Päiväpatikka Patvinsuolla 10.11.2012 ja Kaltimon kiertoa katsastamassa 11.11.2012

Tää jos joku oli nyt sitä katkasuhoitoa. Meinaan arjen katkasua! Vuokrattiin vanhempieni kanssa mökki (Alavan rantatuvat, hyvä paikka!) Kaltimon rannalta Enosta ja tehtiin sieltä käsin patikkaretkiä. Viime vuonna näin syksyllä käytiin nelistään Repovedellä ja nyt ajateltiin viedä päivänsankarit vähän vieraammille vesille. Suuntana oli siis Patvinsuo.

Syksyn edetessä ja lumisateiden tullessa ja mennessä ruvettiin arpomaan varusteita retkelle. Kumisaappaat vai talvikengät? Kun ei yhtään tiennyt onko siellä millainen lumitilanne ja josko pitkosilla on yhtä paljon vettä kuin pari vuotta sitten syksyllä..? Päädyttiin kumppareidin, joihin iskä varusti kaikille jääpiikit (joita tosin äiti vaan käytti) ja menomatkalla ostettiin vielä lampaankarvapohjalliset (miesväki tuumi pärjäävänsä hyvin ilman). Lopputulema oli, että vaeltaessa oli mitä mainioin jalkine, mutta tauon lopussa varpaat oli kevyesti kohmeessa, kun mittari oli pakkasen puolella. Eli vettäpitävät talvikengät seuraavalle reissulle hankintalistaan. Muuten varustevalinnat eli kerrospukeutuminen toimi hyvin.

Lähdettiin Suomun rannalta patikoimaan kohti Teretin lintutornia ja laavua. Laavulla oli suunnitelmissa lounastaa. Matkalla tuli vastaan nelihenkinen poikaporukka, joka oli yöpynyt metsässä ja laavullakin oli kaksi rohkeaa vasta herännyttä naista. Heiltä saatiin muuten erittäin hyviä retkiruokavinkkejä ja rohkaisua kokeilemaan muutakin kuin ne iänikuiset pussiruuat. Ruuan kulmakivet on voi (kesällä öljy), mausteet, pavut  ja kasvikset. Kiitos oikein paljon vinkeistä! Tässä on nyt talvi aikaa harjoitella kotona ja sitten keväällä siirtyä luontoon kokkaamaan.

Varpaiden viluaminen ajoi liikkeelle ja paluureitti suunnattiin Olkkosensaaren kautta takaisin lähtöpaikkaan. Täällä ei muita kulkijoita vielä ollut kävellyt ja pitkosten sijaintia oli vaikeampi hahmottaa. Varpaat säilyi kuivana, vaikka muutama harha-askel tulikin. Toisetkin tunnusti myöhemmin kaatuilleensa useampaan otteeseen kiperillä pitkosilla..

Luminen suo ei ollut yhtä pelottavan näköinen kuin syksyn sumuissa, mutta yhtä lailla sai taas tuntea olevansa hyvin pieni kaiken sen avaran luonnon keskellä. Ja mikä hiljaisuus.. Patvinsuo pitää pintansa suosikki-kansallispuistojen joukossa.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä tehtiin aamukävely lähiseuduilla. Kuljimme useamman kilometrin Kaltimon kiertoa pitkin. Varmasti kulkemisen arvoinen reitti, täytyy tulla joku kerta uudelleen.

 

Telkkämäen luonnonsuojelualue 4.8.2012

Kotimatkan varrelle jäi (kun reitin suunnitteli oikein..) Telkkämäen luonnonsuojelualue, joten pistäydyttiin sielläkin. Alueella oli torppa piharakennuksineen ja eläimineen. Rakennukset ja pihipiiri oli entisöity 1900-luvun aikakauteen. Aivan mahtava paikka, voisi vaikka itse asustella. Kannattaa vierailla. Ja sopivasti sai verrytellä autossa puutuneita jäseniä!

Hiidenportin kansallispuisto 31.7.2012

Joko me ollaan nähty liikaa rotkolaaksoja tai sitten saatu kansallispuistoista yliannos, mutta Hiidenportti ei hirveästi säväyttänyt. Kansallispuistosta jäi rotkolaaksoa enemmin mieleen mahtava uintipaikka Palolammella ja Kovasinvaaran torpan aukea pihamaa. Tarkoituksena oli tutustua puistoon ihan päiväseltään ja siirtyä yöksi taas erämaisempiin maisemiin.Tehtiin ensin tulista hernerokkaa, jonka jälkeen oli pötsit täynnä hyvä lähteä patikoimaan Hiidenportin kautta Porttilammen laavulle ja sieltä Kovasinvaaraan.

Hiidenportin rotkolaakso ei ollut kauhean korkea ja nykyinen reitti kulki aika kaukana reunasta. Viime kesän rotkolaakso Köngäskierroksella oli vaikuttavampi ehkä juuri siksi, että se oli “luonnontilaisempi” eikä joka kohdassa kulkenut narua esteenä. Turvallisuusseikkoja kyllä, tiedän!

Kovasinvaaran torpasta oli jäljellä kivisiä perustuksia ja aukea niitty muistona menneistä ajoista. Silti on aina yhtä mielenkiintoista tulla metsän siimeksestä ensin koivikkoon ja sieltä niitylle. Tuntuu jotenkin, että aistii pihapiirin entisajan tunnelmissa. Ihmisiä kiirehtimissä puuhasta toiseen ja eläimiä käyskentelemässä aitauksissa..

Kansallispuistopäivän kruunasi virkistävä uinti Palolammessa ihan siinä pysäköintipaikan kupeessa. Vesi oli kirkasta ja ihanan viileää. Liekö joku lähdelampi, jonka reunat ovat ajastaan soistuneet? Olis voinu pulikoida vaikka kuinka pitkään.. Ja nyt ei tarttenu kuivatella sitä mutaa irti kuten edellisillä uintikerroilla!