12.10.2013 Jämi Mini-Rogaining

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, +1’C lämmintä ja hernerokkasumu. Jossain taustalla haukkuu kymmeniä koiria ja ympäristöstä päätellen ollaan jossain hiihtokeskuksen huipulla. Todellisuudessa ollaan lokakuisena lauantaiaamuna Jämijärven Jämikeskuksella Pirkanmaalla. Alkamassa on meille tämän vuoden kolmas rogaining-kisailu, Jämi Mini-Roganing 2013. Vielä vuosi sitten olisi tuntunut hurjalta ajatukselta ajella 750km lokakuisena viikonloppuna liikuntatapahtuman vuoksi; eipä tunnu enää.

heading_1

Elokuisen RR-analyysin (Retki-Rogaining) jälkimaininkina päätettiin keskittyä kahteen asiaan: reitin suunnitteluun ja eväisiin. Näiden lisäksi oltiin noudatettu periaatetta, ettei katsella kisa-alueen karttoja etukäteen. Sen verran olin kuitenkin tehnyt valmistelutyötä, että katselin viime vuoden tuloksia ja niiden perusteella noin tuhannella pisteellä ei jää viimeiseksi, kolmenkympin sakkiin vaaditaan n. 1200 pistettä ja todennäköisesti 1400 pisteellä on liki kahdenkympin sakissa. Jämin Rogainingissa pistelasku noudatti kaavaa pistemäärä = rastikoodi. Jokaisessa tapahtumassa on siis hieman erilainen laskukaava, mutta perusidea on toki sama. Nyt oli kyseessä 5 tunnin kisa, vähän vielä lyhyempi kuin kevään Salpaus.

Tällä kertaa suunnittelua päästiin tekemään sisätiloihin ja aikaa suunnitteluun oli meillä n. 1,5 tuntia. Reittisuunnitelmaa varten oli hankittu 40x60cm ilmoitustaulu, nastoja ja kukkalankaa, joka taipuu sopivasti reitin mukaan. Kotona pätkittiin valmiiksi 1:20000 kartalle räätälöidyt 4km pätkät. Ajateltiin, että 4 kilometrin tuntivauhti on meille hyvä keskivauhti aiempien tapahtumien perusteella. Lähtöpaikka sijaitsi noin puolessa välissä karttaa ja pisteet jakautuivat myöskin melko tasan kartan kummallekin puolelle. Päädyttiin nopeasti valitsemaan se puoli kartasta, jolla oli enemmän suo-osuuksia ja jossa korkeuserot eivät olleet niin suuria. Reittisuunnitelma muotoutui melko nopeasti, mutta aikatauluttaminen oli paljon haastavampaa. Ensimmäiset neljä rastia oli käytännössä polkujen varsilla, joten eteneminen olisi varmasti nopeaa. Suo-osuutta oli sen sijaan hankalaa arvioida ja lopputuloksena suolle kertyi melkoisesti aikapuskuria. Loppupätkä näytti suunniteluvaiheessa melko pitkältä ja viimeiselle tunnille näytti jäävän ihan riittävästi tekemistä. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja tehtiin 5 tunnille noin 22 kilometrin reitti, joka tuottaisi pisteitä 1084 ja lisäksi lähitienoolla olisi optiona ainakin 70 pistettä. 8 minuuttia vaille lähtö oltiin Emit nollattuna lähtökarsinassa. Mukaan oli lähdössä yhteensä 273 liikkujaa.

kartta

Jo alkuvaiheessa vaikutti siltä, että onnistuttiin tekemään omaperäinen reittisuunnitelma. Ensimmäiset rastit 32, 49 ja 45 löytyivät helposti ja koko ajan edettiin juoksuvauhtia ilman kanssakilpailijoita. Rastit 72, 67 ja 60 sijaitsivat suolla, ja rastille 60 oli laskettu ensimmäinen väliaikapiste (1:50min). Suolla meni osaksi hyvä hiihtoladun pohja ja rastit löytyivät helposti, joten rastilla 60 oltiin jo tunnin suunnistuksen jälkeen. Hetken kävi mielessä poiketa jo tässä vaiheessa suunnitelmasta, mutta lopulta pitäydyttiin siinä. Rastit 59, 78, 56 ja 61 olivat taas kangasmaastossa ja korkeuserojakin alkoi löytyä, mutta maasto oli todella nopeaa. Maasto oli eteläkarjalaisen kangasmaaston ja Rokuan välimuoto (kuva), harvahkoa kangasmaastoa ilman Rokualle tyypillisiä kallioita :) Rastille 78 oli muuten laskettu väliajaksi 2:30 eli puoliväli, todellisuudessa aikaa oli mennyt vasta 1:30. 61 oli laavurasti, jossa haukattiin ruisleivät ja jatkettiin pian matkaa (ruisleivästä kohta lisää). Rastit 64, 69, 63, 51, 48, 77 löytyivät niin ikään helposti. Juoksuvauhti vähän hidastui, mutta jo tässä vaiheessa tajuttiin, että loppupätkälle jää marginaalia kymmenien minuuttien sijaan vähintään tunti, ehkä jopa puolitoista. 57 ja 40 jälkeen poimittiin ylimääräisenä 37 ja suunnitelman mukainen 36. Kello oli vähän yli kahden ja takana vain reilut kolme tuntia etenemistä. Koska aikaa oli reilusti ja Jämikeskuksen kiertävä lenkki tarjosi rastiyhdistelmän 33-38-39-41-31 (182 pistettä), päätettiin ottaa tässäkin meille epätyypillinen riski ja hamuta lisää pisteitä.

Maasto1303 pisteen kanssa saavuttiin maaliin ajassa 4:17 eli 40 minuuttia etuajassa. Nopean spekulaation tuloksena jäljelle jäävä aika olisi voinut tuottaa meille ainakin 85-52 tai 85-65 yhdistelmän eli 137-150 pistettä. Aina voisi tehdä sitä tätä ja tuota ja jäädä märehtimään. Loppusijoitus oli 29/40 ja siitä 20. sijasta jäätiin 127 pistettä. Voittajista jo sitten yli 900 pistettä. Voi siis tulla seuraavanakin vuonna.

Mikä parasta Jämin Mini-Rogaining oli todella hauska tapahtuma, jossa opittiin taas paljon uutta ja ennen kaikkea juostiin 27 kilometristä lähes puolet. Nopea kävely tällaisessa maastossa on meillä sellaista 7km/h luokkaa, joten ei ihme, että maalissa tekeminen tuntui niin päässä kuin kropassakin. Kanssakilpailjat ja järjestäjät olivat todella mukavia ja henki oli jotenkin vähemmän jäykkä kuin mitä Retki-Rogainingissa.

Ai niin niistä ruisleivistä….ei mitään liikuntaevästä, leivät jäi syömättä suurimmaksi osaksi. Sen sijaan urheilujuoma, geeli, energiapatukka, mustikkasoppa ja vesi maistuivat hyvältä ja vauhditti matkantekoa riittävästi. Muilta osin kehitettävää on juoksunopeudessa ja rohkeudessa. Ensi kerralla kannattaa yrittää haukata vaikka vähän liiankin iso pala, tuleepahan koettua sekin. Vaikka vieläkin hieman väsyttää viikonlopun jälkeen, niin olen melko varma, että Team K nähdään 27.10 Heinsuolla Hollolassa.

IMG_5821

 

Juhannuksen seikkailut toisel puol Suomee 20.6-23.6.2013

Olipahan muuten reissu! Tää juhannus oli ehkä meille muistutus siitä, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan ja joskus on tarpeen loihtia myös varasuunnitelmalle varasuunnitelma – ihan lennossa. Ainakin reissu jää siis hyvin mieleen ja todettakoon, että aika kultaa muistot. Tätä kirjoittaessa jo hymyilyttää, vaikka perjantaina tunnelma ei kaiken aikaa ollutkaan ihan parhain. Ihmeen hyvä tuuri on kyllä ollutkin retkeillessä ja vaeltaessa, suuremmilta vastoinkäymisiltä on nimittäin vältytty.IMG_6748

Matkattiin torstaina Hämeen järviylängölle, itse asiassa aika lähelle samaa paikkaa missä toissa juhannuksena oltiin. Tällä kertaa teltta löysi paikkansa upean kirkasvetisen Iso-Melkuttimen rannalta. Vesi oli todella kirkasta, näki ahvenparvet ja juurakot pohjassa. Paikalle pääsi halutessaan autolla melko lähelle, joten perjantaina aamu-uinnin jälkeen alettiin kasata kamppeita railakkaammin juhannustaan viettävien tieltä. Ensimmäisiä alkoikin lipua paikalle jo ennen puolta päivää. Kierrettiin vielä järven ympäri kulkeva reitti loppuun, yhteensä n. 5,4 km. Rinkka tuntui ihmeen painavalta, kantamisen puutetta!?

IMG_6727Melkuttimelta suunnattiin kohti Marttilaa, tarkoituksena vaeltaa siellä eräreitistöä pitkin. Pysäköintipaikalla oli joku huligaani laittanut tavaroita ja paikkoja palasiksi. Tämä ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta, joten ei uskallettu jättää sinne autoa parkkiin. Olisi mukavampi matkata kotiin autolla kuin jalkaisin… Lähdettiin etsimään lähistöltä uutta paikkaa. Lounasta (kalasoppaa uusilla perunoilla höystettynä) kokattiin, mutta sopivaa pohjaa ei teltalle löytynyt, joten etsintä sai jatkua. Löydettiinkin mainio paikka metsän suojassa, mutta teltan valtasi meidän sijaan valtava parvi kärpäsiä. Sisäkatto oli ihan mustanaan, missään en ole aiemmin noin runsaasti niitä nähnyt. Nukkuminen pörisevien alivuokralaisten kanssa ei innostanut, joten riivittiin leiri kasaan ja ruvettiin luovimaan kokoon varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Ainut lähiseudun retkikohde joka kartastamme löytyi, oli Kurjenrahkan kansallispuisto n.30 km päässä. Sinne siis.

IMG_6780Juhannuksena muuten satunnaisesti retkeilevät valtaavat helppopääsyiset retkikohteet ja itse kaipaamme retkeilyltä rauhaa eikä leirintäalue-elämää. Kurjenrahkan Kuhankuono oli täynnä autoja ja erilaisia retkiseurueita, joten hylkäsimme paikan heti kättelyssä. Juhannusaatto oli jo pitkällä, kun vihdoin löydettiin teltalle sopiva rauhallinen paikka samasta kansallispuistosta, Töykkälän laavulta. Laavulla oli yöpyjiä, mutta onneksi teltta mahtui hyvin sen takapihalle. Ilta menikin itikoiden kanssa seurustellessa ja hyvää ruokaa (papu-lihapataa pastan kera) laittaessa.

Aamuyöllä heräsimme mahtavaan luonnon konserttiin. Ukkonen jylisi ja jyrähteli ihan lähellä, välillä tuntui maan tärinäkin. Teltassa unen tokkuraisena ja onnettoman päivän piinaamana, tuntui olo aika turvattomalta. Hengissä ollaan kuitenkin edelleen. Aikamoinen kontrasti muuten: ukkosen pauhunnan loputtua tuli tosi hiljaista ja kurjet ja pikkulinnut aloittivat oman konserttinsa. En kyllä silti vastaavaan konserttiin ihan heti tahdo uudestaan, vaikka saatas vastaavasti paikat ihan vip-aitiosta..

IMG_6781Lauantai kruunasi koko retken. Päivä oli tosi onnistunut ja pyyhki pois kaikki perjantain vastoinkäymiset. Tehtiin kevyemmällä rinkalla lenkki Kuhankuonon rajakivelle ja Savojärven ympäri. Laitettiin lounasta (kanakeittoa höystettynä riisillä) ja nautiskeltiin pitkien taukojen aikana luonnosta ja kauniista säästä. Suomaisema sykähdytti jälleen, vaikka itse odotinkin vielä erämaisempaa maisemaa. Tuoksu ja pörinä olivat silti hyvin tuttua. Savojärvellä ja Kuhankuonossa oli paljon kulkijoita, mutta Töykkälän ja Kuhankuonon välillä ei nähty ketään. Taitaa olla vähemmän suosittua seutua tässä kansallispuistossa. Polulla nähtiin rupisammakko sekä vaivaishiiri.IMG_6803

 

Kotimatkalla poikettiin vielä Juhannusrasteilla Perttelissä, kuten toissa vuonnakin. Juostiin rastien perässä kymmenisen kilsaa, päälle maistui löylyt ja uinti. Ja eka mustikkakin tuli syötyä rastien etsinnän lomassa. Voiko ihanampaa elo olla?!

Jos ei siis ihan onnistunein reissu kaikilta osin, niin ainakin mukaan kertyi paljon oppia vastaisuuden varalle.

IMG_6795

”Sellaista se elämä on..”

Seitsemisen kansallispuisto 4.-5.7.2010

Huh hellettä! Eli lämmintä pitelee edelleen.. Ehkä vähän rankka sää patikointiin rinkan kanssa? Lähdettiin tutustumaan puistoon Kirkas-Soljaselta.

Kierrettiin ensin Soljasten suon luontopolku. Se antoi hyvin osviittaa Seitsemisestä, pinta-alasta suurin osa on suota tai soistunutta maata. Luontopolun kierrettyämme jatkettiin patikointia Jaulin kautta vanhalle Myllylle ja takaisin autolle. Reitti oli helppokulkuista eikä korkeuseroja juurikaan ole.

Yöksi päätettiin mennä Koverolammelle ja välietappiin käytettiin autoa. Reitin varrelle jäi Multiharjun aarnimetsä ja Koveron kruununmetsätorppa. Torppa toimii nykyisin perinnetilana (”Päivää?!”) eläimineen ja emäntineen. Kovero sykähdytti Seitsemisellä ehkä eniten, tila suorastaan pursusi historiaa ja entisaikaa. Koverolammella oli muitakin retkeilijöitä, oltiin sielläkin onneksi ensimmäisinä valitsemassa teltalle paikkaa. Lämmin suovesi ei juurikaa viilentänyt väsyneitä jalkoja, mutta hiet sentään huuhtoitui pois. Vesihuollon (lämpötila +30C) takaamiseksi haettiin vielä jalkapatikalla auto (20l:n vesipönttöineen!) lähemmäs. Seuraavana päivänä käväistiin Kirkkaanlammin kankaalla ja päätettiin sanoa hetkeksi patikkaretkille hyvästit.

Seitseminen ei ehkä antanut niin paljon kuin odotimme: luonto oli hyvin samankaltaista joka puolella Seitsemisenharjua ja Multiharjun aarniometsää lukuunottamatta. Hyvät nuotiopaikat, luontokeskus ja Koveron torppa kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa!