuitenkin vauhtia vaeltamiseksi ja muistutteli rinkan painosta selässä. Tihkusade ja tottumattomuus rinkan painoon sai muuttamaan suunnitelmia sen verran, että Sarviojan sijaan topattiin matka jo Sudenpesän pihaan ja laitettiin leiri pystyyn. Itse varaustupa oli tyhjänä, eikä sinne illankaan aikana ketään tullut.. Tirsojen jälkeen valmisteltiin ruokaa ulkovaraston lipan alla. Tihkusade tai oikeammin kosteudesta tiheä ilma pyyhälsi aika ajoin leirin yli. Aika pian kömmittiinkin jo makuupusseihin ensimmäisen illan tyypillisissä hämmennyksen ja odotuksen tunnelmissa. 190713_2

2. päivä: Sudenpesä – Rajankämppä (16 km)

Aamu valkeni samanlaisena kuin ilta hämärtyi (eihän se kyllä oikeasti mihinkään hämärtynyt ja siksi miun kello olikin tällä reissulla vähän sekasin), eli kosteana. Yöllä kuului satelevan vähän enemmänkin. Aamupalastelun jälkeen purettiin leiri ja pakattiin rinkat uutta päivää varten. Henrin kehittelemä teltan linkous-systeemi osoittautui oivaksi tavaksi  kuivata märkää telttaa ennen pakkaamista ja sitä käytettiin myöhemminkin.

Alunperin ajateltiin kulkea lähinnä polkuja pitkin, sillä aiempaa kokemusta erämaavaelluksista ei oikeastaan ole. Tästä poikettiin jo toisena päivänä, kun ymmärrettiin että suunnistustaitoisena  maalaisjärkeä käyttäen ja hyvässä säässä vaeltaminen ei ole kuitenkaan niin haastavaa. Emme halunneet kulkea samaa satulan ylitystä moneen kertaan, joten oikaistiin matkaa kurua pitkin. Polun alkuja ja pätkiä näkyi siellä ja täällä, moni muukin oli siis aikojen saatossa käyttänyt samaa reittiä. 200713_1

Yöllinen sade oli kastellut tehokkaasti polunvarsien varvikot ja  varmisti näin lahkeiden sekä kenkien märkyyden aina Maantiekuruun saakka. Siellä lounasta laittaessa taivas alkoi repeillä ja paikoin näkyi sinistäkin taivasta. Metsäkin alkoi hiljalleen kuivaa.

Lounaan ja hiertymien ensiavun jälkeen matka jatkui kohti Pälkkimäojan laavua ja itse ojaa. Teen mittainen paussi ja vähän maastotiedustelua veden äärellä. Meillä kotona ojiksi tavataan kutsua vähän pienempiä uomia, joten kahluuhommiksihan se meni taas. Nyt tosin säilyi crocsitkin kuivina, vaikka ne varmuudeksi jalkaan vaihdettiinkin.

Päivän viimeinen etappi Luirojärveä kohden taittui joen vartta myötäillen ja maisematkin muuttuivat hiljakseen vähän lappimaisemmiksi. Tuntureiden lakia alkoi tupsahdella horisonttiin ja polun varrelle jäi monenlaisia merkkejä poronhoidosta ennen ja nyt. Henrin rinkka painoi harteita, pakkaaminen ei ollut onnistunut parhain päin teltan roikkuessa alhaalla ja ulkona. Seuraavalle siirtymälle mietittiin uudenlaisia järjestyksiä.. Perille kuitenkin päästiin ja täälläkin saatiin olla ihan omassa rauhassa. Muita ihmisiä ei näkynyt, vaikka saunan lämmityksen savut tuoksuivat nenään paljastaen ettei täällä ihan yksinään oltu.200713_2

Pulahtaminen Luirojärvessä virkisti ja kun sen päälle söi vatsan täyteen hyvää ruokaa, niin eihän sitä enää paljon muuta tarvinnut: olo oli täydellinen!

Tässä vaiheessa voisi jo kirjoittaa vähän huomioita tämän retken ruokahuollon eroista aiempiin pitkiin vaelluksiin. Erona edellisiin oli se, että meillä oli reilusti ruokaa mukana ja se oli kunnollista. Joka päivälle oltiin varattu lounaaksi ”pikaruokaa” eli sitä lisää-kiehuva vesi-odota-ja -syö ja tämä osoittautui toimivaksi tavaksi tankata energiavarastoja kesken taipaleen  ja taukoilla samalla. Illalla tehtiin lisäksi toinen lämmin ruoka, jossa käytettiin valmispohjia lisien niihin itse soijaa, linssejä, makaronia , riisiä, ynnä muuta. Päivän mittaan syötiin tietysti välipalojakin. Yksikään ruoka ei jäänyt syömättä eikä ruokailujen jälkeen ollut nälkä. Vähän tuli naureskeltua esimerkiksi Karhunkierroksen menuulle… No, onneks ollaan näköjään opittu jotain.

200713_3

3. päivä: Sokostin huiputus (13 km)

Jännityksellä odotettiin, millainen sää on vastassa teltan ovea raottaessa. Tarkoituksena oli nimittäin kavuta Sokostille eikä sinne sateessa kannata lähteä. Keli oli kuitenkin mitä mainioin ja jalatkin tuntui ihmeen kevyiltä eilisen jälkeen. Useinhan kolmas päivä on niitä rankimpia?! Aamupalaksi keiteltiin Rajan kämpässä puurot ja nautitiin ruisleivästä ruhtinaallisesti SEKÄ meetvurstin ETTÄ sulatejuuston kanssa. Mitä juhlaa!

Ensin oltiin ajateltu, että lähdetään matkaan vasta lounaan jälkeen. Olo oli kuitenkin niin pirteä, että lähdettiin samantien aamiaisen päälle täysin vatsoin. Otettiin mukaan vain tärkeimmät eli juomista, välipalaa ja kamera. Niin ja tietysti puhelin viestien lähettämiseksi kotijoukoille ja gepsi kätkön löytämiseksi. 210713_1

Matkalla nähtiin kiirunaemo poikasineen sekä riekkoja. Muuten eläimiä oltiinkin nähty kuukkeleita ja muita pikkulintuja lukuunottamatta melko vähän, poroja ei vielä yhtään. Tehtiin huipulle oma reittivalinta ja huipulla ihasteltiin maisemia sen aikaa mitä tarkeni. Raikas tuuli piti huolen siitä, että järin kauaa ei tarvinnut ympärilleen katsella. Kätkön kautta kierrettiin takaisin laaksoon, joten samoja jälkiä ei tarvinnut tänäänkään kävellä. 210713_2

Nälkä alkoi jo tuntua sisuksissa, joten marssittiin melko ripeää tahtia takaisin leiriin. Valmistettiin lounasta ennen päivätorkkuja ja päivällistä niiden jälkeen. Lokoisasta leirielämästä nautiskeltiin taas kunnes uni vei voiton..

Tänäänkin käytiin täyttämässä vesivarantoja lähimmässä virtaavassa joessa – Luirojärven vesi oli leväistä. Onneksi oltiin varattu mukaan useita vesipulloja, vaikka niitä meille normaalista poiketen oli kyllä tavallista vähemmän. Lapissa tietysti vesi on puhtaampaa, mutta nytkin matkalla näkyi kuivuneita lampia ja joen uomia. Vähän ihmetytti viimeisenä päivänä  vastaantullut porukka, joka taivalsi ilman vesipulloja pelkkien kuksien varassa – kova oli kysyntä lähimmälle vesipaikalle.. Mutta niinhän se tuttu toteamus kuuluu, että jos matkalla on epämukavaa, niin leirissä nauttii mukavuudesta. Ehkä sitä siis jatkossakin kehtaa kantaa vähän ylimääräistä taakkaa?

210713_3

4. päivä: Rajankämppä – Sarvioja (17 km)

Rinkat kuntoon, leiri purkuun ja matkaan. Tavallaan alkoi paluumatka, sillä Luirojärvi oli tämän reissun kaukaisin kohde. Ei oltu kuitenkaan menossa vielä suorinta tietä takaisin (joskin siitäkin tuli toisen meistä haaveiltua rinkan kurittaessa hartioita) vaan muutamaksi yöki Sarviojan kämpän pihaan.

Paluumatka taittui tutuissa maisemissa, nyt siis vain toiseen suuntaan. Matkalla hämmästeltiin vastaantulleita ihmisiä (kun ei oltu nähty sellaisia vähään aikaan), kahlattiin toistamiseen Pälkkimäojan yli (nyt jalat märempinä), lounastettiin Maantiekurussa ja paikattiin hiertymää (sitä samaa). IMG_0343

Kuru-oikaisu oli nyt helpompi tehdä, koska keli oli kuivempi ja reitti valmiiksi tuttu. Sudenpesän jälkeen tarvottiin vielä reilu kilometri Sarvijoen vartta kohti leiripaikkaa. Ihmeen pitkältä se matka tuntuikin, mutta perillä mainio leiripaikka palkitsi reissaajat. Paikalla tuntui olevan vilskettä, mutta onneksi saatiin telttamme rauhalliseen sopukkaan vähän kauemmas muista.220713_3

Ilta meni peseytyessä, ruokaillessa ja oleskellessa. Kömmittiin tänäänkin makuupusseihin melko aikaisin (kahdeksalta) ja kuunneltiin pitkään muiden yöpyjien halonhakkuuta ja puiden sahausta. Kuulosti lähes kilpavarustelulta ja melkein piti mennä katsomaan millaiset kokot siellä roihuaa.. Jotenkin sitä on itse vältellyt turhaa puiden käyttöä, vaikka niitä siellä halkovarastossa paljon olisikin.

5. päivä: Ukselmapään huiputus (17 km)

Pitkien unien jälkeen noustiin pirteänä uuteen aamuun. Illalla oltiin suunniteltu seuraavan päivän retkeä. Päätavoitteena olisi Paratiisikuru, mutta itseäni kiehtoi nähdä myös Pirunportti ja ehkä Lumikurukin. Pakattiin mukaan kevyt rinkka lounastarpeineen ja suunnattiin crocsit jalassa kohti Sarvijokea. Huih, onneks joki ei ollut yhtä leveä kuin Suomujoki – vesi oli nimittäin lähteiden vuoksi monin verroin kylmempää.. 230713_1

Paratiisikurun kauneudesta oltiin luettu opuksista etukäteen, mutta itse koettuna maisemat olivat vieläkin upeammat. Varsinainen keidas keskellä karua tunturimaisemaa.. Kuru tarjosi aperitiiviksi runsaasti hilloja ja lounaan jälkeen lähdettiin kapuamaan Ukselmäpään rinnetta ylös. Olin onneksi ”oman osuuteni” rinkan kantamisesta tehnyt ja sain kavuta kevyin kantamuksin. Maisemat tunturin laella aukesivat huikeina – ehkä jopa hienompina kuin muutaman metrin korkeammalta Sokostilta. Ei voinut kuin tämän tästä pysähtyä ihailemaan ympäröivää erämaata.. 230713_2

Pirunportti jökötti kaikessa jylhyydessään kurun porttina, sitä ennen tein kakka ja karva tutkimuksia edellistalvena kuolleen porovasan jäänteillä. Jatkettiin matkaa kohti Lumikurua, jonne ei kuitenkaan loppujen lopuksi menty. Ylitettiin Ukselmapää laen kautta ja sieltä edelleen Lumipäälle ja sen rinteitä alas Paratiisikuruun. Matkalla taivas alkoi revetä pilviverhostaan ja sinitaivas mollukoineen otti vallan. Muutaman kerran otettiin lepiä tunturivarvikossa taivaankantta ihastellen ja tuntureita kuunnellen. Paluumatkalla leiriin nähtiin reissun ensimmäiset porot. 230713_3

Loppumatka tuntui jatkuvan ikuisuuden, mutta taas kerran kävi kuten aina vaelluksilla: kun leirissä vatsa täynnä kellahtaa kyljelleen ja kun siitä tovin torkuttuaan nousee ei taas tunnu että mitään olis tehnytkään! Laitettiin vielä tälle päivälle kolmaskin ruoka (vararuoka, jota emme myöhemmin tarvitsisi) ja muisteltiin päivän huikeita maisemia. Todettiin melkein yhteistuumin tämän olleen ehkä vaellushistoriamme paras päivä. 230713_4230713_5

Tänä iltana nukkumaan käydessä ei ollut halkovarustelua, vaikka kämpällä porukkaa olikin taas melko paljon..

6. päivä: Sarvioja – Aittajärvi (15 km)

Heräsin yöllä melko varmana siitä, että olisi jo kohta aamu. Henri ei ollut samaa mieltä. Kellon tarkastelu osoitti sen olevan 1.58, joten pitihän sitä vähän yrittää vielä nukkua. Yö oli muuten reissun kylmin ja Henrinkin kaivoi vaatepussistaan lisää lämmikettä. Itse en harmikseni vieläkään päässyt pukemaan uusia ”termopöksyjäni”.

Aamulla vastassa oli kuulas sää, joka antoi aavistuksia elohopean noususta hellelukemiin. Onneksi muuten sää on ollut erinomainen eikä liika lämpö ole haitannut matkan tekoa. Hiki kasteli selät jo ensimmäisessä nousussa, vaikka lähdettiin liikkeelle t-paidassa.240713_1

Matka kohti sivistystä taittui tasaiseen tahtiin. Maisemissa ei suurta ihmettelemistä ollut, sillä kuljimme ensimmäisenä päivänä samaa polkua toiseen suuntaan. Kävellessä oli hyvä muistella vaelluksen antia ja kaikkea sitä tunneskaalaa mikä viikon mittaiseen vaellukseen kuuluu. Yhtä aikaa odotti suihkua ja muita sivistyksen ihmeitä ja samalla toivoi että saisi vielä pikkuriikkisen nauttia luonnon rauhasta ja siitä tunteesta minkä vain rinkan kanssa tarpoessaan saa. Onnistunut retki kaiken kaikkiaan, hyvin onnistunut.UK-Kansallispuisto_kollaasi

 

Pyöräretki 13.-14.7.2013 Keuruulla

IMG_0147Mein tiimi otti askeleen kohti uusia haasteita! Keväällä käytiin Asikkalassa rogaamassa ja sehän oli niin vallan kivaa, että tuli fiilis tätä-lisää-heti-nyt. No, ihan vastaavanlainen tapahtuma tämä ei tietenkään ollut, mutta sukulaislaji kyllä. Oltiin siis Keuruulla Pyöräretki 2013 -tapahtumassa, joka on samalla retkipyöräilyn SM-kisa. Ei siis kuitenkaan lähdetty matkaan mitalit mielessä, vaan hakemaan uusia kokemuksia ja oppimaan lisää itsestämme. Ja niitähän saatiin roppakaupalla!

IMG_0045LAUANTAI, 1. PÄIVÄ:

Lähdettiin matkaan jo perjantaina ja oltiin yötä Petäjävedellä Lemettilän tilalla (voimme suositella!). Sieltä aamulla jatkettiin viimeinen etappi kohti kisakeskusta. Oltiin melkein ensimmäisten joukossa paikalla ja pikku hiljaa loputkin saapuivat paikalle. Ennen starttia jouduttiin jo ensimmäisiin huoltotoimiin, kun pyöräni takakumi oli tyhjentynyt kuljetuksen aikana. Ei ruvettu arvailemaan kestääkö siinä ilma vai ei, joten vaihdettiin kokonaan uusi sisuskumi.

IMG_0137Lähdössä jännitti ehkä eniten se, etten koskaan ole ajanut pyörällä vastaavalla taakalla. Laukkujen kanssa on tullut poljettua, mutta ennen ei olla oltu yöretkellä eli tavaraa on ollut paljon vähemmän mukana. Joukkueiden varustemäärää vertaillessa bongasi kyllä joukosta heti ne, jotka olivat mitalijahdissa. Oli ehkä hiukan karsittu tavaraa verrattuna meidän kuormaan… Yllättävän nopeasti kuitenkin tottui ajamiseen ja pyörä toimi erittäin hyvin, vaikka lastia oli ja kaikki takana. Ja ai-ai, miten ihanasti se rullas alamäissä! Eikä se loppupeleissä oikeastaan ollut paljoakaan raskaampaa kuin kevyemmällä taakalla, samoja vauhteja jaksoi polkea.

IMG_0098Alku oli mein tiimin osalta takkuinen. Ei saatu ketjua katkasemisen jälkeen enää kasaan, vaikka sisukkaasti yritettiin kauan aikaa. Ehkä turhankin kauan ja epäiltiin jo hetken keretäänkö kohta mihinkään rastille. No, matkaan päästiin ja muutaman rastin jälkeen oli takkuinen lähtö unohtunut mielistä. Lauantaina kierrettiin Keurusselkää ympäri. Matkalla napattiin rasteja, joista osa oli vain tietyn aikaa auki. Tässä kisassa rasteja on oikeastaan kahden tyyppisiä, on arvausrasteja (piti tietää kysymykseen oikea vastaus) ja sitten on tehtävärasteja. Rastien löytämisessä ei mein tiimillä ollu ongelmaa, vaikka itse rastilla ei sitten ehkä ihan niin pärjättykään…

IMG_0118Lauantaina pyöräiltiin yhteensä n. 106 kilometriä. Maisemat oli mahtavia ja tiet hyvässä kunnossa. Välillä rullattiin pikiteitä, suurimmaks osaks hiekkatietä ja välillä ihan metsäautoteitäkin. Kohokohtia oli ehkä Mäntänvuorelle kipuaminen ja oma erikoiskoe rastivälillä 33-67. Kerettiin kuin kerettiinkin suorittamaan suunnistus-tehtävää, mutta ihan täpöllä sai polkea rastien välisen n. 5,5 kilsaa. Aikaa meni vartti soratietä pitkin… eikä mäkiäkään oltu matkan varrella säästelty!

IMG_0131Ilta leirintäalueella meni ruokaa laittaessa ja yötehtävää tehdessä. Oltiin varattu matkalle mukaan kolme lämmintä ruokaa (per päivä) ja välipaloja. Matkalla keiteltiin vaan savuporokeitot (ja se uus kaasulla toimiva trangia on kyl ihan ehdoton!) ja illalla kokkailtiin alkupalaks retkimuonat ja sen päälle vielä omatekosta papu-soija-bolognesea. Ehkä siis vähän turhan vähän tuli syötyä päivän aikana, mitenkäs sitä se rastien ettiminen vei taas voiton..? Kumma juttu. Yötehtävänä oli rakentaa  tarjolla olevista materiaaleista (erilaisista romuista ja romppeista) karttateline, joka pyörii ja kestää pyörässä sunnuntain ajot. Aluksi ihmetytti voiko tästä tulla mitään, mutta Henri loihti kuin loihtikin aivan mainion (ja toimivan) kapistuksen vanerista, ruuvista, pyykkipojasta ja nipistimestä – uskokaa tai älkää. Muillakin oli hienoja väkerryksiä.

IMG_0125

 

SUNNUNTAI, 2. PÄIVÄ:

IMG_0150Yö meni – no siten kun se nyt leirintäalueella voi mennä – eli vaihtelevasti. Aamulla ei siis ehkä herätty ihan virkeinä ja tuorein jaloin, mutta ABC-asemalla nautittu aamupala virvoitti ja matka jatkui. Karttaa tutkiessa huomattiin, että yksi rasti olisi ihan perjantain yöpaikan vieressä Petäjävedellä. Päätettiin kuitenkin suosiolla jättää Petäjävedellä käynti sikseen ja kerätä Keuruun seudulla olevat rastit.

IMG_0138Kokonaismatka sunnuntaille oli n. 76 kilometriä. Sunnuntain kohokohtia oli Urrianmutkan erikoiskoe (johon siis tietämättämme reenattiin jo eilen..) sekä komea muistomerkki Arppialassa mäen laella. Kartteteline kesti koko päivän ajot ja osoittautui myöskin hyödylliseksi. Ehkä sellainen tulee hankintalistalle, ellei Henri sitten kehittele itse tota prototyyppiä pidemmälle…

IMG_0121

IMG_0110Lopussa piti vielä puristaa ihan tajuttomat mäet ylös kohti maalia, mutta perille päästiin. Maalissa oli kyllä niin voittajafiilis, vaikkei voitettukaan. Tai no voitettiihan, itsemme taas kerran!!!

Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja oli mukavaa saada olla mukana. Varmasti tullaan uudestaankin!

Ja sitten taas kohti uusia seikkailuja…

 

Juhannuksen seikkailut toisel puol Suomee 20.6-23.6.2013

Olipahan muuten reissu! Tää juhannus oli ehkä meille muistutus siitä, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan ja joskus on tarpeen loihtia myös varasuunnitelmalle varasuunnitelma – ihan lennossa. Ainakin reissu jää siis hyvin mieleen ja todettakoon, että aika kultaa muistot. Tätä kirjoittaessa jo hymyilyttää, vaikka perjantaina tunnelma ei kaiken aikaa ollutkaan ihan parhain. Ihmeen hyvä tuuri on kyllä ollutkin retkeillessä ja vaeltaessa, suuremmilta vastoinkäymisiltä on nimittäin vältytty.IMG_6748

Matkattiin torstaina Hämeen järviylängölle, itse asiassa aika lähelle samaa paikkaa missä toissa juhannuksena oltiin. Tällä kertaa teltta löysi paikkansa upean kirkasvetisen Iso-Melkuttimen rannalta. Vesi oli todella kirkasta, näki ahvenparvet ja juurakot pohjassa. Paikalle pääsi halutessaan autolla melko lähelle, joten perjantaina aamu-uinnin jälkeen alettiin kasata kamppeita railakkaammin juhannustaan viettävien tieltä. Ensimmäisiä alkoikin lipua paikalle jo ennen puolta päivää. Kierrettiin vielä järven ympäri kulkeva reitti loppuun, yhteensä n. 5,4 km. Rinkka tuntui ihmeen painavalta, kantamisen puutetta!?

IMG_6727Melkuttimelta suunnattiin kohti Marttilaa, tarkoituksena vaeltaa siellä eräreitistöä pitkin. Pysäköintipaikalla oli joku huligaani laittanut tavaroita ja paikkoja palasiksi. Tämä ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta, joten ei uskallettu jättää sinne autoa parkkiin. Olisi mukavampi matkata kotiin autolla kuin jalkaisin… Lähdettiin etsimään lähistöltä uutta paikkaa. Lounasta (kalasoppaa uusilla perunoilla höystettynä) kokattiin, mutta sopivaa pohjaa ei teltalle löytynyt, joten etsintä sai jatkua. Löydettiinkin mainio paikka metsän suojassa, mutta teltan valtasi meidän sijaan valtava parvi kärpäsiä. Sisäkatto oli ihan mustanaan, missään en ole aiemmin noin runsaasti niitä nähnyt. Nukkuminen pörisevien alivuokralaisten kanssa ei innostanut, joten riivittiin leiri kasaan ja ruvettiin luovimaan kokoon varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Ainut lähiseudun retkikohde joka kartastamme löytyi, oli Kurjenrahkan kansallispuisto n.30 km päässä. Sinne siis.

IMG_6780Juhannuksena muuten satunnaisesti retkeilevät valtaavat helppopääsyiset retkikohteet ja itse kaipaamme retkeilyltä rauhaa eikä leirintäalue-elämää. Kurjenrahkan Kuhankuono oli täynnä autoja ja erilaisia retkiseurueita, joten hylkäsimme paikan heti kättelyssä. Juhannusaatto oli jo pitkällä, kun vihdoin löydettiin teltalle sopiva rauhallinen paikka samasta kansallispuistosta, Töykkälän laavulta. Laavulla oli yöpyjiä, mutta onneksi teltta mahtui hyvin sen takapihalle. Ilta menikin itikoiden kanssa seurustellessa ja hyvää ruokaa (papu-lihapataa pastan kera) laittaessa.

Aamuyöllä heräsimme mahtavaan luonnon konserttiin. Ukkonen jylisi ja jyrähteli ihan lähellä, välillä tuntui maan tärinäkin. Teltassa unen tokkuraisena ja onnettoman päivän piinaamana, tuntui olo aika turvattomalta. Hengissä ollaan kuitenkin edelleen. Aikamoinen kontrasti muuten: ukkosen pauhunnan loputtua tuli tosi hiljaista ja kurjet ja pikkulinnut aloittivat oman konserttinsa. En kyllä silti vastaavaan konserttiin ihan heti tahdo uudestaan, vaikka saatas vastaavasti paikat ihan vip-aitiosta..

IMG_6781Lauantai kruunasi koko retken. Päivä oli tosi onnistunut ja pyyhki pois kaikki perjantain vastoinkäymiset. Tehtiin kevyemmällä rinkalla lenkki Kuhankuonon rajakivelle ja Savojärven ympäri. Laitettiin lounasta (kanakeittoa höystettynä riisillä) ja nautiskeltiin pitkien taukojen aikana luonnosta ja kauniista säästä. Suomaisema sykähdytti jälleen, vaikka itse odotinkin vielä erämaisempaa maisemaa. Tuoksu ja pörinä olivat silti hyvin tuttua. Savojärvellä ja Kuhankuonossa oli paljon kulkijoita, mutta Töykkälän ja Kuhankuonon välillä ei nähty ketään. Taitaa olla vähemmän suosittua seutua tässä kansallispuistossa. Polulla nähtiin rupisammakko sekä vaivaishiiri.IMG_6803

 

Kotimatkalla poikettiin vielä Juhannusrasteilla Perttelissä, kuten toissa vuonnakin. Juostiin rastien perässä kymmenisen kilsaa, päälle maistui löylyt ja uinti. Ja eka mustikkakin tuli syötyä rastien etsinnän lomassa. Voiko ihanampaa elo olla?!

Jos ei siis ihan onnistunein reissu kaikilta osin, niin ainakin mukaan kertyi paljon oppia vastaisuuden varalle.

IMG_6795

”Sellaista se elämä on..”