Astuvansalmi 5.9.2020

Meillä kuuluu koiran kasvattajasopimukseen velvoite käyttää Ferdi ainakin kahdessa virallisessa koiranäyttelyssä 18-36kk ikäisenä. Velvoite ei aiheuta suurta stressiä, mutta treenata pitää, vaikka ikää on vasta vähän yli vuoden.

Yksi loppukesän (ei alkusyksyn) odotettuja kohokohtia oli Ristiinassa järjestettävä suuri koiranäyttely. Tähän reissuun oli alun perin varattu koko päivä, eikä retkeilyä sisältynyt suunnitelmaan. Tämä muutosten vuosi aiheutti kuitenkin sen, ettei paikalle voinut mennä kuin puoli tuntia ennen omaa vuoroa ja poistua piti välittömästi. Saapumisesta lähtöön meni alkulenkkeineen tunnin verran, alueella oltiin vain tuo sallittu aika. Siksi retkisuunnitelmiakin oli ehditty kääriä varastoon.

Tunnin kotimatkan sijaan meillä oli herännyt jo hetki ennen näyttelypäivää ajatus vierailusta Astuvansalmen kalliomaalauksilla. En ole itse käynyt siellä koskaan, Anna oli käynyt joskus nuorempana. Sinne siis, matkaa Ristiinasta tuli vaivaiset 20 km. Pysäköitipaikalla oli juuri juuri tilaa meille.

Olin etukäteen ottanut selvää reitistä ja siitä, että alkupäässä opastukset ovat surkeita (niitä ei ole). Polku lähtisi heti pysäköintipaikan tuntumasta. Näin suositussa kohteessa polku on varmasti selkeä, joten eksymisen vaaraa ei ole. Paikan päällä opastimme oikealle tiellä hämmentyneet kanssaretkeilijät, joihin oli iskenyt epäusko opasteiden puuttuessa.

Itse reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä kulkea, korkeuseroja on paljon ja jonkun verran polku kulkee kivikoissa. Joku muukin koiranäyttelyssä vieraillut koira oli päässyt samalle reitille emäntineen ja isäntineen. Kalliomaalaukset olivat hienoja, ihmisiä oli ehkä vähän liikaa, Ferdi pääsi uimaan eli lopputuloksena erittäin mukava retkipäivä.

Anna ja Ferdi työn touhussa.
Näyttelyeväät, näistä ei tingitä koskaan.
Näyttelykoiran poseeraus.
Astuvansalmen kuuluisat kalliomaalaukset.
Perillä ihailemassa kalliomaalauksia.
Ferdi on kunnostautunut uimisessa tänä kesänä.
”Onks pakko mennä jo?”
Korjataan sen verran, että löytyihän se opaste.

Sijainti: Ristiina, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 27,59909′, 27° 32,42113′

Pomperin kierros

Joskus sitä vain unohtaa, että läheltä voi löytää paljon uutta ja ennenkokematonta. Tämän sunnuntain maastopyörälenkki vei Jääkauden jäljillä-polulle. Savitaipaleen pohjoispuolelta löytyvää reittiä on koluttu niin kävellen, juosten kuin pyörälläkin. Jotain on kuitenkin jäänyt näkemättä ja kokematta, Pomperin kierros.

Itse kierros on opasteiden mukaan tarkoitettu jalkaisin kuljettavaksi, mutta ei nyt keksitty mitään syytä, miksei se soveltuisi myös maastopyörälle. Matkan varrella on suota, mäntykangasta, peltoaukeita, rytymetsää, pitkosia ja hyväkuntoista polkua. Ei mikään kovin vaikea pätkä, mutta ainakin näillä taidoilla saa olla pitkosilla tarkkana.

Virallisia reittitietoja löytyy täältä.  Pomperin kierroksen pituus on muutama kilometri (tai ei nyt oikeastaan niin tarkkaan laskettu). Maastokartan avulla polkuja löytyy paljon enemmän pitkin harjuja. Kylältä (Savitaipale) kylälle taival on noin 20 km pituinen.

Suppamaastoa ja kuivaa mäntymetsää.

Opastaulut on vielä hyvässä kunnossa.

Matka jatkuu…

Hei oota!

Suo- ja nokkososuus takana, pitkoset ja sillat on vielä hyvässä kunnossa.

Metsäautotielle tullessa ei tiedetty ihan tarkkaan missä ollaan :-)

Sisukas pyöräilijä.

Tuoksu ei välity, valitettavasti.

Toinen taivaltaja.

Pakollinen SUP-potretti.

Historian havinaa ja todella iso tervahauta.

Pomperin kierros – opasteet on kunnossa.