Orrainpolulla 12.9.2020

Tätä se retkeilykärpäsen purema tiesi. Kun uusi lauantai koittaa, niin ollaan taas innokkaasti lähdössä pienelle lähiretkelle. Orrainpolku on meille toinen lähikohde aivan Savitaipaleen kupeessa. Itse asiassa se on niin lähellä, että aika harvoin tulee täällä käytyä.

Orrainpolkua on esitelty tässäkin blogissa useamman kerran. Löydät vanhemmat jutut sivupalkin hakutoiminnolla. Vaihtelun virkistäessä päädyttiin kiertämään polku nyt vastapäivään. Parkkipaikalta suunnaksi otettiin Onkilammen laavu. Parkkipaikalla ei muita näkynyt, mutta Onkilammella törmättiin sienestäjään, joka kuitenkin hävisi tervehdyksen jälkeen metsään.

Onkilammelta polku vie tuttuja talousmetsiä pitkin syvemmälle korpeen. Pitkän tauon jälkeen on aina yllättävää nähdä missä tänä vuonna on hakattu mitäkin. Rujoudestaan huolimatta talousmetsäkin on hienoa. Varsinkin polun keskivaiheilta löytyvän Karvalammen maisemissa, joka on minusta aina yhtä lumoava.

Luotolahdensalmi on ainoa paikka, jossa on suojelualue. Retkeilykäytössä on sekin, paikalla on laavu, nuotiopaikka ja laituri. Luotolahdenvuorelta on tapana ottaa ne perinteiset Orrainpolun kuvat. :) Ihan muutamia ihmisiä lukuun ottamatta retkipolulla oli todella hiljaista. Hyvä niin, sitähän me oikeastaan lähdettiin täältä hakemaankin.

Onki- ja Ahvenlampien tienoilla näyttää tältä.
Karvalammen reunustalta löytyy erilaista maisemaa.
Karvalampi syyskuisessa asussa.
Hengähdystauko.
Luotolahdenvuori ja -kapia.
Annahan se siinä.
Varsinkin loppupäässä polku oli täysin autio, moni varmaan jättää tämän lenkin väliin?

Sijainti: Orrainpolku, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 17,90518′, 27° 38,50780′

Astuvansalmi 5.9.2020

Meillä kuuluu koiran kasvattajasopimukseen velvoite käyttää Ferdi ainakin kahdessa virallisessa koiranäyttelyssä 18-36kk ikäisenä. Velvoite ei aiheuta suurta stressiä, mutta treenata pitää, vaikka ikää on vasta vähän yli vuoden.

Yksi loppukesän (ei alkusyksyn) odotettuja kohokohtia oli Ristiinassa järjestettävä suuri koiranäyttely. Tähän reissuun oli alun perin varattu koko päivä, eikä retkeilyä sisältynyt suunnitelmaan. Tämä muutosten vuosi aiheutti kuitenkin sen, ettei paikalle voinut mennä kuin puoli tuntia ennen omaa vuoroa ja poistua piti välittömästi. Saapumisesta lähtöön meni alkulenkkeineen tunnin verran, alueella oltiin vain tuo sallittu aika. Siksi retkisuunnitelmiakin oli ehditty kääriä varastoon.

Tunnin kotimatkan sijaan meillä oli herännyt jo hetki ennen näyttelypäivää ajatus vierailusta Astuvansalmen kalliomaalauksilla. En ole itse käynyt siellä koskaan, Anna oli käynyt joskus nuorempana. Sinne siis, matkaa Ristiinasta tuli vaivaiset 20 km. Pysäköitipaikalla oli juuri juuri tilaa meille.

Olin etukäteen ottanut selvää reitistä ja siitä, että alkupäässä opastukset ovat surkeita (niitä ei ole). Polku lähtisi heti pysäköintipaikan tuntumasta. Näin suositussa kohteessa polku on varmasti selkeä, joten eksymisen vaaraa ei ole. Paikan päällä opastimme oikealle tiellä hämmentyneet kanssaretkeilijät, joihin oli iskenyt epäusko opasteiden puuttuessa.

Itse reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä kulkea, korkeuseroja on paljon ja jonkun verran polku kulkee kivikoissa. Joku muukin koiranäyttelyssä vieraillut koira oli päässyt samalle reitille emäntineen ja isäntineen. Kalliomaalaukset olivat hienoja, ihmisiä oli ehkä vähän liikaa, Ferdi pääsi uimaan eli lopputuloksena erittäin mukava retkipäivä.

Anna ja Ferdi työn touhussa.
Näyttelyeväät, näistä ei tingitä koskaan.
Näyttelykoiran poseeraus.
Astuvansalmen kuuluisat kalliomaalaukset.
Perillä ihailemassa kalliomaalauksia.
Ferdi on kunnostautunut uimisessa tänä kesänä.
“Onks pakko mennä jo?”
Korjataan sen verran, että löytyihän se opaste.

Sijainti: Ristiina, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 27,59909′, 27° 32,42113′

Säänjärven polku 9.4.2020

Kiirastorstai-iltana mieli tekee jonnekin. Tänä keväänä on tullut lähipolut kierrettyä niin monta kertaa, että vähän kaummaksi on syytä lähteä. Alle 15 km päässä kotoamme löytyy Säänjärven kylä, jossa kiertää 3,7 km pitkä retkipolku.

Polun varrella on kota, laavu ja lintutorni. Reitti kiertää Valkjärven talousmetsiä pitkin ja se on mitä mainioin eväsretkikohde. Täällä ollaan käyty monta kertaa ja tänne tullaan vielä monta kertaa. Aina kun tänne tulee, niin mieleen juolahtaa ajatus, että miksei täällä tule käytyä useammin? Niinpä!

Reitin voi kiertää molempiin suuntiin ja tällä kertaa päädyimme kulkemaan vastapäivään. Reitin varrella on numeroituja kohteita, joihin löytää opastuslehdykäisen Säänjärven vanhan koulun luota (tai ainakin on löytänyt). Laavu löytyy heti vanhan kiekkokaukalon läheisyydestä. Kota taas noin reitin puolivälistä Säynjärven ylle kohovan mäen päältä.

Perinteiseen tapaan evästettiin kodalla, kiipeiltiin kiville, käytiin lintutornissa ja etsittiin karpaloita. Tänä keväänä on ollut erittäin märkää ja niinhän siinä kävi, että Ferdi molskahti soistuvaan järveen. Tai ehkä se oli tarkoituskin, kun vain hetkeä aiemmin oli kokeillut miltä kusiaispesässä seisominen tuntuu.

Kodalla, kohta evästetään.
Anna valmistelee eväiden nauttimista, ulkona tietysti.
Murkkuikäinen ei malta pysyä poissa murkkujen kodista.
Jotenkin näin se meni “Mie pääsen täältä kyllä alas, mutta auta Ferdiä…” :D
Koko perhe koolla, samalla pitkosella.

Lisätietoja: Visit Savitaipale, Säänjärven retkipolku.

Sijainti: Säänjärvi, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.2329′, 27° 33.4834′